Tiisu: Elämän koulu

432465

Tiisu on suomirockin kaanonista ammentava nuori yhtye, joka on viimeisen vuoden aikana noussut lähes kaikkien vähänkin suomalaista rockia seuraavien huulille. Viime vuonna YleX:n ja Rumban Tulevaisuuden tusina 2015 -listauksen sijalle 12 ponnahtanut bändi on onnistunut siinä, mihin viime vuosina suomeksi laulavista rockyhtyeistä kai vain Haloo Helsinki! ja Olavi Uusivirta ovat kyenneet – siis säveltänyt kuranttia sekä taiteellisesti että kaupallisesti kultaisessa leikkauspisteessä poreilevaa elinvoimaista rockmusiikkia, jossa on potentiaalia tulevina vuosina kasvaa seuraavaksi todella suureksi suomalaiseksi rockbändiksi. Toki viime vuosina suomirockin pelastajan viittaa on soviteltu useiden muidenkin hienojen uusien bändien kuten Hopeajärven, Teksti-TV 666:n ja Pimeyden harteille, mutta tällä hetkellä löisin leiviskäni vetoa Tiisusta.

Tiisu on onnistunut sisäistämään ja sulattamaan yhteen donhuonot, ceeämäxät, ismoalangot ja suomi-iskelmän sen verran sopivan ulkotsadilaisella reseptiikalla, että välillä sen voisi kuvitella olevan oma suomirock-alkuaineensa. Lisäksi somerolaislähtöisen laulaja-kitaristi Henrik Illikaisen tekstikynästä on pusertunut nuottiviivastolle sen verran kansallisromanttista akuankkailua, että oksat pois! Välillä yhtyeen villiksikin kohkaukseksi yltyvä teutarointi kapsahtaa kuitenkin katajaan, mutta onneksi sellaiset hetket ovat albumilla pienemmässä roolissa.

Kuten toimittaja Arttu Tolonen osuvasti jo siellä Tulevaisuuden tusinan perusteluissa totesi: ”Tiisu on onnistunut siinä, missä YUP:t sun muut eivät, eli tekemään oikeasti musikaalista änkyröintiä, jossa ei ole yhtään vieraannuttavaa aspektia. Tämä voi olla yksi vuoden yllätyshittejä isolla skaalalla. Ja jos Tiisu ei breikkaa, Henkka Illikainen breikkaa ennemmin tai myöhemmin jossain muussa kontekstissa.

1. SUOMALAISEN SUURIN RIESA ON SISU

Levyn avaava Suomalaisen suurin riesa on sisu korpesi minua ilmestyessään todella vitun paljon. Nyt kappaletta uudelleen kuunnellessani minun on pyörrettävä nämä typerät ja keskenkasvuiset mielipiteeni kys. biisistä miltei tyystin. Hassisen konetta, slaavilaista kaihoa, tangoa ja no, suomalaista sielunelämää raottava kappale on sävellyksellisesti ja lyyrisestikin todella ikiaikaisen korpisuomalainen, ja pystyn kuvittelemaan mielessäni kuinka kappaletta ovat hoilottaneet yhdessä Suomen ankeassa festivaalisuvessa niin masuasukit, eeteet, porukat, ämmät ja äijät kuin näiden kaikkien edellä mainittujen serkut, herkut ja muutkin sukuloidit. Heitot kuten ”Minulla on iso pipi pollassa / mieli absolute nollassa” ja ”Nyt savessa ryömin ja pyllistän / skolioosini kuitenkin ryhdistän” toki ensiksi naurattavat, mutta onnistuvat kätkemään myös jotakin todella supisuomalaista. Vetävä aloitus albumille.

2. ELÄMÄLTÄ TURPIIN SAIN

Elämältä turpiin sain keräsi minulta kiitosta jo ilmestyessään seuraavanlaisesti: ”Todistin eräänlaisen esi-Tiisun, Kärkky-nimisen bändin, keikkaa Bar Loosessa keväällä 2013. Keikka oli riemastuttavan ilkikurinen, joskin myös hieman päälleliimatun – sanotaan nyt – tekotaiteellinen (hyi kuinka ällöttävä ilmaisu). Seuraava kuulokuvani Henrik Tillikaisen johtamasta uudesta suomirock-yhtyeestä olikin sitten Tiisuksi muotoutunut bändi, joka keräsi kovaa hypetystä ja kuiskuttelua musiikkialaa seuraavien nurkkapöydissä. En ollut kuitenkaan itse hirveän vakuuttunut bändistä, kun ensimmäinen major label -single, Suomalaisen suurin riesa on sisu, ilmestyi. Tästäkin huolimatta olin riemastunut yhtyeen puolesta siitä, että kappale soi ja yhtye näkyi YleX-kanavalla (anekdoottina on kerrottava tähän väliin, että palanen alankomaisesta maanisuudesta ja ote Tiisun kierosta huumorintajusta nähtiin myös syksyllä Musiikki & Media -tapahtumassa, kun yhtye erään seminaarin päätyttyä ryntäsi aamupäivällä esittämään ensisinglensä hotellin aulaan – kuinka mahtava tempaus!). Eilen keskiviikkona julkaistiin sitten Tiisun toinen single ja tiedättekö mitä? Tällä kertaa olen vakuuttunut. Elämältä turpiin sain on nimittäin erinomainen sävellys. Mikäli yhtyeen albumi tulee sisältämään näinkin kovia ralleja, olisi minun syytä päivittää 20 odotetuinta albumia vuodelle 2015 -listausta hieman uuteen uskoon. Itse meuhkasin omassa Facebookissani suomirockin uudesta tulemisesta jo vuosi sitten tähän aikaan, mutta josko nyt vuonna 2015 Pimeyden, Pöllöjen, Saijaa Saijaan, Jukka Nousiaisen, Tiisun ja muiden johdolla ilmiö lävähtäisi myös valtavirtamedioissa esille. Näin ainakin toivon Tiisun ja muiden puolesta.”

3. PERKELE

Perkele on ensimmäinen kappale, jota en olekaan kuullut. Iloluontoisessa kapakkapianon pomppiva ja shalala. Kertosäkeestä löytyy grandiöösejä pianokulkuja, kiihkeää tomikomppia, saksofonia ja Village Peoplen YMCA-discoilua ja Beatlesin Ob-La-Di Ob-La-Da -klassikkoa sutjakkaasti lainaavaa basso -ja rumpupoljentoa. Oodi suosituimmalle suomalaiselle kirosanalle olisi kaivannut mielestäni kertosäkeeseen vielä hieman terävämpää melodiaa. Ei aivan yhtä vetävä kuin kaksi ensimmäistä raitaa.

4. MITÄ MAAILMA MULTA ODOTTAA

Mitä maailma multa odottaa osoittaa viimeistään, että Henrik Illikainen on todella taitava melodikko, joka osaa kuljettaa säveliään kiinnostavasti mutta perinnetietoisesti. Kappaleessa sekoittuvat hienosti suomirockin eri sukupolvet kuten Ismo Alanko, Don Huonot ja Sydän, sydän, mutta bändi kaataa soppaan mukaan mausteeksi myös Queenia ja Beatlesia – ja tekee tämän kaiken hyvin tiisumaisella tavalla.

5. TÄNÄÄN SÄ MUSTA HULLAANNUT

Tarjoilluista singlekappaleista Tänään sä musta hullaannut on vakuuttanut minut vähiten. Söpö ihastumistarina tarvitsisi kertosäkeeseen mielestäni vielä hitusen vetävämmän sanoituksellisen koukun toimiakseen täysillä, vaikka säkeistöt masuilmapalloineen, voikukkineen ja mustapäineen ovatkin ässää kamaa.

6. VIRTASET

Pannaan menemään. Mennään panemaan. Viimeisimpänä singlenä maailmaan puserrettu Virtaset sisältää jo paljon tenhoavampaa kertosäelinjastoa kuin edellinen Tänään sä musta hullaannut. Kertsihokema ”menä-menä-menä-menä-menä-menä-mennään panemaan” on kaikessa simppeliydessään osastoa supertarttuva ja idioottivarma. Vahva veikkaukseni onkin, että biisi toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Vastikään Kalenterikarjun arvostelupöydällä viihtyneen Sallan ja Miron matka maailman ympäri -bändin laulaja Salla-Marja Hätinen on nappivalinta duettoseuraksi kappaleeseen, jonka henkinen perimä on jossakin Leevi And The Leavingsin, Eppu Normaalin ja suomihumpan pyhässä triangelissa. Täysi napakymppi!

7. PIENI ON SUN MAAILMA

Huh. Pieni on sun maailma aloittaa pelin ihokarvafaktorilla eli tuo toisin sanoen kylmät väreet pöytään heti kättelyssä staililla kitaratyöskentelyllään, joissa on ehkä jotakin samaa kuin Kolmas nainen -bändin Valehtelisin jos väittäisin -klassikossa, joka siis nyt vain on yksi hienoimpia biisejä suomirockin historiassa. Piste. Pieni on sun maailma -biisillä viimeistään on selvää, että remuamisen lisäksi Tiisu on todella vetävä ja vakuuttava herkistelijä. Rakastan eritoten kohtaa, jossa Henrik laulaa ”pieni on sun maailma” ja kitara soittaa laulua tukevan riffin. Toistaiseksi myös hienoin yksittäinen sanoituksellinen väläys kuullaan kappaleen loppupuolella: ”pieni on tää maailma / ja onnelle se on unelma”. Huikea kappale.

8. ANNA MUN PYÖRISTYÄ

Nyt on täyden kympin nimi kappaleella! Samaan kastiin lankeaa myös aloitusrivit: ”sä sanoit mulle et mulla on suuri nenä / paskat on / mä sanon sulle et sulla on suuri ego / Kustaffson”. Toinen biisin erityisen vaikutukseen minuun tehnyt laini menee näin: ”mä olen minä vaik näät mut eliminä väärinä / sä olet sinä vaik näät sut ylempänä kuin minä”. Hyvän messagen ja sanoituksen lisäksi kappale on kuitenkin hieman tylsä.

TIISU2-Copy

Kuvassa yhtye nimeltä Tiisu. Kuva: Ida Stenros.

9. VIHERHUKKA

Viherhukka kääntää kelkkaa kohti yleisempiä tuntoja ja heittää silmään mustalaisviulun. Hyvää meininkiä löytyy, mutta hieman ohuehko sävellys jää vaivaamaan.

10. TÄHDET HYMYILEVÄT MEILLE

Toisin kuin Mitä maailma multa odottaa ja Pieni on sun maailma, Tähdet hymyilevät meille ei onnistu säväyttämään samalla tavalla. Siinä missä kaksi ensimmäistä onnistuvat liikauttamaan suuriakin tunnepatoja kuulostaa Tähdet hymyilevät meille ihan nätiltä ja muotovaliolta, mutta jotakin jää uupumaan.

11. UUSI AIKA

Uusi aika lukeutuu niihin Tiisu-biiseihin yhdessä Miehet saunassa -ja Napa-biisien kanssa, jotka eivät minua hirveästi Youtubeen ilmestyessään sytyttäneet. Ehkä näihin mielikuviin osittain peilaten kirjoitti Jukkakin vuosi sitten #KOVAAPASKAA-blogiinsa kommenttimyrskyn synnyttäneen Tiisu-tekstinsä? En ole Jukan kanssa samaa mieltä Tiisusta, mutta sitä mieltä olen, että Tiisu on bändinä monitahokas, joka on avautunut Kalenterikarjulle albumimitassa aivan uudella tavalla. Uusi aika ei ole edelleenkään lempikappaleitani, mutta nyt kuullessani sen osana laajempaa kokonaisuutta, ymmärrän sen paikan paremmin.

+ Henrik Illikainen osoittaa Tiisun esikoisella pilkahduksia piilevästä neroudestaan
+ Sanoituksellisesti yllättävän pätevä paketti suomirockdebytantilta
+ Kreiseily ja bändin live-energia on saatu vangittua pääosin oikein hyvin albumimittaankin
+ Radioystävällisen ja rockaavan karhean hankala välimaasto on löydetty onnistuneesti
+ Suomalaisen suurin riesa on sisu, Elämältä turpiin sain, Mitä maailma multa odottaa, Virtaset, Pieni on sun maailma

– Perkele, Viherhukka, Tähdet hymyilevät meille
– Ehkä hieman pidempi kypsyttely olisi pullauttanut vielä pari tykimpää biisiä?

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

3 kommenttia kirjoitukseen Tiisu: Elämän koulu

  1. Hurjamuija kommentoi:

    Heipsan!

    Eikös sieltä puutu Riku Sonkkanen, itse rumpalisti!

  2. Viivi kommentoi:

    Itse levyä vielä kuuntelematta, mutta biisien tulleeksi tutuiksi keikoilla on kommentoitava, että mun oma suosikki on tänään sä musta hullaannut, ja ”pienen naivin sekunnin kun tuntuu et iskis missinkin” erityisesti natsaa, mutta ehkä oma tän hetkinen elämäntilanne (epätoivonen sinkku) saa biisin tuntumaan myös ajankohtaselta eikä vaan yläasteeseen kohdistuvalta nostalgialta. Biisi myös osu ja uppos yleisöön eilisillä levynjulkkareilla, siinä missä moni muukin biisi, sillä Tiisu on ehdottomasti livebändi, jota suosittelen menemään katsomaan ilman ennakko-odotuksia!

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Hei Viivi ja kiitos kommentistasi! Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä (vaikken harmikseni päässytkään osallistumaan eilisiin levyjulkkareihin) – Tiisu on todella kova livebändi. Ja tuo samainen rivi minuakin kappaleessa ihastuttaa, mutta singlebiiseistä se ei ole minun mielestäni Tiisun paras. Oli vissiin aika ikimuistoiset kekkerit eilen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.