Tallinn Music Week 2015: Kalenterikarjun megalomaanisen definitiivinen loppuraportti, osa 3

Kuva: TMW.ee

Tallinn Music Week 2015 oli niin uskomaton kokemus, että koostin ennakkotärppien lisäksi vielä kolmiosaisen loppuraportin. Tämä postaus on niistä viimeinen. Ensimmäinen torstaipäivään keskittynyt postaus luettavissa täältä ja perjantaipäivän ruodinta täällä.

Koostin ennakkoon TMW-artisteista Spotify-soittolistan nimeltä Kalenterikarju: Tallinn Music Week 2015, jota kautta voi jälkifiilistellä vielä festivaalin musiikkitarjontaa. Ennakopostauksiakin tuli kolme: Tallinn Music Week 2015 #1: TOP5 kiinnostavimmat eestiläiset artistitTallinn Music Week 2015 #2: TOP10 kiinnostavimmat bändit oudoista maista ja Tallinn Music Week #3: TOP6 kiinnostavimmat seminaarit.

LAUANTAI (28.3.2015)

Maistuvan aamiaisen jälkeen kiiruhdin lauantain esimmäiseen paneeliin, joka kantoi nimeä Free, Premium, Freemium? Panelisteina istuivat Scott Cohen (Orchard), Trond Tornes (Phonofile), Jonas Sjöström (Playground Music), Lisa Cronstedt (IFPI Sweden), Sirke Salovaara (Teosto) ja moderaattorina toimi Shain Shapiro (Sound Diplomacy). Keskustelussa viihdyttäviä kommentteja laukoi varsinkin Scott Cohen (”How could people be engaged with streaming services if they can’t even pay their phone bills in time?”), jonka mukaan tulevaisuudessakin tulee olemaan useita eri platformeja, joista musiikkia kulutetaan. Kuten Jonas asian esitti, streamingin tarina on vasta alussa (”We’re taking baby steps in streaming”). Streamingin tulevaisuudesta kukaan ei osannut sanoa muuta kuin, että siihen ollaan kuluttajamielessä vahvasti menossa ja että Spotifylle on varmasti tulossa lähivuosina varteenotettavia haastajia. Voi olla että palveluita myydään 1-3 -vuotisena ilmaismallina, jotka muuttuvat maksullisiksi tai sitten keksitään erilaisia bundle-malleja. Yleinen henki streamingia kohtaan tuntui olevan hyväksyvä ja Jonas sanoikin, että nyt on sentään olemassa perusta digitaaliselle revenuelle, joka toivottavasti tulee kasvamaan lähivuosina. Näinpä.

Näyttökuva 2015-04-03 kello 10.53.45IMG_1091IMG_1062

Freemium-paneelin jälkeen käväisin Music Supervisors -paneelissa, mutten jaksanut jäädä seuraamaan keskustelua. Samanlainen levoton olotila seurasi Simon Napier-Bellin haastatteluun, jota johti Kieron Tyler. Ehkä tässä kohtaa alkoi festivaaliväsymys jo kömpiä esiin, sillä keskittyminen seminaareihin oli aika lailla nollassa. Siirryinkin aamuseminaareista suosiolla lounaalle.

IMG_1108

Lounaan jälkeen yritin vielä käydä kuuntelemassa The Future of Music Radio -paneelia, mutta se oli aivan liian suosittu ja täyteen pakattu tilaansa nähden, eikä panelistien puheesta huoneen perältä saanut hirveästi selvää, koska käytössä ei ollut PA-kamoja ja ovi vieressäni kävi koko ajan. Siispä pakkasin läppärin reppuun ja suuntasin Viru Keskukseen, jossa soitti edellisiltana lievän pettymyksen tuottanut eestisuosikkini Marten Kuningas.

Tänään pettymyksestä ei ollut tietoakaan. Vaikka kyseessä olikin kolkohko kauppakeskuskeikka, Marten bändeineen otti tilan kiitettävästi haltuun ja viimeistään Tagurpidi vaal -kappaleen soidessa tirautin oikeasti muutaman onnenkyyneleen kylmien väreiden matkatessa läpi väsyneen mutta sillä hetkellä erittäin onnellisen kroppani.

IMG_1150

Keikan jälkeen tulin tutustuneeksi Martenin manageriin Emilie Toomelaan, joka edustaa Virossa myös MiaMeeta ja Zebra Islandia. Hauska sattuma, sillä Trad. Attack! -yhtyeen torstaisesta kotikeikasta inspiroituneena olin jo valmiiksi menossa kuuntelemaan seuraavaksi MiaMeeta ja Rüüt-yhtyettä. Ennen keikkaa päätin kuitenkin käydä kaupassa ja heittämässä ostokset hotellihuoneeseen.

Saapuessani MiaMeen keikalle vartin myöhässä oli asunto jo tupaten täynnä ihmisiä. Ihmiset jonottivat osittain jopa asunnon ulkopuolella päästäkseen kuulemaan Emiliana Torrinin, Tune-Yardsin ja Vespertine-ajan Björkin mieleen tuovaa artistia. Olikin melko kiinnostavaa kuunnella keikkaa livenä niin, ettei artistista nähnyt silmäystäkään väentungoksen vuoksi.

IMG_1175

MiaMeen jälkeen soittanut Rüüt ihastutti traditionaalisilla rekilauluillaan. Kahden haitarin, melodican ja viulun voimin esiintynyt yhtye käytti hyväkseen kahta vahvaa naislaulajaa. Keikka oli onnistunut ja vaikkei kansanmusiikki olekaan minulle tutuinta musiikillista maastoa, olin jälleen kerran erittäin hyvilläni siitä, että tulin lähteneeksi keikalle.

MiaMeen ja Rüütin jälkeen lähdimme Emilien kanssa kohti Suvilahtea muistuttanutta nuorison suosimaa Telliskiven aluetta, jossa Zebra Island teki paraikaa soundcheckiä Erinevate Tubade Klubilla. Olen nähnyt useita hienoja venueita, mutta Erinevate onnistui lyömään ällikällä. Ulkopuolelta hylätyltä näyttäneen talon neljänteen kerrokseen kätkeytyi päheästi designattu luovien alojen kompleksi, jonka seinillä ja kahdessa klubitilassa oli eläviä viherkasveja, lukuisia suoraan lavalta livekuvaa lähettäneitä taulutelevisioita laiskanlinnoilla ympäröitynä sekä kotoinen kokolautalattia. Hauska yksityiskohta oli se, että klubitilan eteisessä piti ulkokengät vaihtaa tossuihin, joista kuva Instagramissani.

IMG_1235IMG_1245IMG_1250

Soundcheckin jälkeen kävimme syömässä Vaba Lava -teatterin kanssa samassa rakennuksessa sijainneessa Foody Allenissa, jonka rennossa street gastro -konseptissa yhdistyivät niin falafelit kuin aasialaissävyisemmät keittoruoat. Paikasta saa myös burgereita, voileipiä ja ties mitä kaikkea kohtuulliseen 3-10€ hintaan. Kannattaa käydä väijymässä annoskuvia Foody Allenin Facebook-sivuilta. Itse en tällä kertaa ehtinyt käydä lähialueen muissa ruoka- ja juomapaikoissa, joihin lukeutuivat niin ikään kehutut paikat kuten Alexandre Georgesin omistama ranskalaisrafla Frenchy, aasialaismesta Lendav Taldrik, gluteenittomia herkkuja tarjoileva Kivi Paber Käärid sekä #KOVAAPASKAAJukan haippaama F-hoone.

IMG_1221IMG_1232

Ruokailun jälkeen sain Zebra Islandin porukoilta autokyydin Kino Sõprusiin, jossa aloitteli ennakkoon tärppäämäni latvialaisyhtye Laika Suns. Led Zeppelinin, Musen, Kashmirin ja Radioheadin risteytykseltä kuulostanut yhtye soitti kokeellista kitararockiaan kellon tarkasti, dynaamisesti ja hyvällä energialla. Visuaalisestikin näyttävä keikka oli yksi festivaalin kohokohdista.

IMG_1253

Keikan jälkeen pyörähdin hotellilla, jossa All Earsin Mira ystävineen jo etkoilikin. Päätimme lähteä viimeisen illan kunniaksi kohti Erinevatea, jossa näimmekin haikeaa ja unista twinpeaksmaista poppia tarjoilleen Zebra Islandin ja itselleni entuudestaan tuntemattoman ruotsalaisen DNKL-yhtyeen.

Keikkojen jälkeen nautimme viimeiset erikoisoluet Pudel Baarissa, minkä jälkeen kaikki muut paitsi minä suuntasivat Saunaan TMW-loppubileisiin. Itse kävelin vanhan kaupungin kupeesta hotellihuoneeseen ja nukahdin jo totuttuun tapaan heti sänkyyn päästyäni.

All in all, Tallinn Music Week 2015 oli ikimuistoisimpia festivaalikokemuksia koskaan. Festivaalin aikana huonoiksi puoliksi nousivat ainoastaan se, ettei suurimmassa osassa keikkapaikoista ollut wifiä ja hotellin avainkortti toimi miten sattui. Tietynlaiseksi positiiviseksi ongelmaksi voitaneen laskea sekin, että kiinnostavaa ohjelmaa oli koko ajan kaikkialla niin paljon, että olisin voinut periaatteessa olla jatkuvasti noin neljässä paikassa yhtä aikaa. Ja sen perusohjelmiston (Tallinn Music Week -livet ja seminaarit) lisäksi nautittavaa olisi löytynyt Tallinn Craft Beer Weekendistä (okei no, itsehän en juo alkoholia) sekä TMW:n spesiaaliohjelmistosta, johon siis lukeutuivat TMW Tastes, TMW Talks ja TMW Arts. Että sellaista. Suosittelen TMW:tä erittäin lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa ei ainoastaan musiikki vaan erinomaisesti järjestetty kaupunkifestivaali, jonka puitteissa aion ensi vuonnakin toivottaa kevään virallisesti alkaneeksi. Ensi vuoteen!

Näyttökuva 2015-04-03 kello 10.53.29

 

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

3 kommenttia kirjoitukseen Tallinn Music Week 2015: Kalenterikarjun megalomaanisen definitiivinen loppuraportti, osa 3

  1. Joonas kommentoi:

    Vaikka onkin tullut Telliskivi Loomelinnakia kahlattua läpi urakalla, niin Frenchyssä ja Foody Allenissa en ole vielä ehtinyt käymään (F-Hoone kun vie aina 100-0), mutta ovatko nuo kuvat 11 & 12 (siis ennen tekstiä, jossa kerrot Foody Allenista), otettu kyseisestä raflasta? Pakko päästä nimittäin.

  2. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

    Terve Joonas ja kiitos kommentistasi. Nuo kuvat ovat sieltä Erinevate-klubin sisätiloista otettuja. Todella siisti paikka – kannattaa käydä! Siellä kuulemma järkkäillään myös nykyteatteria ja mitä kaikkea :)

    1. Joonas kommentoi:

      Oolrait, kiitos! Aattelinkin, et ne kuvat mitä olin nähny, ei ihan vaikuttanu samalta! Toivottavasti tuolla sattuis olemaan jotain häppeninkiä vapun tienoolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.