Olavi Uusivirta elää tällä hetkellä verevän valovoimaista luomiskautta. Viime vuonna esitelty Ikuiset lapset on paitsi herran toistaiseksi vahvin albumikokonaisuus, myös mielestäni vuoden 2014 paras kotimainen albumi. Koskettava ja katkeransuloinen En tiedä mitä menetän jos jään, menevä kesäfiilistely Ollaanko tämä kesä näin? ja ensisinglenä tarjoiltu Kauneus sekoittaa mun pään ovat kaikki Olavin uran hienoimpia kappaleita – ja nyt puhun vasta levyltä lohkotuista singleistä. Albumiraidoista päräyttäviä ovat The Who -henkinen Auttakaa!, keikkojen aloitusbiisinäkin viime kesänä kuultu Rakkautta ilmassa ja energinen Tiedän miten tulta tehdään.

Ikuiset lapset -levystä kirjoitin lyhyesti vuoden alussa näin: ”Olavi Uusivirran Ikuiset lapset -albumi on itselleni ehdottomasti kovin suomialbumi tänä vuonna. Olen pitänyt Olavista aiemminkin suuresti, ja aiemmista levyistä suosikkejani ovat olleet Me ei kuolla koskaan (2005) ja varsinkin Minä olen hullu (2008). Tämä on silti ensimmäinen Olavi Uusivirran levy, jossa mikään ei kuulosta keskeneräiseltä. Erityisellä ilolla suhtaudun Timo Kämäräisen mielikuvitukselliseen ja ilkikuriseen kitarointiin ja tuotantojälkeen tällä levyllä. Verevää, raikasta ja väkevää. Suomirock vuonna 2014 voi hyvin.”

HÄN LAULAA KUIN KUOLISI HUOMENNA

Vau. Ei voi kuin ihailla sitä antaumusta, jolla Olavi pystyy heittäytymään teini-ikäisen epävarman finninaaman maailmaan ja tekemään kuulijastakin sellaisen popkappaleen vaatimaksi reiluksi kolmeksi ihanaksi minuutiksi. Nuoruus ja varsinkin sen nostalgisointi lähimenneisyytenä (joskin mahdollisuutena, joka voi näyttää ihanan lakatut ensikänniset kyntensä vielä tänäkin päivänä, mikäli niikseen tulee), ensirakkaudet ja ihastumiset perinnetietoisen rockailun ydinmehuna ovatkin Olavin ehdotonta erityisosaamista – taito, jonka Ruotsissa niin ihanasti sanoiksi pukevat niin Veronica Maggio (vrt. Trädgården en fredag – ”Natten blir dag men alla står kvar / De har legget i handen, blicken ner i marken, ingen blir vald / Vi borde dra men alla står kvar / De har glitter på kinden, blicken nere i marken, alla på rad / Tills natten blir dag”), Hurula kuin Håkan Hellströmkin. Ehkäpä tässä onkin juuri se syy, minkä vuoksi itse fanitan Olavia varsinkin tekstien osalta niin paljon? Oli miten oli uusi single Hän laulaa kuin kuolisi huomenna enteilee jo seitsemättä Uusivirran pitkäsoittoa, joka julkaistaan mahdollisesti vielä tänä vuonna. Kappale on kuuleman mukaan ”oodi hetkeen heittäytymisen taidolle, heinäkuiselle haaveilulle ja saavuttamattomalle rakkaudelle” ja se on myös samalla Olavin kesän kiertueen otsake. Singlestä julkaistaan myös Mirkka Kallion ohjaama musiikkivideo, jota on tehty Beirutissa saakka sekä 7-tuumainen vinyylisingle, jonka kääntöpuolella kuullaan Topi Sorsakoski & Agentsin tunnetuksi tekemä On kesäyö (Summer Nights).

Musiikillisesti Hän laulaa kuin kuolisi huomenna vertautuu Uusivirran tuotannossa mielestäni eniten Ikuiset lapset -levyn ensisingleen Kauneus sekoittaa mun pään, joka sekin pelaili hieman samantyyppisellä lyyrisellä kuvastolla. Tällä kertaa profiilikuva ei tosin tuo mieleen marsua, eikä antenni osoita glitterinapapaitaan, vaan tunnelma on hieman varautuneempi, vaikkakin tässäkin kappaleessa keskiössä ovat pitkät ja haikeat katseiden vaihdot ja tapahtumapaikkana koulumaailma. Ehkäpä kyseessä onkin jonkinlainen sisarteos Kauneus-biisille? Jotkut saattaisivat moittia Olavia itsensä ryöstöviljelystä, mutta omasta mielestäni jos lopputuloksena kuullaan taas näinkin hyvä biisi niin who cares? Tuotanto ja Timo Kämäräisen kitarariffi ovat tälläkin kertaa priimaa ja säkeistön melodia ja kertosäkeen hookline saavat minut toivomaan, että kesä tulisi pian ja pääsisin näkemään Olavin ja pojat livenä jollakin ikimuistoisella festivaalitantereella. Ja mikä parasta lyriikat ovat jälleen kerran täyttä ässää: ”Muistiinpanot lähtevät lentoon / hän katsoo niin kuin kissapeto / kevyesti ampuu kovilla / mun sydämeni juureen kukilla”.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin