Kun puhutaan suomalaisesta räpistä, tuntuu, että kaksi kontroversaaleinta hahmoa ovat Vain elämää -sarjan avittamana jättimäiseen suosioon noussut, ”musiikillisesta kokoomuslaisuudesta” nälvitty ja Stadionin kahdesti loppuunmyynyt Cheek sekä some-geimin totaalinen haltuunottaja, nuoresta iästään huolimatta jo kolme albumia julkaissut tyttöjen suosikki ja poikien inhokki Mikael Gabriel.

Ensimmäinen viettää vielä tällä hetkellä hyvin ansaittua lomaa kun taas jälkimmäinen on julkaisemassa tänä vuonna Universal Musicin kautta neljännen albuminsa, joka kantaa nimeä Versus. Ennakkoon levyltä on tarjoiltu singlet Woppaa (feat. Kevin Tandu) ja Älä herätä mua unesta, joista ensimmäinen oli Kalenterikarjun mielestä erinomainen ja jälkimmäinenkin melkoisen onnistunut. Nyt Mikael Gabriel tarjoilee uutta musiikkia tuplasinglen muodossa. Kappaleiden tuotannosta vastaavat jälleen tuottajat OP Beats ja Mats Takila. Kalenterikarju otti tuntumaa uutuussinkkuihin.

VIIMEISEN KERRAN

Kappale alkaa feattaavana artistina kuultavan Diandran laulamalla kertosäkeellä. Taustoissa on hieman iskelmämäinen viba ja biisi on selkeästi enemmänkin naisfaneille suunnattua MG:tä. Mikael Gabriel räppää säkeistöissä totutusti muun muassa pimeästä puolesta, särkyvästä kuoresta, heikosta jäästä, kivusta rinnasta ja että ”vihaa maailmaa, jossa jokainen ei saa mahista”. Melko perinteistä MG:tä siis. Lopussa Diandra revittelee upean soulahtavalla ja kantavalla äänellään kysyen kaihoisasti ”näenkö mä sua enää koskaan?”. Itse pidin huomattavasti enemmän edellisestä Älä herätä mua unesta -kappaleesta, joka tosin oli selvästi myös meneväisempi, eikä tuotannollisesti näin riisuttu esitys. Älä herätä mua unesta -biisillä MG tasapainotteli säkeistöissä mielestäni melko hyvin ja kiinnostavastikin laulun ja räppäämisen välimaastossa; ehkä tässä tapauksessa voidaan puhua nimenomaan puhelaulusta. Myös kappaleen laulettu kertosäe oli hyvä. Lisäksi pidin enemmän MG:n ja Diandran edellisestä Mun maailma (2013) -levyltä löytyvästä Päästä mut pois -duetosta, joka paketoi angstisen tuskan astetta kiinnostavammin.

KOVAA

Suomalaisen popmusiikin kontekstissa jopa futuristisesti säksättävillä synamatoilla starttaava Kovaa vaikuttaa heti alusta alkaen lupaavalta. Ei tämä soundillisesti ja tuotannollisesti toki Suomenkaan mittakaavassa ole enää uusinta uutta, mutta tuoreen kuuloisemmasta kaukalon päädystä siltikin. MG:n räppäily on laiskasti cool ja itsevarmaa.  Räpeissä on päällä on parasta denimii ja hampaissa kultaa. Kovaa mennään ja skenessä halutaan pysyä muita edellä. Assosiaatiot viilettävät jossakin Kanye Westin 808s & Hearbreak (2008) -albumissa, Drakessa ja Kendrick Lamarissa; ehkä jostain näiltä onkin haettu vaikutetta tuotannon puolesta? Mikael Gabriel räppäilee omassa roolissaan uskottavasti: ”Tää on uuden ajan tuleminen / matka läpi unelmien / ei lähelläkään sitä / mut mä lupaan et sen kuulee viel kovaa / (…) Ja sä voit seuraa tätä / tai olla seuraamat / mulle on ihan sama / mä oon silti se seuraava / joka tekee tääl mitään merkittävää / ja jos ette nää asiaa niin se mulle selittäkää”. Päiväkirjamainen angstailu sopii MG:lle ja juuri räppien henkilökohtaisuus erottaa Mikaelin Gabrielin muista suomiräppäreistä. Kovaa-biisistä tuli hieman mieleen JVG:n Fäijönii, jossa MG itse vieraileekin. Woppaa ja Kovaa ovat tähän mennessä parhaimmat Mikael Gabriel -kappaleet, jotka olen kuullut. Kiinnostavaa kuulla minkälaista levyä MG tänä vuonna tarjoilee.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin