Jahas. Kasmirilta tupsahti keskiyöllä Spotifyyn uusi single, Amen. Sehän tarkoittaa about sitä, että helmikuun luovaa bloggaustaukoa viettänyt Kalenterikarjukin herää talviuniltaan (ainakin hetkeksi). Karjuhan on ollut purkkasoulin fani Vadelmaveneestä saakka, huomioinut WOWWOWWOW:n sekä nostanut AMK Dropoutin ja Vadelmaveneen vuosilistoilleen. Ja kuten joku saattoi myös huomata (lue: todennäköisesti ei huomannut), Kasmirin tuleva toinen albumi nousi tammikuussa 10 odotetuinta kotimaista albumia 2016 -postauksessani melkoisen korkealle (klikinsäästäjä: se oli siis ton listan eka). Joten boyakasha – messis ollaan, bro. Kun Kasmirilta tulee uutta musiikkia, lasken käsistäni kiltisti sohvalle Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet ja Earl Grey -teekupposen, sillä tilannehan on kuin…

SEIS! Ennen kuin aloitetaan musiikillinen mässäily, on parempi tehdä vielä varmuuden vuoksi raincheck.

No niin.

AMEN

Okei. Pakko sanoa, että ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen fiilis on rehellisesti korkeintaan tällainen:

En sanoisi, että olen yllättynyt, mutta ehkä hieman hämmentynyt. Vauvoja-biisistä alkanut funkimpi brunomarsmainen soundi ei jatku ainakaan tällä erää. Harmi. Hyväntuulisen ja kepeän Mark Ronson -tuotannon ja gospel-kuorojen sijaan tarjottimella on Justin Timberlaken alakuloista Cry Me A River -klassikkoa, The Weekndin synkimpiä hetkiä ja Miguelin eroottisuutta – joskin viimeksi mainittua ihan vain kevyenä pullasutisipaisuna.

Otetaanpa vielä alusta. Okei. Ilmavan unelmoiva piano. Justin Timberlaken Mirrors-biisin introa muistuttava pörinäsyna. Neonvalot ja Nicholas Winding Refnin Drive. Löysä ja hidas kullinlutkutus-komppi. Ensimmäinen säkeistö: ”Mikään ei oo ennallaan / on sydän pois paikoiltaan / ja kaikki on taas epävarmaa”. Melodia tuo mieleen The Eaglesin Hotel Californian. Taustalla luuppaa pianoarpeggio. Kertosäe: ”Nainen sä teet must uskovaisen / oon valmis antaa kaiken / mä kysyn nainen / enkeli vai paholainen / sä saat mut huutaa amen”. Erinomainen popkertsikela sekä sanoituksellisesti että melodisesti. Hyvä. Pappa huomaa muistelevansa täällä Anssi Kelan Kaksi sisarta -biisiä.

Sanniin verrattuna samanlaista freshiä että mitähän vittua (kröhöm) -reaktiota ei kuitenkaan pääse syntymään, sillä tuore tulokulma artistiin kuulostaa vieraalta; kun kuulija – ja varsinkin fani – rakentaa päässään ”varjotarinaa” luoden toiveita artistin uran seuraavista peliliikkeistä, hän ei halua pettyä, vaan yllättyä positiivisesti omiin odotuksiinsa nähden. Omiin odotuksiini nähden biisi on siis henkistä kotiteollisuutta, vaikka toteutuneissa toiveissani Kasmir olisi iskenyt seuraavaksi vielä Vauvoja-biisiäkin sexymmän ja notkeamman bailuraidan. Ehkä Kasmir itse haluaa välttää nyt sanaa ”kesäinen” tai kukaties levy-yhtiöllä onkin aivan nerokas markkinointistrategia, jota tällainen tollo ei ymmärrä ja joka paljastuu myöhemmin. Toivon niin!

All in all. Amen ei ole missään nimessä huono biisi, mutta se on erikoinen valinta ensimmäiseksi singleksi – kappale kun kuulostaa singlebiisin sijaan Green Day ja Queen -vaikutteisen progepopoopperan ensimmäiseltä luvulta: hidas, raskassoutuinen ja järkälemäinen. Samanlainen hämmentynyt olo oli viimeksi silloin, kun kuulin ensimmäistä kertaa Chisun Ihana-paluusinkun. Ehkä siis Amenestakin tulee vielä hitti. Toivottavasti!

Viimeinen GIF ei liity biisiin, mutta laitetaan nyt kuitenkin.

 
SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter