Single: Karri Koira – Yks

Karri Koira

Rakkaat lapset. Silloin kun setä oli nuori, Karri Koira ei ollut sooloartisti tai tunnettu kappaleista kuten Lähe mun kaa, Amerikankotka liitää tai Ne kutsuu mua koiraks. Njet. Karri Koira oli Ruudolfin aka Rudy Kulmalan aka Rudy Rääväsuun bändikaveri 2000-luvun alussa toimineessa Vähäiset äänet -räppibändissä. Itselleni Karri tuli tutuksi suomiärränpeen kruunaamattomana kultakurkkuna Ruudolfin Doupeimmat jumala seivaa (2004) -lätyn hiteiltä Hala!, Beibe beibe ja Whats da dili yoo!. Sittemmin mies tuli tutuksi  Kemmurun Kehumatta paras (2006) -levyn posseraidalta Goodbye Mister White Man feat. Super Janne, Seyed Ali, Tonoslono, Rolf Teneriffa & Särre ja jo unhoon painuneelta Christianin Aika lentää -sinkulta (2007). Suurelle yleisölle Karri tuli tutuksi varmaankin JVG:n Raiders ja Töttöröö-sinkuilta. Nää on näitä. Tietäjät tietää. Mennään eteenpäin. Kun Karrin vuosikausia odoteltu soolodebyytti K.O.I.R.A. (2012) ilmestyi Monspin kautta, en ollut siitä varauksetta innostunut. Meininki kuulosti vähän turhan sliipatulta, vaikka samalla levyssä olikin kummaa imua. Yksittäisten timangien rinnalla levykokonaisuus tuntui odotuksiin nähden pieneltä pettymykseltä – varsinkin kun samana vuonna tippui Loost Koosin Pienempi kuin kolme, johon huomaan palaavani edelleen vähintään puolivuosittain. Se historiasta. Useamman vuoden hiljaiselon jälkeen on Spotifyhyn nimittäin ilmestynyt vihdoin uutta Karri Koiraa. Tsekataanpa.

YKS

Oho. Visuaalinen ilme, sämplätty akkariharjaus ja rumpupatteristo tuo mieleen todella vahvasti Justin Timberlaken Justified (2002) -levyn ja The Neptunesin sen aikakauden tuotannot. Kuunnelkaapa varsinkin Like I Love You ja Clipsen Grindin’. Eikö näissä olekin aika paljon samaa ajatusta tuotannollisesti? Lisäksi jostain päähän hiipii TLC, Janet Jackson ja muu 2000-luvun alun muovipoppi – lienee nostalgiaa, mutta sedän korvaan tällaiset oman varhaisteini-iän musafiilistelyt uppoaa kuin lämmin veitsi voihin. DIGGAAN! Se mistä taas en niin hirveästi diggaa on Karrin tyyli venyttää tavuja (”vaakuttaa”, ”näähä” ja ”eesittää”). Oli miten tahansa tyyliin sopivaa niin se on yksi asia, mikä itseäni häiritsee. Skrätsäyksen tapaistakin, thumbs up. Jahas, lyhyt biisi. Hieman sisältöä olisin kaivannut tekstiin lisää ja vähän tuntuu, että kertsi jää turhan flätiksi verrattuna säkeistöihin. Esteettisesti tyylipuhdas suoritus. Puutteineenkin kiinnostavimpia julkaistuja suomibiisejä hetkeen. Lisää tätä!

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Snapchat | Youtube | Twitter 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.