Räpryhmä Gasellit on Kalenterikarjun blogissa ennenkin viihtynyt retkue ja vilahtipa allekirjoittanut yhtyeen Älä muista pahalla -musiikkivideollakin. Oma ensikosketukseni Gasellien musiikkiin tapahtui vuonna 2010, kun bändi julkaisi esikois-EP:nsä, Gasellit. EP:n aikaisesta materiaalista ilahduttaa varsinkin Uusii ongelmii (Shutterbugg Remix). Esikoisalbumi Kiittämätön (2012) sisälsi sellaisia pikkuhelmiä kuin Ime huiluu, Hiki, Pillist kii ja Kiittämätön nilkki. Toinen albumi Aina (2013) oli iso harppaus eteenpäin. Musajusan tuotannollinen osaaminen ja soundipaletti oli yhtäkkiä laventunut ja kehittynyt nextille levelille ja tietty ensialbumia vielä leimannut hetkittäinen demomaisuus oli tiessään.

Aiemmin julkaistut kolmatta Seis (2015) -albumia pedanneet singlet Älä muista pahalla ja soulahtava Mahtuuko kyytiin? olivat molemmat hyviä. Niin ovat Vainoharhainen ja Betoni-intiaanikin. Muodostuuko Seis-levystä Gasellien paras kokonaisuus jää nähtäväksi. Paukut siihen näiden biisien perusteella on olemassa.

VAINOHARHAINEN

Vainoharhainen starttaa haikean öisillä kilkkaavilla synilla ja raidalla vierailevan Kasmirin hönkäilevällä laululla.  Säkeistön puolivälissä mukaan uiva saksofoni on aivan loistava – varsinkin, kun sen mukana soljuvat seuraavat rivit: ”Annetaanks tän kaatuu vai pidetäänkö pydessä / toissapäivän halusit olla ikuisesti yhessä”. Tämä osuu vahvasti Kalenterikarjun tunnekeskukseen. Vainoharhainen jatkaa tavallaan Älä muista pahalla -biisin viitoittamilla poluilla: koskettavaa ihmissuhderäppiä aikuistuvan nuoren elämästä. Kasmirin featti sopii mainiosti biisiin, vaikkakaan en ole varma, laulaako Kasmir sittenkin välillä ”vain harhainen”, koska o-kirjain on melko imaistu: ”Sä et oo sanonu viel mitään / mut mä tunnen sen / saatoin olla ainoastaan vainoharhainen / jos oot lähös lähe tänään / saattaa et mä ainoastaan sekoilen / aivan turha maalaa piruja seinille / sut toisen kanssa nussimassa kuvittelen / oon vainoharhainen”. Jälleen hieno ja uskottavan herkkä tilitys Gaselleilta. Ja eiköhän meistä jokainen ole joskus elänyt kertosäkeen fiilikset läpi? Minä olen ainakin.

BETONI-INTIAANI

”B-puolena” julkaistu Betoni-intiaani vertautuu Gasellien tuotannossa eniten Susilapseen ja Heimoon. Jostakin syystä kummankin kappaleen soundimaailmoista tulee itselleni vahvasti mieleen Madventuresin soundtrack. Piristävää, ettei kertosäettä ole tehty turboahdetun pumppaavaksi EDM:ksi, vaan se on uskallettu jättää kevyeksi. Hätä-Miikan verse viittaa hauskasti Ime huiluu -biisin meininkiin. Yhtyeen yksi kiinnostava puoli on se, kuinka hyvin se onnistuu maalamaan visuaalisia kuvia: ”keskel elementtitalojen / kelmeiden katuvalojen / aamuyöst aaveet tanssii / tahtiin menneiden sanojen”.

SEURAA KALENTERIKARJUA: Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Twitter