Suomen suosituimpiin artisteihin lukeutuva Cheek jäi tauolle kutakuinkin tasan vuosi sitten Kuka muu muka -kiertueen huipentaneiden megalomaanisten Olympiastadionin konserttiensa jälkeen, joista jälkimmäistä vietettiin 23. elokuuta 2014. Kauaa ei herran tauko kuitenkaan kestänyt. Cheek katkaisi nimittäin radiohiljaisuuden ja vihjaili halustaan palata keikkalavoille Instagram-tilillään ensimmäisen kerran Summer Upin aikaan (4.7.2015). Hieman tämän jälkeen Blockfest ilmoitti, että se on kiinnittänyt uuden pääesiintyjän, josta tiedottaisi keskiviikkoaamuna 8.7., ja että samalla festivaalialue laajenisi Ratinan stadionille. Samalla festivaalin lipunmyynti keskeytettiin. Syntyi kaoottinen huhumylly ja villeimmät spekuloivat, että Blockfesteillä esiintyisi Eminem. Blockfest ei itse huhua tietenkään tässä vaiheessa lähtenyt kieltämäänkään ja Iltalehti heitti lisää vettä myllyyn (6.7.2015), kunnes katkaisi siivet Eminemin ja Rihannan yhteiskiertueesta seuraavana päivänä. Tiistai-iltana (7.7.2015) Cheekin Instagramiin ilmestyi video artistin logosta, kruunupäisestä liekehtivästä leijonasta, ja kyseinen video näytettiin myös useilla tv-kanavilla hieman ennen iltayhdeksää. Seuraavana aamuna Cheek paljasti YleX:n aamulähetyksestä paluustaan ja uudesta singlestään, Sä huudat. Alkoi kiihkeä somemylläkkä. Osa närkästyi sydänjuuriaan myöten, osa taas riemuitsi kuin kyseessä olisi ollut Jeesuksen toinen tuleminen.

Mitä tahansa Cheekin musiikista ja herrasta artistina ajatteleekaan, en itse ainakaan voi muuta sanoa kuin hattua nostaa; ennakkohypetys paluukeikan ja singlen julkaisun suhteen onnistuttiin petaamaan täydellisesti. Myös minä – aiemmin siis vain yksittäisistä Cheekin biiseistä innostunut – huomasin olevani yhtäkkiä todella kiinnostunut Cheekin uudesta singlestä.

SÄ HUUDAT

Cheek ja allekirjoittanut ovat kohdanneet vuosien mittaan satunnaisesti. Ensimmäinen muistikuva Cheekistä on Avaimet mun kiesiin -single (2004) ja sen hieman vaivaannuttava musiikkivideo. Seuraavalta Käännän sivuu -albumilta (2005) lohkottu single Liiku jäi sekin mieleen lähinnä Popstarsista ponnistaneen Jonnan featin ansiosta (ja palasi mieleen Edu Kehäkettusen & Stigg Doggin Kullii-biisin vuoksi). Cheekin kappaleista ensimmäinen, jolle korvaani kallistin oli kuitenkin Liekeissä (2008) – tuohon aikaan en tosin olisi myöntänyt pitäväni miehen tuotannosta. Oikeastaan seuraavan kerran havahduin Cheekiin hahmona vasta ensimmäisellä Vain elämää -kaudella vuonna 2012 ja/tai Linnanjuhlien räpin myötä. En sinänsä vältellyt Cheekiä, mutten pitänyt hänen tekemisiään kai kauhean kiinnostavina. Kun Kuka muu muka -albumi (2013) ilmestyi, huomasin – itselleni tyypilliseen tapaan myöhässä – että Cheekistä oli kasvanut iso stara. Timantit on ikuisia -single suoraan sanoen vitutti, mutta kun Fiiliksissä (feat. Diandra) alkoi soida YleX:llä, huomasin, että jokin oli muuttunut: tästä biisistähän minä pidän! Ja kun albumin stadion edition ilmestyi, pidin vielä enemmän Flexaa (feat. Sanni & VilleGalle) -ja Äärirajoille-kappaleista. Sen sijaan Ruisrockin keikka viime kesänä jätti minut täysin kylmäksi.

Ja kautta rantain pääsemme vihdoinkin uuden Sä huudat -singlen pariin. Sä huudat alkaa melko yllättävästi seesteisellä jazzmaisen pehmeällä pianosäestyksellä ja vierailevalla naisvokalistilla: ”Sä huudat, että sä oot hukas / ilman mua, enkä mä oo kukaan / ilman sua tuu takas kotiin”. Tämän jälkeen soulahtava pitchattu laulusämple, kameroiden räpsimistä ja säkeistöön: ”Anna sen kameran laulaa / jos on ollu kylmä ilman mua / ei tarvi enää palella kauaa”. Niin. Cheek on tullut takaisin ja heti ensiriveissä viitataan julkisuuden taakkaan, johon artistilla on YleX:n tuoreehkon haastattelun mukaan ristiriitainen suhde; tauon aikana oli välillä jopa mentävä kauppaan tarkistamaan, muistavatko ihmiset vielä hänet. Tauko on tehnyt selvästi räppärille hyvää ja omaa artistiuttakin on ehditty prosessoida: ”Tähän elämään jää puoliks tahtomattaan kiinni / illan pimeinä tunteina kelaan / et kai pakko tappaa Cheekki […] Kaipaan takas sun luo / sinne missä mun hyvä on / mun koti on siellä missä mun sydän on.” Niin kornilta kuin äskeiset lainit kirjoitettuina kuulostavatkin, biisin sisällä onnistun jopa hieman liikuttumaan näistä sanoista. Sen sijaan rivit kuten ”Mä oon kiertäny maailman / ettien Jaree” ja ”Jare sitä Jare tätä / Jare Jare Jare Jare / panee sitä panee tätä / Jare Jare Jare Jare” onnistuvat vain ja ainoastaan naurattamaan. Samassa biisissä puretaan cheekkiyden lisäksi nyt myös jareutta – kummalla siis on loppujen lopuksi ollut ikävä kumpaa? Vaikka kappale kuulostaa paikoitellen kornilta, imelältä ja tahattoman hauskalta, kuulostaa se myös äärimmäisen rehelliseltä, ja no, ihan vitun hyvältä. Ja mitä enemmän kuuntelen kappaletta, sitä enemmän olen sen hyvyydestä vakuuttunut. Lisäksi kappale on kotiinpaluu/maailmanmatkaaja/lähelle on pitkä matka -tematiikassaan täydellinen ensisinkku Cheekin uudelle tulemiselle.

Suomessa on vain yksi artisti, joka pystyy laulamaan kerta toisensa jälkeen pelkästään itsestään (tarjoten kuitenkin selkeän samastumispinnan kuulijan omaan elämään ja tunteisiin) ja se on Cheek. Ja myös Cheek on haavoittuvainen kuten kertosäe antaa ymmärtää – Cheek ja cheekkiys kun kuuluvat yhteen. Hieno paluubiisi.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin