EDIT. Kappale on nyt ilmestynyt ja sen voi kuunnella vaikkapa Spotifysta.

Sain ennakkokuunneltavaksi huomenna ilmestyvän Asan uuden kappaleen Mä haluun olla hippi. Ajattelin poikkeuksellisesti tarjota kappaleesta tällä kertaa ensihatsit ilman itse kappaletta (joka on tosin ymmärtääkseni soinut jo Bassollakin), joka ilmestyy virallisesti huomenna, 27. helmikuuta.

Mä haluun hippi on ensimmäinen single Asan uudelta albumilta, jonka Kalenterikarju rankkasi tammikuussa vuoden odotetuimpien pitkäsoittojen joukkoon. Ideatasolla jo vuosia kypsytellystä albumista tiedetään tähän mennessä seuraavaa: 1) levyn tuotannollinen päävastuu on Jukka Immosella, joka oli tuottamassa Asaa jo Avain-artistinimellä tehdyllä Punainen tiili (2001) -levyllä sekä Timmion Recordsin Didier Selin, jonka historia suomiräpin puolella ulottuu Nuerasta Kehäkettu & Setä Koposeen, Ceebrolisticsista Raimoon ja MC Taakibörstasta Ruudolfiin, 2) levy perustuu vuosina 1966-1979 toimineen Love Recordsin legendaariseen katalogiin, jonka nauhoista huomattava osa lojuu digitoimatta (ainakin vielä Asa-projektin alussa) jossakin levy-yhtiön pimeässä, pölyisessä ja tunkkaisessa varastohuoneessa, 3) albumin nimi on Love X ja se ilmestyy huhtikuussa, 4) kyseessä on teemalevy rakkaudesta ja 5) kokopitkän julkaisusta vastaavat Fried ja Johanna Kustannus.

Lähtöasetelma lätylle on sen verran herkullinen, että eihän tällainen kombinaatio voi epäonnistua. Tuotantotiimi on kuin olisin itse valinnut ja sämpletkin periaatteessa, vaikka tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, mitä kaikkea sämpylää levyllä on loppujen lopuksi tarjolla. Kalenterikarjun korviin on kuitenkin kantautunut, että levyllä kuullaan ainakin Pekka Pohjolaa jossakin muodossa ja että Wigwamista on ollut ainakin puhetta.

MÄ HALUUN OLLA HIPPI

Otsikkotasolla ei voi olla ajattelematta Kari Peitsamo ja Ankkulin Kari kolmas (1978) -levyltä löytyvää Tahdon olla hippi -kappaletta. Vähän yli minuutin mittainen klassiseen akustinen kitara ja mies -tyyliin taltioitu Peitsamo-styge kiteytyy riveihin: ”Mä tahdon olla hippi ou jee / mä olen aivan sippi tähän touhuun / mä tahdon olla hippi ou jee / tää on liian paha trippi”. Liekö Asan kappaleessa tiedossa viitteitä tähän biisiin?

Ensimmäisellä kuuntelukerralla musiikilliset mielleyhtymät assosioivat ensiksi Asan vanhempaan tuotantoon, mikä on ainakin itselleni enemmän kuin miellyttävä yllätys. Ajatuksiin kiipeää varsinkin ensimmäisen Foetida Pro Promo (2007) -mixtapen raakuus ja anarkia, mutta selkeämmällä ja tuotetummalla otteella ja Terveisiä kaaoksesta (2006) -levyn hämyisemmät ja savuisemmat soundit. Tai no miksei myös Leijonaa metsästän (2005).

Taustalla soi luomu ja sopivalla tavalla tuhnu ja kotikutoinen (lue: ei 2010-lukuisen megaturboahdetun puhki tuotettu) sämplätty uruilla soitettu 1970-lukuinen sointupohja, progehtava ja rockahtava tuju kitarariffi ja lautaseen hakkaava rumpukomppi. Jostakin mukaan ui tutunkuuloinen sämplätty laa laa laa la la la la laa -lauluhookki, joka paljastuu lähemmässä tarkastelussa Isokynä Lindholmin Sirkus (1973) -albumin Meritaru-kappaleeksi. Meritaru toimii siis uuden Asa-kappaleen pohjaraitana, jonka päälle biisi on rakennettu skrätseineen ja muine tilkkeineen.

Kuunnellaanpa sanoitusta. Ensimmäisellä kuuntelukerralla haaviin tarttuu kantaaottavuutta, luonnonsuojelua, sotaa, rakkautta, yksittäisiä laineja kuten ”haluuks joku ostaa mun Osuman hupparin?” ja ”mä haluun olla boheemi utopian paimen” sekä kertosäkeen lainipari (”mä haluun olla Jimi Hendrix / mä haluun olla joku vitun hippi”). Että mitä että?

Kuunnellaanpa uudestaan.

”(…) mä haluun olla hippi / joka ei oo hiteistä sippi / mut useimmiten ajaudun töllötintä väijyy / päätän päivät yhteen kaljaan sipsiin dippiin shiiit / (…) hippi, joka sanoo mikkiin / miten homma täällä pyörii / vaik punkkibileissä keskellä pittii / mä haluun olla hippi joka ajattelee ja toimii / eikä mikään nelivitonen pikkulapsi / mä en aio jäädä täällä väliintippujaksi / heittelen punaisii tiilii läpi ikkunasi (…)”

Useamman kuuntelun jälkeen kappale alkaa pikku hiljaa hahmottua. Se ei edusta Asan omalla uralla sitä kaikista kryptisintä sanailua, vaan yhdistelee pikemminkin elementtejä astetta selkokielisemmän Rapsodia (2013) -albumin kaljaräpistä ja Leijonaa metsästän uhmakkuudesta ja nuoresta voimasta. Jätän lyriikoiden tarkemman avaamisen ja analysoinnin tässä vaiheessa, jotta jokainen kuulija saa huomenna aloittaa uuden Asan kanssa puhtaalta pöydältä. Ja eihän sitä tiedä, jos vaikka All Ears -blogin Miralta olisi tulossa tarkempaa analyysia mainion Paperi T – Resnais, Beefheart & Aalto -blogitekstin hengessä.

All in all, omaan korvaani Mä haluun olla hippi kuulostaa kokonaisuudessaan nälkäisimmältä Asalta pitkään aikaan ja hyvällä tavalla paluulta vanhan Asa-soundin pariin, vaikka toki tuotannosta löytyy myös uutta, hiotumpaa ja sisäistyneempää kulmaa. Itselläni kappale ainakin nosti odotuksia taas hieman ylöspäin uutta Love X -levyn julkaisua kohtaan. Ties vaikka olisi Asan paras albumi tiedossa.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin