Single: Apulanta – Valot pimeyksien reunoilla

11779915_10152923087295703_4457479180055133557_o

Apulanta näyttelee pienehköä, joskin silti merkittävää roolia Kalenterikarjun musiikillisessa historiassa. Ala-asteen viimeisillä luokilla bänditoiminnan alkaessa kiinnostaa bändin musiikilta oli jo mahdotonta välttyä. Varsinkin kitaransoitosta innostunut ystäväni oli aivan hullaantunut muutama vuosi aikaisemmin julkaistusta Kolme (1997) -levystä. Omasta mielestäni Tyrävyön Helminauha (1999) oli paljon kovempi kuin joku ”Tyristä matkiva Apis”. Aloin kuitenkin kiinnittää Apulantaan enemmän huomiota, kun toinen ystäväni soitti minulle Don Huonojen kanssa tehtyä Torremolinos 2000 -EP:tä (1999). Plastikilta (2000) nyhtäisty Käännä se pois -video herätti mielenkiintoni, mutta vasta Heinola 10 (2001) -albumin single Viivakoodit teki minusta selvää jälkeä. Heinola 10 on kestänyt itselläni kuuntelua ja kuuntelin sen viimeksi kesällä lukiessani Ari Väntäsen hemomainion Kaikki yhdestä pahasta (2014) -kirjan. Kyseinen albumi on edelleen mielestäni all killer, no filler -osaston kokoelma helmiä. Syitä ja seurauksia – 30 parasta (2001) -kokoelma sisälsi kaiken tarpeellisen alkupään tuotannosta, joten hankin varmuudeksi senkin hyllyyni.

Heinola 10 -albumin jälkeen Apulanta lähti raskaampaan nu-metallilta haiskahtavaan suuntaan. Se suunta ei minua hirveästi kiinnostanut. Hiekka (2002) meni ohi, vaikka singlet olivatkin ihan kivoja. Vuonna 2005 ilmestyneeltä Kiilalta korvaan tarttui sentään viisu, josta pidin todella paljon. Se kappale oli Armo ja se kappale on viimeisin Apis-biisi, josta olen innostunut merkittävästi. Nyt 10 vuotta myöhemmin, vuonna 2015 asiaan on tullut muutos ja se muutos kantaa nimeä Valot pimeyksien reunoilla.

VALOT PIMEYKSIEN REUNOILLA

Aiemmin levyltä irrotetut sinkut Sun kohdalla ja Tivoli vaikuttivat hieman yhdentekeviltä. Ensin mainitussa oli potentiaalia, mutta jotain jäi puuttumaan ja jälkimmäinen kuulosti lähinnä siltä kuin Juustopäät yrittäisi soittaa Tehosekoitinta. Kolmas single Valot pimeyksien reunoilla on aivan eri maata. Biisi kuulostaa sopivasti erilaiselta mutta heti tutulta Apulannalta. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy kappaleen akustisuuteen ja jousisektioon. Sävellyksessä on ripaus countrya ja iskelmää – aikuistumista – mikä ei ainakaan itseäni haittaa lainkaan. Kalenterikarjulle nousee kappaleesta mieleen paikoitellen jopa Juha Tapio. Kertosäe on massiivinen ja koskettava. Sanoituksistakin ymmärtää oitis, mistä laulussa on kyse, mikä ei ole aina ollut selvää Toni Wirtasen ajoittaiseen ”kryptisen insinöörilyriikkaan” perehtyneille. Tuntuu kummalliselta olla näin innoissaan uudesta Apis-kappaleesta, mutta mikäs siinä kun kappale on timanttia. Yhtye on itse kertonut, että tuleva lokakuussa julkaistava 12. studioalbumi Kunnes siitä tuli totta on ”laserpunkkia sarkastisen tummalla sävyllä”. En tiedä, mitä on luvassa, mutta tällä kertaa aion perehtyä uuteen Apulanta-albumiin pitkästä aikaa astetta tarkemmin.

SEURAA KALENTERIKARJUA: Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Twitter

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.