Tulevana viikonloppuna kahdelle Hartwall Arenan keikalle asteleva Antti Tuisku on noussut viimeisen 1,5 vuoden aikana kansalliseksi ilmiöksi – Suomen suurimmaksi ja valovoimaisimmaksi miesartistiksi. Varsinkaan Kalenterikarju-blogia lukenut ei ole voinut välttyä Antin läsnäololta, sillä olen tähän mennessä ehtinyt blogata Antista peräti viidesti: 1) Pyydä multa anteeks kunnolla, 2) Party (papiidipaadi), 3) En kommentoi, 4) Blaa blaa (en kuule sanaakaan) ja 5) Peto on irti. Taidan olla Tuiskuttaja isolla T-kirjaimella ja pakko sanoa, että kyllä muuten hieman harmittaa, että viikonlopun Hartsun keikat näyttävät tällä erää menevän pahasti Karjun tutkasta (harmistus!). No, lohdutukseksi voin varmaankin tykitellä uutta biisiä, jonka nimi on Suurin fani. Olen melkoisen varma, että kappale kertoo minusta. 97% varma.

SUURIN FANI

Edellinen single Pyydä multa anteeks kunnolla oli biisi tästä aiheesta:

Suurin fani taas on biisi jostain aivan muusta. Se jatkaa Tuiskun edellisten julkaisujen tapaan ns. reaktiivista sinkutusstrategiaa, josta kirjoitinkin jo edellisessä Antti-postauksessa tähän tyyliin: ”[…]  En kommentoi -albumista alkaen Tuiskun sinkutus on ollut hatunnoston arvoista: jokainen sinkku on tuonut artistista esiin uuden puolen ja syventänyt Tuiskua kuin kerros kerrokselta hitaasti herkullisen sisimpänsä paljastava hedelmä […] Pyydä multa anteeks kunnolla ei tee poikkeusta. Se on selvä vastareaktio edelliseen bailusinkkuun – lempeä ja koko uraa yhteen kietova puoliballadi. Samalla se asettuu (omasta mielestäni) selkeään jatkumoon myrskyisän Hiton pelkuri – Ihan sairasta mutta oikeesti me kuulutaan yhteen – En huuda sun perään -trion kanssa; levyn lopussa auki jäävä rakkaustarina saa nimittäin PMAK:sta uuden luvun: ”Miksi hitossa sä palasit nyt / juuri kun mä olin lähes yli päässyt susta?””

Suurin fani lähtee liikkeelle Major Lazerin Pon De Floorista (2010) (jota sittemmin Beyoncé sämpläsi Run the World (2011) -biisillään) muistuttavalla rumpurytmillä sotkien siihen isolla kädellä skrätsäystä (onko tästä tulkittavissa, että se on tulossa takaisin muotiin?). Seuraa ensimmäinen säkeistö eli positiivisella ylävireellä kyllästettyä lasten lällättelyä ja entten tentten teelika mentteniä: ”Aina ei voi voittaa / eipä se kuule haittaa / kuitenkin oot rautaa / vaik joskus mennee pieleen mut paina tää sun mieleen vaikka sä möhlit huolella aina mä oon sun puolella”. Ja sitten eeppinen EDM-kertosäe: ”Oon sun fani vaik nyt kaikki menis perseelleen / sun fani vaik nyt kaikki menis perseelleen / beibe mä oon sun suurin fani”. Ennen tokaa kertsiä viittaillaan vielä hiukan Michael Jacksonin Thrilleriin ja MC Hammeriin ja säkeistössä tsemppaillaan: ”kovimmat tyypit on mokailevii / uudestaan rohkeesti yrittävii / kunnolla lannetta pyörittävii” (yksi asia, mitä en saa palautettua päähäni on se, mistä ihmeen biisistä toisen kertsin kilkkaava synasoundi on niin tuttu?!). Huh. Eklektinen träkki. Ja aivan erilainen kuin edeltäjänsä. Antti Tuisku, beibe mä oon sun suurin fani!

Fanipojan tuomio (jälleen kerran):

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter