No johan nyt. Pakko oli palata hetimmiten sanaisen sorvin äärelle, kun tajusin, että vastikään julkaistun tuoreen Kasmir-sinkun lisäksi uudet ääniaaltonsa suomalaisen musiikkimaaston rantaan (nyt oli kyllä jo MELKOISEN runollista) huuhtoo viime vuoden parhaasta kotimaisesta albumista vastannut Kalenterikarju-suosikki Antti Tuisku. Antti viihtyi Karju-blogissa viime vuonna oikein mainiosti ja jos edelliset postaukset kiinnostavat niin ne löytävät näiden ATK-linkkien takaa: Party (papiidipaadi), En kommentoi, Blaa blaa (en kuule sanaakaan) ja Peto on irti. Eipä siinä. Käydään uuden sinkun kimppuun. PS. Vaikka kuinka yritän play it cool, oma fanipoikaodotuslevelini Antin uutta sinkkua kohtaan on lähinnä tällainen:

PYYDÄ MULTA ANTEEKS KUNNOLLA

Ensireaktio? Positiivinen. Todella positiivinen. Sinänsä tämä ei yllätä, sillä En kommentoi -albumista alkaen Tuiskun sinkutus on ollut hatunnoston arvoista: jokainen sinkku on tuonut artistista esiin uuden puolen ja syventänyt Tuiskua kuin kerros kerrokselta hitaasti herkullisen sisimpänsä paljastava hedelmä (luulen, että Antin tapauksessa voidaan hedelmän sijaan puhua ihan suoraan siitä kuuluisasta banaanista). Mikäli havainnollistan asiaa GIF-animaatiolla, on Antin sinkkujen ensi kertaa kuuleminen herättänyt minussa tismalleen kuvanmukaisen reaktion:

Pyydä multa anteeks kunnolla ei tee poikkeusta. Se on selvä vastareaktio edelliseen bailusinkkuun – lempeä ja koko uraa yhteen kietova puoliballadi. Samalla se asettuu (omasta mielestäni) selkeään jatkumoon myrskyisän Hiton pelkuri – Ihan sairasta mutta oikeesti me kuulutaan yhteen – En huuda sun perään -trion kanssa; levyn lopussa auki jäävä rakkaustarina saa nimittäin PMAK:sta uuden luvun: ”Miksi hitossa sä palasit nyt / juuri kun mä olin lähes yli päässyt susta?” Soundimaailmassa ja tekstissä toistuvat Keinutaan-hitistä tutut raaka-aineet, vaikka biisi ei olekaan tod. mitään left over-munakasta menestyksekkäiden bileiden jälkeisenä aamuna – pikemminkin tämä on tyyntä ennen uutta myrskyä.

Biisin edetessä yllätän itseni ottamasta haparoivia tanssiliikkeitä. Nivel niveleltä annan rytmille vallan ja tunnen kuinka musiikki hyväilee kroppaani. Tarkoitan siis, että huomaan tanssivani ja hyväileväni kroppaani. Tähän tyyliin:

Mutta siis hetkinen. Lauletaanko tässä biisissä… seksistä?

Riidan jälkeiseen sovintoseksiin viittaavat kertosäkeen rivit: ”Tuu mun kainaloon / hiero sovintoo / ja pyydä multa anteeks kunnolla / äidit lapsien silmät sulkekoot / kun pyydät multa anteeks kunnolla”. Kuten muissakin ”Antin uuden tulemisen” hittibiiseissä, on tässäkin onnistuttu sanoittamaan täydellisesti tämän ajan tunteita. Yksi Tuiskun jättimäisen uuden nousun syitä onkin se, että hän pystyy laulamaan uskottavasti y-sukupolven tunnoista. Kuten nuorisolainen voisi todeta: ”meiccis rileittaa iha kybäl vaik ei tää kyl salee mitää käkei göröstele”. Antti ei sinkkuineen siis toisin sanoen petä tälläkään kertaa.

Ai mikä on sitten se lopullinen tuomio? Cool beans.

Okei. Todellinen fanipojan tuomio:

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter