Rumba uudistui – mitä jäi käteen?

Näyttökuva 2015-02-13 kello 15.41.51

Kuvakaappaus uudistuneen Rumban sivuilta. Alkuperäinen kuva täältä.

PROLOGI

Minä en ole aivan normaali yksilö. Miksikö? Koska olen musiikkilehtifriikki. Minulla on esimerkiksi kellari täynnä vanhoja Soundeja vuosilta 2004-2013 ja hyllyssä kotona viimeisimmät vuodet (2014-2015). Voin sanoa, että tyttökaveri ei hirveästi innostunut, kun ostin viime vuonna ystävältäni noin 10kg Soundeja vuosilta 1999-2001 (parhaat vuosikerrat muuten omasta mielestäni). Tämä kyseenalainen hamsterius ei suinkaan ulotu ainoastaan Soundeihin. Olen nimittäin säästänyt Sue-lehtiäkin valikoidusti: ainakin ne numerot, joiden kansijutuista olen itse skribenttinä vastannut (Samae Koskinen, Samuli Putro, Herra Ylppö ja Indica) löytynevät jostakin täältä 38m2 yksiöstä, jota asuttavat siis herra lehtihamsteri ja tämän tyttökaveri.

Soundien ja Sue-lehtien lisäksi minulta löytyy joitakin kymmeniä Basso ja Posse -lehtiä, vanhoja Suosikkeja, kourallinen zinejä sekä Rytmin ja NME:n hajanumeroita. Ja tottahan toki minulta löytyy myös aimo nippu Rumba-lehtiä. Komeroista ja hyllyistä löytyy alun perin minut kuluttajana hullaannuttaneita sanomalehtimäisiä tabloideja vuodesta 2003 lähtien, NME-henkistä kiltäväkantista Rumbaa vuodesta 2006 alkaen sekä Rumban edellisen lehtiuudistuksen (2013-2014) mukaista lehteä.

Syy, miksi pohjustan tätä blogipostausta kuten nyt pohjustan, ei ole kuitenkaan se, että esittelisin seuraavaksi musiikkilehtikokoelmaani (vaikka toki pientä rahallista korvausta vastaan voin lehtiäni niistä kiinnostuneille esitelläkin) vaan se, että tänään ilmestyi turuilla ja toreilla rummutettu uudistunut Rumba. Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa levyarvion sijaan Rumbasta lehtiarvion. En väitä, että mikään seuraavaksi esittelemistäni huomioista olisi millään muotoa absoluutti, vaan halusin pikemminkin jakaa asioita, jotka itselleni nousivat mieleen lehteä tänään lukiessani.

Uudistunut Rumba-lehti.

ULKONÄKÖ

Aivan ensimmäiseksi silmään pistää Rumban uusi koko. Rumba lehtenä on nimittäin jälleen pienentynyt. Toinen asia, jota ei voi olla huomaamatta on se, ettei lehden paksuus eli sivumäärä ole oleellisesti muuttunut suhteutettaessa se lehden pienentyneeseen kokoon (edellisen uudistuksen jälkeen sivumäärä n. 74 sivua, nyt 90 sivua). Haju on kuitenkin tutuhko (kyllä, minä haistelen lehtiä, koska ei ole parempaa hajua kuin painomusteen hajuinen tuore lehti). Ensivaikutelma: hämmästynyt mutta positiivinen.

Heti kantta tutkaillessa selviää, että lehti sisältää runsaasti minua kiinnostavia aiheita. Kannessa komeilevat houkuttimina sellaiset nimet kuin Artturi Taira, Paperi T, Katy Perry ja Ville Leinonen ja jokainen näistä puhuttelee minua jo lehtihamsterina ja musiikkidiggarina lähtökohtaisesti. Hienoa!

+ Melko hyvännäköinen lehti
+ Hyvänhajuinen lehti
+ Ei radikaalisti erilaiselta vaikuttava lehti kannen perusteella

– Kummallinen kansikuva
– Lehti on jälleen fyysisesti pienemmässä koossa

IMG_0511

Uusi Rumba sisältä käsin. Kuvassa räppäri Paperi T.

SISÄLTÖ 

Sisällysluetteloon paneutuessani ennakkoon eniten kiinnostavat seuraavat jutut kiinnostavuusjärjestyksessä: Kykyjenetsintää some-aikakautena, Paperi T,  2010-luvun äänitorvet ja Artturi Taira. Sisällysluettelo-sivu näyttää järkevältä ja hallitulta.

Lähdetäänpä perkaamaan tarkemmin.

Pääkirjoitus on erinomainen. En kirjoita tässä siitä sen enempää, mutta ostakaa lehti ja lukekaa niin ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Ajankohta-palsta on mennyt hieman kummalliseen suuntaan. Siinä missä aiempi vastaava esitteli pidempiä haastatteluja ajankohtaisista artisteista päivyrillä höystettynä, on uusittu palsta nyt  Soundin Uutiset-osiota muistuttava kokoelma Tinashesta, Rangerista ja Valtio vihaa sua -nimisestä punk-kirjasta. Ensisilmäyksellä en edes tajunnut, mistä koko aukeamassa on kyse ja sitten kun tajusin, mietin, että olisin lukenut mieluummin vaikka viisi lyhyempää uutisointia; nyt tuntuu, että näiden kolmen uutisoinnin sisältöjä on venytetty turhan pitkiksi. Ymmärrän sinänsä, että päivyri on pudotettu pois, koska on haluttu tehdä lehteä, jonka ”voit laittaa kirjahyllyysi ja palata sen pariin vaikka vuoden kuluttua”. Oli päivyriä tai ei, tällainen lehtihamsteri palaa vanhoihin musalehtiin aina aika ajoin.

Vieraissa-palstalla esiteltävä Satellite Stories ja Ateneumin Sibelius-näyttely -juttu jää turhan lyhyeksi ja etäisiksi. Koko lähtöasetelma vaikuttaa jotenkin päälleliimatulta. Sen sijaan esimerkiksi taidenäyttelyvierailu Paleface-jutussa (9/2014) oli perusteltu, koska Luova tuho (2014) -albumin kannesta löytyy maalaustaidetta ja levyn singleistä löytyy Jani Leinosen ja Jiri Gellerin taidetta. No, tämä ei ole muutenkaan ollut lempiosioitani lehdessä, joten oli miten oli.

Nousussa ja Kiitoradalla -osuudet ovat olleet lempiosiani Rumbassa. Onneksi ne ovat säilyneet. Harmillista silti, että Nousussa on kutistunut ja siitä ovat poistuneet Kolme tärkeää levyä ja Sanottua -miniosiot. Ne olivat juuri ne kiinnostavat lisätiedot, jotka maustoivat juttusarjaa sopivasti. Samoin Kiitoradalla on poistattanut muiden – kuten radiotoimittajien, A&R:ien ja bloggaajien – sanomiset nousevista bändeistä. Näissä kahdessa osiossa ollaan mielestäni kutistettu turhaan ja vääriä asioita.

2010-luvun äänitorvet -juttu on mielestäni uuden numeron parhaimmistoa. Itseäni tosin hieman kummastuttaa, että samaan juttuun on lyntätty sekaisin ulkomaiset ja kotimaiset tekijät. Erinomainen juttu silti ja parhaat tekstit kaikilta kirjoittajilta uudistuneessa Rumbassa. Lisää tällaista!

Artturi Taira ja Paperi T -jutut ovat molemmat erinomaisia kaikin puolin. Ei niistä sen enempää.

Kykyjenetsintää some-aikakautena (pitäisikö muuten olla ”some-aikakaudella”?) on lempijuttuni koko uudistuneen Rumban ensimmäisessä numerossa. Itse olen työni vuoksi luonnollisesti kiinnostunut kykyjenetsintä-aiheesta muutenkin, mutta lisäksi teksti on muutamia kummallisia ajatuksia lukuun ottamatta todella hyvin kirjoitettu ja argumentoitu. Tätäkin lisää!

Hittikaruselli konseptina on ihmetyttänyt minua ennenkin printtiversiossa – eikös tämä olisi todella pätevää sisältöä printin sijaan nimenomaan sinne Rumban nettipuolelle? Emoji-arviot biiseistä olivat silti hauska lisä. Tykkäsin.

Onko Helsingin klubikentällä ahdasta? -juttu, joka enteillee Ammattilainen vastaa -nimistä pidempää artikkelisarjaa on sekin riemastuttava uusi osio, jota olen itse ainakin lehteen kaipaillutkin. Ilmeisesti tämä korvaa hieman nyt väistynyttä Kulissien takana -juttusarjaa. Sekin kyllä oli yksi suosikkejani Rumban edellisessä versiossa, mutta hienoa, että uudistus on tuonut samantyylistä uutta sisältöä. Peukku!

+ Pääkirjoitus
+ Tinashe-vinkkaus
+ Inventaario -juttusarjan päättyminen

+ Soitinnurkka -juttusarjan päättyminen
+ Täydennä lause -juttu
+ Nousussa-palstan säilyminen
+ Kiitoradalla-palstan laventuminen
+ Pitkät levyarviot
+ Kykyjenetsintää some-aikakautena -juttu
+ Paperi T -juttu
+ Shivan Dragn -juttu
+ 2000-luvun äänitorvet -juttu
+ Katy Perry -popessee
+ Onko Helsingin klubikentällä ahdasta? -juttu

– Lyhyet levyarviot ja ”kissatähtineen”
– Viikko kuvina -sarja
– Sivun mittainen Black Peider -sarjakuva
– Päivyrin puuttuminen
– Perinteisen Nisse M -palstan uupuminen

Erilaisia ja erikokoisia Rumba-lehtiä eri vuosilta. Takana vasemmalla sininen 20-vuotisjuhlanumero (2003), toinen tabloidimallinen Damn Seagulls kannessaan (2005), Le Corps Mince De Françoise -kantinen (2009), mustavalkoinen PMMP-lehti (2006),

Erilaisia ja erikokoisia Rumba-lehtiä eri vuosilta. Takana vasemmalla sininen 20-vuotisjuhlanumero (2003), toinen tabloidimallinen Damn Seagulls kannessaan (2005), Le Corps Mince De Françoise -kantinen (2009), mustavalkoinen PMMP-lehti (2006), Kuka söi musiikkibisneksen? -otsikkoinen keltainen Rumba (2011) ja Atomirotta-lehti (2014). Hyviä yksittäisiä numeroita sattumalta kaikki!

YLEISESTI

Uusittu Rumba hakenee vielä lopullista muotoaan. Lehti tuo pienentyneen kokonsa vuoksi mieleen laadukkaat erikoisjulkaisut kuten Helsingin Sanomien HS Teema -lehden (tämä on hyvä asia), mutta toisaalta myös jonkinlaisen messu- tai ammattijärjestölehden (tämä on huono asia). Graafinen ulkoasu taittoineen muistuttaa vähän Rytmin viimeisimmäksi jäänyttä printtimuotoa. Joitakin tämä saattaa haitata, minua ei lähtökohtaisesti. Siisti yleisilme lehteröidessä.

Ongelmat alkavat lehteä tarkemmin lukiessa. Kaikista hämmentävintä on se, että kannessa lukee ”10 x 2010”, sisällysluettelossa ”2010-luvun äänitorvet” ja sivujen reunoissa ”2010-luvun äänet”, mutta itse asiassa jutun otsikko onkin ”Kaikki sateenkaaren värit”. Sama sekavuus nousee esille ”Tykkäys tekee poptähden” -jutussa, joka löytyy siis sisällysluettelosta otsakkeella ”Kykyjenetsintää some-aikakautena”. Ehkä olisin harkinnut myös pelkän koko sivun Facebook-tykkäyskuvituksen sijaan jotakin muuta kuvitusta tai valokuvaa.

Myös Artturi Taira -jutun viitekehys mietityttää – olisiko selkeämpää, jos juttu olisi ollut osa vaikkapa Tekijä-nimistä artikkelisarjaa, jonka alla ilmestyisi aina artistin nimellä kulkeva juttu? Nyt hieman ihmetyttää, miksei juttu ole otsikolla Shivan Dragn, kun tämä artikkelisarja-viitekehys puuttuu (ja siis kyllä: ymmärrän myös, ettei juttu käsittele pelkästään Shivan Dragnia ja että Artturi Taira saattaa olla kaupallisestikin katsoen toistaiseksi tunnetumpi nimi kannessa kuin Shivan Dragn).

Hämmentävää on sekin, että toisten juttujen perässä on graafinen pallo merkitsemässä jutun loppumista ja toisissa taas ei. Lisäksi tämän pallon väri vaihtelee. Miksi?

Pitkät levyarviot on toteutettu erinomaisesti, vaikkakin pitchforkmainen 7,8 tai 9,1 -arviointityyli ei ole mielestäni hyvä vaan kuriositeettimainen. Katastrofaalinen taas on Levyt-osio, jossa arvostellaan muutamilla lauseilla uutuuslevyjä ja annetaan niille tähtien sijaan kissoja. Kaikki tämä on lisäksi yhdellä ainoalla sivulla. Tai no, oikeastaan puolikkaalla sivulla. Tämä ei ole hyvä uudistus.

Visuaalisesti lehti on yhtenäinen, mutta siltikin jotenkin sekavahko. En osaa sanoa tarkalleen, mistä tämä johtuu. Todennäköisesti useammasta osatekijästä. Ehkä ainakin siitä, että Täydennä lause -osio on vihertävien reunojen sisällä, kuvitus ja valokuvaus on paikoin levotonta ja otsikkofontteja on omaan makuun liikaa.

Lisäksi lehteen on sattunut jonkin verran kirjoitusvirheitä, väärintavutuksia ja Hopeajärvi-levyarvosteluun eksynyt väärä albumikansi. Toisaalta mitä väliä, sillä Rumba on rocklehti ja pientä rosoa saa ollakin. Toisaalta taas, mikäli vuodessa ilmestyy vain viisi Rumbaa, luulisi, että juttujen muotokieli tarkastettaisiin vielä entistä suuremmalla suurennuslasilla. Nyt vaikuttaa, että lehteä on tehty kiireellä ja huolimattomuus on kärsinyt. Itse veikkaan, että tämä kaikki menee vain ensimmäisen uudistuneen lehden höntyilyn piikkiin.

+ Sisällön ja juttujen taso on erinomaista
+ Toimittajien intohimo musiikkiin näkyy lehden sivuilta
+ Lehden jutut uponnevat kohderyhmään
+ ”Musabisnes”-juttujen nousu
– Lehden noussut hinta
– Hinta ei vielä vastaa sisältöä
– Yleisilmeen paikoittainen sekavuus
– Luettavuus

Rumba vuosimallia 2003.

Rumba vuosimallia 2003.

EPILOGI

Että sellainen lehti! Loppujen lopuksi lehtihamsterin peukku kääntyy varovaisesti ylöspäin, vaikka selkeitä puutteita uudistuneessa Rumbassa onkin. Kaikkeen omaan jyrkkäänkin kriittisyyteen tässä blogitekstissä vaikuttaa loppujen lopuksi pelko ja uhkakuva siitä, että printtimuotoiset musiikkilehdet Suomessa mahdollisesti tulevaisuudessa häviävät – mikä on siis etenkin tällaiselle musaprinttien suurkuluttajalle äärimmäisen surullinen asia.

Tällä kirjoituksella en halua missään nimessä lynkata uudistunutta Rumbaa, vaan tarjota musiikkilehtifanin ja Rumban pitkäaikaisen lukijan palautteen lehtiuudistuksesta ja näin ollen olla omalta osaltani tekemässä parempaa uutta Rumbaa. Ymmärrän myös, että lehdentekoon on varmasti vaikuttaneet monet toimittajakunnan ulkopuolisetkin asiat kuten vaikkapa lehden kustantajan Popmedian näkemykset ja vaatimukset lehtiuudistuksesta sekä aika- ja rahakysymykset.

Rumban tapauksessa printti lienee nykyään lähinnä tukemassa lehden nettisivujen sisältöä. Hiljattain esitelty Rumban netin Premium-uudistus ei ole kyllä onnistunut vakuuttamaan minua täysin, vaikka tässä kohtaa voisikin nostaa hattua erikseen Niko Peltosen Suomirockin kolmannen sukupolven tarina -juttusarjalle, jonka ensimmäinen osa on luettavissa täältä ja toinen osa täältä sekä Ruudolfin Doupeimmat jumala seivaa (2004) -albumin juhlavuodesta kertova Samuli Launosen (miksi muistin, että tämä oli Teemu Fiilinin kirjoittama?) kirjoittama Suomen epätodennäköisin hiphop-klassikko -juttu.

Se, minkälainen lehtiuudistus todellisuudessa on, selvinnee kuitenkin lopullisesti vasta seuraavan numeron ilmestyessä. Minä musiikkilehtihamsterina aion ostaa senkin. Vaikka ihan vain kuriositeetiksi tukeakseni suomalaisten musiikkiprinttien ilmestymistä.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

6 kommenttia kirjoitukseen Rumba uudistui – mitä jäi käteen?

  1. Saku Schildt kommentoi:

    Kiitos kattavasta analyysistä! Ilahduttavaa, että jaksoit kirjoittaa näin tuhdin tekstin heti lehden ilmestymispäivänä. Arvokasta palautetta kaikin puolin. Hyvä!

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Kiitos sinulle Saku! Hyvää duunia, pikkuvirheet vaan pois ja eteenpäin! Pitäisikö minun vihdoinkin tilata Rumba? Ostan jostain syystä joka kuukausi aina irtonumeron…

  2. Anne kommentoi:

    Kiitos mielenkiintoisesta ja kattavasta jutusta! Hienoa, että olet jaksanut analysoida uudistusta näin monipuolisesti ja kirjoittaa tänne. Arvostan! :) Kiitokset myös jutun lopussa olevista linkeistä Suomirockin kolmannen sukupolven tarina -juttusarjaan. Mielenkiintoista luettavaa sekin, enkä varmaan olisi löytänyt sitä ilman tätä kirjoitusta. Tämän postauksen takaa löytyi siis enemmän luettavaa kuin uskoinkaan, mutta hyvä näin :)

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Kiitos sulle Anne! Mukava, että juttusarjan linkitys toi lisäluettavaa :)

  3. Pekka kommentoi:

    Kiitos mainiosta tekstistä, joka innosti minutkin hakemaan irtonumeron luettavaksi. Hyvä arvio, hyvä lehti, jes!

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Kiitos kommentista Pekka! Nastaa, että arvio ja lehti maistuivat :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.