Pojat ja lukeminen – miten saada pojat lukemaan?

pojatkin_lukee_cover

Miten saada pojat lukemaan? Tämä on kysymys, johon olen saanut vastailla useita kertoja #pojatkinlukee-kampanjan tiimoilta. Otsikon suureen kysymykseen ei liene yhtä vedenpitävää ratkaisua – jos olisi, se olisi epäilemättä pantu jo täytäntöön. Vastauksia on siis useita ja toisaalta ei yhtäkään: kiinnostus lukemista kohtaan on yksilöllistä, eikä kaikkia yksinkertaisesti esimerkiksi kirjat kiinnosta (ja tämä on täysin ok). Tämä postaus toimikoon ajatusten herättäjänä, minkä lisäksi alta muutama lukututkijan vinkki poikien lukemisen edistämiseen – toimii mielestäni kyllä yleisohjeena nuorten tyttöjen lisäksi ihan kaikille (hyvää naistenpäivää vielä kerran!).

giphy

Pojat ja lukeminen

Lukukeskuksen eri lähteistä kokoaman raportin mukaan poikien lukutaito jää rajusti jälkeen tyttöjen tasosta: ”Vaikka Suomi on lukutaidon kärkeä maailmassa, tyttöjen ja poikien välinen ero on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa. Ero vieläpä kasvaa vuodesta toiseen. Suomalaiset pojat uhkaavat syrjäytyä lukemisesta. PISA 2012 -tutkimuksen mukaan 9. luokalla tytöt ovat puolitoista vuotta poikia edellä lukutaidossa (…) Vuonna 2000 suomalaiset pojat olivat vertailumaiden kärjessä. Vuonna 2012 he jäivät 14. sijalle. Vuonna 2000 pojista yhtä moni kuului parhaimpiin ja huonoimpiin lukijoihin, reilut 10 prosenttia. Vuonna 2012 huipulle yltää pojista seitsemän prosenttia, mutta heikolle tasolle jää jo lähes viidennes (18 %). Heidän osuutensa on yli kolme kertaa suurempi kuin tyttöjen (5 %). Toisin sanoen heikoista lukijoista neljä viidesosaa on poikia. He eivät selviydy nykymaailman työelämästä ja koulutuksestaOn nähtävissä merkkejä siitä, että koulutuksen tasa-arvo rapautuu. Vähävaraisten ja vähän koulutettujen perheiden pojat ovat vakavimmassa vaarassa. Pisa 2012 – tulosten alueellisen tarkastelun nojalla Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa poikien lukutaito on heikentynyt voimakkaasti.”

Kuin tilauksesta YLE tarttui viime viikolla aiheeseenKirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa -jutussa kerrotaan, että alle puolet yli kymmenvuotiaista lukee kirjoja vähintään kerran viikossa. Samalla mainitaan, että tutkittu tieto lukuinnon katoamisesta on niukkaa ja repaleista (kuka lähtisi tutkimaan?). Lisäksi jutussa kerrotaan, että lukemattomuus vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin. Lukemattomien lasten keskittymiskyky on heikkoa, kirjoittaminen kehnoa ja omien näkemysten perusteleminen hankalaa. Tämä on huolestuttavaa, sillä lukeminen on aina myös ajattelemista; kieli on tapa ilmaista itseään, rakentaa ja jäsentää maailmaa. Kukaan meistä ei halunne olla heikko lukija, mutta vielä harvempi heikko ajattelija. Eikö niin?

Onneksi lukemiseen liittyvässä kirjoittelussa ja uutisoinnissa korviin kantautuu myös iloisia uutisia. Yhtikään viime viikolla julkaistussa toisessa YLE:n jutussa kerrotaan Ymmerstan koulusta, jonka 3B-luokan oppilaat lukevat mielellään ja vieläpä omasta tahdostaan. Reseptikin on Helena Linnan mukaan yksinkertainen: ”Opettaja ei ole kontrolloija, vaan kanssalukija. Lapsen kanssa pitää keskustella tasavertaisena lukijana tunteista, joita kirja molemmissa herättää. Opettajan pitää myös kasvattaa luokastaan lukijoiden yhteisöä, jossa otetaan huomioon sekä yksilöllisyys että yhteisöllisyys, molempia tarvitaan.” Linna peräänkuuluttaa opettajien oman innostumisen tärkeyttä ja taitoa esitellä kirjoja, jotka koukuttavat.

giphy kopio

Laventaisin Linnan väittämän koskemaan kaikkea lukemista – oli sitten kyseessä vaativaa englannin kielen taitoa vaativat konsolipelit, sarjakuvat tai vaikkapa blogitekstit. Ja toisaalta kuten Jyväskylän yliopiston tutkija Sari Sulkunenkin toteaa: moni nuori lukee, vaikkei edes tajua lukevansa. Sulkunen sanoo, että nuoret lukevat huomaamattaan päivät pitkät netissä ja huomauttaa, ettei kirjojen ja lehtien lukeminen ole automaattisesti sähköistä materiaalia ylevämpää. Olen samaa mieltä Sulkusen kanssa. Lukeminen ja lukemisen tavat muuttuvat väistämättä digitalisaation myötä ja tätä ei tulisi nähdä demonisoivana lukemisen rapauttajana vaan uutena rikastuttavana mahdollisuutena (olen tätä mieltä siltikin, vaikka itselleni sähkökirja ja Kindle ovat edelleen huomattavasti vieraampia kuin fyysiset kirjat).

Useilla pojille lukeminen ja sen heikkous on suoraan yhteydessä lukivaikeuksiin, jotka ovat pojilla yleisempiä kuin tytöillä. Kaisa Peltomaa viittaa Jyväskylän yliopistolta tekemässään väitöskirjassaan (s. 33) Anne-Mari Panulan väitöskirjaan: ”Suomalaisessa yhdeksän vuoden seurantatutkimuksessa havaittiin, että pojilla oli lukemisvaikeuksia enemmän kuin tytöillä, lukemisvaikeudet olivat pojilla pysyvämpiä kuin tytöillä ja heikko lukutaito oli etenkin pojilla yhteydessä heikkoon koulumenestykseen”. Onneksi lukemisen tapoja on monia ja jos tavallisen painetun kirjan lukeminen on hankalaa, voi itselle sopivaa luettavaa etsiä muun muassa valtion erikoiskirjasto Celiasta, joka pyrkii toiminnallaan edistämään kirjojen saavutettavuutta: valikoimaan kuuluu jo yli 40 000 äänikirjaa.

Miten saada pojat lukemaan?

Miten sitä poikien lukemista voisi nyt sitten oikein ihan konkreettisesti edistää? Muutama melko yksinkertainen niksi löytyy, joskin toki nämäkin neuvot toiminevat tapauskohtaisesti. Suomessa vuonna 2014 vierailleen yhdysvaltalaisen varsinkin poikien lukemista tutkineen professori William G. Brozon mukaan poikien lukemiseen innostamiseen on neljä keinoa (jotka esittelen tässä nyt kirjailija Timo Parvelan Opettaja-lehdessä formuloimana):

1) Jokaiselle tulisi löytää yksilöllisesti valittu kirja, jonka aihepiiri kiinnostaa lukijaa.
2) Valitun kirja pitää olla tasoltaan sopiva, eikä sen tarvitse olla taiteellisesti korkeatasoinen.
3) Lukevan aikuisen malli on tärkeä, erityisesti isän.
4) Olisi myös tärkeää saada positiivisia roolimalleja. Kirjan pitäisi näkyä ja kuulua yhteiskunnassamme sellaisten käsissä, joita nuoret muutenkin ihailevat.

giphy kopio 4

LISÄLUETTAVAA AIHEESEEN LIITTYEN:

YLE UutisetEspoolaiskoulu selätti lasten lukukammon: ”Vielä ei ole tullut sellaista oppilasta, jota ei hyvä tarina kiinnosta” (Sanna Vilkman, 3.3.2016)
YLE KulttuuriKirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa (Sanna Vilkman, 3.3.2016)
Yle UutisetOpettaja: Lukemaan oppineen lapsen on hyvä nähdä lukevia aikuisia (Kati Siponmaa, 4.3.2016)
Yle KotimaaPeli, joka luotsaisi pojan lukemaan, olisi ”tuhannen taalan paikka” (Teija Santaharju, 7.9.2015)
OpettajaLukeminen on noloo (Timo Parvela, 29/2015)
LukukeskusLukutaitotutkija William G. Brozon materiaalit

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.