Saimaa. Alkuperäinen kuva täältä.

Olin melko varma, etten jaksa puskea massiivisen TOP100-biisipostailun tauottua enää yhtäkään vuosilistaa, mutta niin siinä vain kävi, että kinkunsulattelujen jälkeen sain sen verran lisäpoweria, että sain kasaan ainakin vuoden 2015 parhaat kotimaiset albumit. Tässä siis tulee! Koitan pusertaa itsestäni ulos huomenna vastaavan ulkomaisten levyjen listauksen, mutta en lupaa mitään. Jos on jäänyt tutustumatta, 10-osaisen TOP100-postaussarjan blogautukset löytyvät näistä linkeistä: sijat 100-91, sijat 90-81, sijat 80-71, sijat 70-61, sijat 60-51, sijat 50-41, sijat 40-31, sijat 30-21, sijat 20-11 ja sijat 10-1.  Vuoden parhaat biisit löytyvät myös kätevästi Spotifysta KALENTERIKARJU: Top 100 parasta biisiä 2015 -soittolistalta.

PARHAAT KOTIMAISET LEVYT 2015

5. NIKKE ANKARA: NIKKE TULEE KOTIIN

Nikke Ankara. Huh. Nikke on lahjakkain suomiräppäri vuosiin. Piste. Singlet Perjantai 13., Spesiaali, Värifilmi ja Koska sä eroot ovat kaikki kiitettäviä suorituksia, minkä lisäksi omiksi suosikeiksini ovat nousseet Bang bang, Rullaa ja Nikke tulee kotiin. Aika näyttää, minkälaisille leveleille tämä nuori lahjakkuus vielä nousee. Big up!

4. PYHIMYS: PETTYMYS

En ole tainnut nähdä vielä yhtäkään kotimaista vuosilistausta, jolla Paperi T:n Malarian pelkoa ei olisi huomioitu edes jollakin tapaa. Samalla olen kummastellut sitä, miksi Pyhimyksen Pettymys on uupunut kaikilta listoilta. Se jos mikä on ollut pettymys. Aina ku Aira, Häiriintyny, Sinimusta, Ote, Sipuli… levy on täynnä toinen toistaan hienompia kappaleita. Pyhimyksen parhaita levyjä. Ave, räppifaija!

3. SAIMAA: MATKA MIELEN YTIMEEN

Listasin juhlitun Pepe Willbergin Pepe & Saimaa -albumin vuoden 2014 kolmanneksi parhaaksi levyksi ja niinhän siinä pääsi käymään, että mestari Matti Mikkolan kädenjäljet ovat jälleen sijalla kolme. Itse asiassa pidän tästä levystä vielä enemmän kuin Pepen kanssa tehdystä. Kreisit versiot Myrskyluodon Maijasta ja Per Vers runoilijasta saavat hymynkareen kasvoille, mutta suosikkini ovat koskettava Matuska ja lähes 16-minuuttinen  versio Dingon Levottomasta tuhkimosta. Huikeaa soittamisen riemua, raja-aidolle nauramista ja ilotulitusrakettimaista tykittelyä. Rakastan.

2. EGOTRIPPI: VUOSI NOLLA

Egotrippi selätti bändin sisäiset kriisit ja jäsenvaihdoksen ja palasi lavoille voittajana. Levynjulkaisukeikka Tavastialla oli yksi harvalukuisen livevuoteni kohokohtia – varsinkin kun edellinen kuulokuva yhtyeestä keikkatoimissa oli vuoden 2008 joulukuulta samalta pääkallopaikalta. Vuosi nolla on mahdollisesti paras Egotrippi-albumi ikinä. Soitto on nälkäistä ja kappalemateriaali on kauttaaltaan vahvaa (pidempi arvio levystä täältä). Vuosi 2015 muistettakoon vuotena, jona Egotrippi nousi Feniks-linnun tavoin tuhkasta uuteen kukoistukseensa. Hieno, hieno albumi.

1. ANTTI TUISKU: EN KOMMENTOI

Yllätyitkö? En minäkään. Antti Tuiskun En kommentoi räjäytti potin kaikilla tasoilla. Kappalemateriaali on vahvaa, tuotanto freshiä ja albumi Antin paras. Ylipäätään kyseessä on kaikin puolin merkittävin kotimainen popalbumi vuonna 2015. Lue pidempi arvio albumista täältä.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

• 
•