Päiväkirja: Milloin tulen valmiiksi?

Töiden jälkeen kotiin päästyäni minulla oli selkeä suunnitelma: kuppi tummapaahtoista kahvia, yksi online-matsi NHL14-peliä ja sitten huomisen tulevan Kalenterikarju-biisipostauksen pariin – tämä blogihan on (myös) musiikkiblogi, ristus paratkoon. Kiville karahti tosin se suunnitelma. Pahoittelut.

Muistin, että Wincave-blogin Lauri turisee Radio Helsingin DLX Demo Show’ssa. Kävin nojatuoliin, klikkasin blogini tekstieditorin ja radion päälle. Kuuntelin Nick Trianin ja Emma Kemppaisen johdattamaa keskustelua musiikkiblogeista. Brandon Flowersin rikollisen kasari Can’t Deny My Love raikasi korvalapuista. Virnistin. ”Jestas sentään, kuinka hävytön biisi”, hykertelin mielessäni. Biisin edetessä mieliala muuttui. Melankoliseksi, ehkä. Miksi?

Pläräilin radiota kuunnellessani Facebookia. Bittivirrassa silmille hyppäsi ex-luokkakaverin kuva painotuoreesta maisterityöstä. Näytti hienolta. Painavalta ja arvokkaalta. Aikuiselta. Tunsin ylpeyttä. (No, lievän kateuden lisäksi voin sanoa tunteneeni myös vähän ylpeyttä.)

Oma maisterityöni Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta ei taas ehkä tule koskaan valmistumaan. Tai siis ei välttämättä valmistu. No aika todennäköisesti ei valmistu. Huoh. Kaipa minä sen voin itsellenikin vihdoin myöntää: ei se tule koskaan valmistumaan. Minusta ei tule taiteen maisteria. Sori äiti.

Unohdin radion ja käynnistin Spotifyn. Korviin valui Kemmurun Skarppaa-kappaleen tutut säkeet: ”Mitä susta tulee isona / kersana kysytään / se on nykyään / tuleeko susta isona mitään / tuleeko susta ikinä isoa / ootko ikuinen lapsi / joka venyy ja lihoo vaan?

Näyttökuva 2015-04-09 kello 22.13.00

Niinpä. Hyviä kysymyksiä. Oikein hyviä. Yhtäkkiä mielessä välähti tyttöystävän minulle teettämän Helsingin Sanomien Testaa, minkälainen hankala tyyppi olet -testi. Lisää kysymyksiä. Muutaman päivän jälkeen muistin yhä testin ensimmäisen väittämän: tyytyväisyys omiin tekemisiin johtaa siihen, että kehittyminen lakkaa. Vastasin luonteelleni ominaisesti ”täysin samaa mieltä”. Tyttöystäväni järkyttyi. En ymmärtänyt miksi.

Testiä pohtiessani Kehumatta paras -levy oli edennyt vaivihkaa Goodbye Mister White Guy -kappaleeseen. Olenko minä kehittynyt? Olenko yhtä hankala tyyppi kuin viisi vuotta sitten? Entä jos en olekaan kehittynyt? Hyi, kauhistuttava ajatus. Hiiren kursori vietti työpöydän kansiolle ”Kuvat”. Punnitsin hetken, mutta klikkasin kansion auki.

775232_456768851045130_2017138521_o

Että sellaista. Minä juopuneena Darkthrone-paita päällä. Okei, olin siis väärässä. Kyllähän minä olen kehittynyt. Ainakin elämäntavoiltani terveellisempään suuntaan, sillä alkoholi ja tupakka jäivät viisi vuotta sitten. Kuva vuodelta 2009 tai 2010. Mitäs muuta täältä löytyy… Tuossa on ex-tyttöystäväni. Asuu kai Berliinissä, emme pidä yhteyttä. Ex-bändini. Yhden kanssa en taida olla vieläkään puheväleissä. Mummini mökki, joka myytiin jo vuosia sitten. Mummi kuoli vuosi sitten. Asiat voivat kehittyä ei haluttuunkin suuntaan.

jpeg233

Oho. Minä valkolakki päässä? Ylioppilasjuhlani? Ei. Eiväthän ne tuolta näyttäneet. Ja sitä paitsi omat juhlani olivat joulukuussa. Ai niin. Nyt muistankin. Tässä olen minä tyttöystäväni ylioppilasjuhlissa. Miksiköhän minulla on lakki päässä? Ehkä se on tyttöystävän. Todennäköisesti on. Huumoria, kenties. Ylioppilas Mikko Toiviainen valmiina. Valmistunut ylioppilas Toiviainen. Valmistua, valmiina, valmis. Mitä se valmistuminen oikein on? Valmiiksi tulemista? Tietyn tason saavuttamista? Kehittymistä ultimate final -muotoon?

Mielestäni kun jokin asia on valmis, se tarkoittaa, ettei sen pariin tarvitse enää palata. Kun jokin on valmis, se on ohi. Loppu. Poissa mielestä. Gone. GAME OVER. Mutta voisiko valmiiksi tulla valmistumatta? Siis jättämällä viimeisen vaiheen pois yhtälöstä? Yllättäen huomaan vastaavani kyllä. Jos päätöstä ei tee, aika tekee päätöksen puolestasi. Niin tälläkin kertaa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun merkitsin itseni poissaolevaksi opiskelijaksi Aallosta. Ei haittaa.

Kaikki asiat tulevat valmiiksi ennen pitkää. Jos en minä niin aika pitää siitä huolen.

IMG_0733

 

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.