Eilen vietin lähes koko päivän studiossa. Niin. Kuten edellisistä postauksista joku on saattanutkin päätellä, soitan bändissä. Bändi ei ole kyllä julkaissut vielä mitään. Yhtye on ollut prototyyppivaiheessa sen jälkeen, kun se lakkasi toimimasta Suomen Karvapääkuninkaat 1968 -nimisenä keväällä 2014.

Ehdimme julkaista yhden singlen, Selkä kohti maailmaa (2012) ja muutaman demon, soittaa Tavastialla ja herättää kiinnostusta levy-yhtiöissä. Soundi, Rumba ja Metro nostivat bändiä, pikkukeikkoja oli niin paljon kun jaksoi tehdä. Blogit kuten Weneverstoodachance, Singin’ Drunken Lullabies ja Thunderstorm kirjoittivat bändistä kiinnostuneesti. Teimme keikkamyyntidiilin Stupido Bookingin kanssa. Viime toukokuussa kaikki silti päättyi. Viimeinen keikka soitettiin 24.5.2014 Heinolan Rantacasinolla.

Mihin nouseva bändi oikein hyytyi? Tämä liittyy ainakin osaksi edelliseen Päiväkirja #3: Minä riitän tällaisena -postaukseen. Minusta tuntui, ettei bändi ollut valmis, eikä sellaisena voinut tullakaan valmiiksi. Bändiä, sen olemassaolon syytä ja tavoitteita ei mietitty tarpeeksi. Halusin bändiltä vääriä asioita, keskityin vääriin asioihin. Tein huonoja ratkaisuja, enkä osannut johtaa joukkoa. En tiennyt, mihin suuntaan bändiä pitäisi viedä. Ja yksinkertaisesti: en tehnyt bändille tarpeeksi hyviä biisejä. Viimeinen naula arkkuun jäi lyömättä. Päätimme katkaista virrat hetkeksi.

Haahuilimme puoli vuotta. Jossain vaiheessa ajattelin jo, ettei tästä tule ikinä mitään. Treenasimme harvoin, koska minulla ei ollut esittää treeneissä uusia biisejä, eikä keikkojakaan ollut tulossa. Olimme limbossa ja kiersimme turhautuneina kehää.

Kaikilla oli muka liian kiire omilla tahoillaan ja itseäni kiusasi tyhjän paperin kammo. Sitten eräänä iltana lukko aukesi. Istuimme tuottaja Riku Mattilan ja Milla Rumin kanssa palaveeraamassa Mbarissa ja vertasin biisintekemistä lennosta groteskisti vessassa käymiseen: pitää pyyhkiä niin kauan kunnes ei ole enää pyyhittävää – kunnes suoritus on tahraton. Tyhjää paperia ei pitänytkään kammota – siihen piti pyrkiä. Tämä oli oivallus, joka poisti oman ajatustulppani. Biisejä rupesi taas syntymään. Homma eteni.

En ole ikinä ollut hyvä soittaja. Soittaminen itsessään ei ole kiinnostanut. Haluan kertoa tarinoita. Haluan koskettaa. Karkeistaen voisi sanoa, ettei minua kiinnosta mikään muu kuin hyvä biisi. Sen voi esittää Katy Perry, Ricky Martin, Kauko Röyhkä, Pöllöt, Meshuggah, Toto tai vaikka naapurissa asuva epävarma teini-ikäinen tyttö. Hyvä biisi on kaiken a ja o. Hyvä biisi tulee lihaksi, kun sen esittää oikea artisti.

Nyt olemme kiinnostavassa tilanteessa. Työstämme nuoren ja taitavan tuottajan kanssa kahta kappaletta oikeassa studiossa. Voi olla, ettei niistä tule mitään, eikä kukaan kuule biiseistä sessioiden jälkeen enää ikinä. Voi olla, että biisit osuvat johonkin ja työntävät bändiämme eteenpäin. Ehkä tänä vuonna kuullaan jo uusia biisejä. Ehkä nähdään keikkojakin. Ehkä.

Aiemmin mainitun oivalluksen inspiroimana kuvasin eilen myös studiosessioitamme. Kuten näkyy, kuvissa eivät vilahtele vintagevahvistimet ja analogisyntetisaattorit. Ei näy kitaroita, bassoja, rumpuja tai kuvia soittotilanteista saatika soittajista. Otin studiossa kuvia tilanteista, joissa ei tapahdu mitään. Kuvia tietynlaisesta alkutilasta. Luominen on alkutilaan pyrkimistä. Pyrkimistä kotiin, takaisin äidin kohtuun. Pitää löytää alkutila, tyhjyys; paikka, josta kaikki luovuus alkaa. Ja sitten pitää luoda kunnes ei ole enää luotavaa – pyrkiä kohti tasapainoa. Tyhjää kangasta tai paperia.

Kaikki luovuus alkaa tyhjyydestä.

EDIT. Lisätty linkit ja yksi ylimääräinen kappale omasta soittajuudesta klo 13.56.

Lisäluettavaa aiheiden tiimoilta:

Professori: Vain luova tuho nostaa Suomen suosta: http://www.hs.fi/talous/a1421206088289
Uteliaisuus on ihmisen tärkein ominaisuus: http://www.demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2014/02/Uteliaisuus-on-ihmisen-tärkein-ominaisuus-HS-11.5.13.pdf

Oletko sinä kärsinyt tyhjän paperin kammosta? Jaa oma luovuuskriisisi tai selviytymiskeinosi kommenttiboksiin!

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin