#minunhyllyni: Olli / Negatiiviset nuoret

Negatiiviset nuoret

Lukuviikon (18.-24.4.) kunniaksi Kalenterikarju aloitti uuden #minunhyllyni-nimisen blogisarjan, jossa eri taustoista tulevat tunnetut ja/tai alallaan arvostetut tekijät – miehet ja pojat – kertovat omasta lukemisestaan ja antavat sen jälkeen viisi lukuvinkkiä. Blogisarja on osa #pojatkinlukee-kampanjaa, jota voit seurata FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä.

Helmikuun loppupuolella ensimmäisen singlensä Mä oon niin ruma julkaissut Negatiiviset nuoret kuuluu Kalenterikarjun blogissa hiljattain esitellyn Iken kanssa Rähinän uusiin kiinnityksiin. Punkista ja räpistä ammentavaan Negatiivisiin nuoriin (käytetäänkö muuten yhtyeestä jo lyhennystä ”Negikset”?) kuuluu Olli (räpit), Artturi (räpit) ja Eetu (räpit, laulu ja tuotanto). #minunhyllyni-juttusarjaan yhtyeestä osallistuu Olli.

1. Miten kuvailisit suhdettasi lukemiseen?

– Mun lukeminen on aika kausittaista. Silloin, kun mä innostun lukemaan, mä tykkään yleensä lukee tyyliin aamusta iltaan. Toisinaan sit on kausia etten jaksa lukee pitkään aikaan mitään ja kirjat jää pyörimään, ja sit oonkin yhtäkkiä velkaa kirjastolle ja lainauskielto puskee päälle.

2. Lukemiseen liittyvä positiivinen muisto? 

– Ei tuu nyt mitään erityistä mieleen, tyyliin kirjastotädin ilme kun kävin lainaamassa Iceberg Slimin Parittaja-kirjan.

3. Miten lukeminen vaikuttaa konkreettisesti arkielämääsi?

– Mä luen usein varmaan osittain paetakseni todellisuutta, varsinki silloin kun mulla ei oo rahaa kaljaan. Kyl se on kasvattanu paljon, kun pääsee lukee fiksujen ja vähä vähemmän fiksujen ihmisten keloja ja miten niiden mieli toimii. Olin aika naiivi paskiainen ennenku aloin lukee.

promo1

#MINUNHYLLYNI: OLLI / NEGATIIVISET NUORET

1. KURT VONNEGUT: TEURASTAMO 5 & MESTARIEN AAMIAINEN

– Nämä mä luin peräkkäin. Ennen näit kahta lukeminen oli mulle aina vähän pakkopullaa, mut sit Kurt Vonnegut vakuutti mulle et kirjat voi olla vitun jees. Teurastamo 5 on sodanvastainen romaani ja Mestarien aamiainen kertoo amerikkalaisesta autokauppiaasta, joka sekoo päästään.

2. CHARLES BUKOWSKI: SIINÄ SIVUSSA

Bukowskilta oon lukenu aikalailla kaiken. Sillä oli hyvä asenne ja se anto ihailtavan vähän vittuukaan mistään. Kirjotustyyli on myös mukavan yksinkertainen.

3. PHILIP K. DICK: PALKKIONMETSÄSTÄJÄ

– Tosi hyvä scifikirja.

4. GEORGE ORWELL: 1984

– Tää nyt on aika pakollinen, mua sylettää jengi jotka avautuu niiden turhanpäiväsistä salaliittoteorioistaan eikä oo ees lukenu tätä. Tää julkastiin tyylii 1949 ja se kertoo tulevaisuuden kauhuvaltiosta. Kirjana tää ei muistaakseni ollut ihan yhtä mukava lukee, kun nää muut mun listalla, mutta listasin tän siks, että tää kirja tulee pelottavan usein mieleen, kun kattoo nykymaailman meininkiä.

5. ESTHER VILAR: THE MANIPULATED MAN

– Tän mun faija löi mun käteen ja käski lukemaan. Tän kirjan pääpointti oli se, että todellisuudessa naiset on manipuloinut ja alistanut miehiä jo vuosien ajan, eikä toisinpäin.  Tän kirjan teki mielikiintoseks se, että tää oli itseasiassa naisen kirjottama. Mulla oli joskus tää kämpillä ja ykskään mun naispuolisist ystävist ei pystynyt väittämään, että jutut tässä kirjassa ei olis totta. (Vaikka miehistä vois kuulemma kirjottaa samanlaisen.) Jokasen äijän pitäis salee lukee tää.

6. BONUS – MARK Z. DANIELEWSKI: HOUSE OF LEAVES

– Tää oli kyl erikoinen. Käytännössä tää tais kertoa kirjasta joka kertoo elokuvasta (jota ei oo olemassa) joka kertoo talosta joka on isompi sisältä kuin ulkopuolelta. Välillä tää kirja sekos ja sanat oltiin painettu sivuille kaikis ihme muodostelmissa. Olis kiva jos joku suomentais tän.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.