#minunhyllyni: Joose Siira / Nide-kirjakauppa

Nide-kirjakaupan toinen omistaja Joose Siira. Kuva: Joose Siira

Nide-kirjakaupan toinen omistaja Joose Siira. Kuva: Joose Siira

Lukuviikon (18.-24.4.) kunniaksi Kalenterikarju aloitti uuden #minunhyllyni-nimisen blogisarjan, jossa eri taustoista tulevat tunnetut ja/tai alallaan arvostetut tekijät – miehet ja pojat – kertovat omasta lukemisestaan ja antavat sen jälkeen viisi lukuvinkkiä. Blogisarja on osa #pojatkinlukee-kampanjaa, jota voit seurata FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä.

Joose Siira saattaa olla joillekin helsinkiläisille tuttu naama jo Liken ja Kiasman kirjakaupoista. Loppuvuodesta 2015 lähtien Joose on pyörittänyt yhdessä Terhi Jääskeläisen kanssa Fredrikinkatu 35:ssä sijaitsevaa Nide-kirjakauppaa. Niteen perusfilosofiaan kuuluu tietyntyyppinen less is more -ajattelu, mutta valikoimaa (joka koostuu käsin valikoiduista lehdistä, kauno -ja tietokirjoista sekä pienestä paperi- ja lastenkirjaosastosta) kuvailisin ennen kaikkea sanalla laadukas. Joosen #minunhyllyni-listaus on sarjan ensimmäinen, joka punoutuu tietyn teeman ympärille. Teema on tietenkin Japani.

1. Miten kuvailisit suhdettasi lukemiseen?

– Luen paljon ja jotain koko ajan. Mutta paradoksaalisesti mitä enemmän teen töitä kirjojen kanssa, sitä vähemmän ehdin niitä lukea. Joulu on siitä paha esimerkki, jengi hehkuttaa uutuuksia jotka ovat upeita, itse pääsen lukemaan niitä tammikuussa.

Rakastan erityisesti 50-luvun beat-kirjallisuutta, modernin ajan japanilaista kirjallisuutta ja monen muotoista dekadenssikirjallisuutta. Mutta eniten luen monipuolisesti nykykirjallisuutta, minulla on jatkuvasti 1-2 romaania kesken. Lisäksi minulla on lähes koko ajan joku maailmankirjallisuuden klassikko kesken, joku elämäkerta kesken, joku runokirja kesken ja sitä rataa.

Luen Hesaria päivittäin. Tilaan Mojo- ja Image-lehtiä, lisäksi seuraan monia muita lehtiä säännöllisesti, viimeksi olen lukenut uusimmat numerot SSAW:ta, Inventorya, Thrasheria ja Parnassoa. En kuuntele äänikirjoja, en lue e-kirjoja, olen siinä mielessä vanhaa liittoa. Luen toki netistä yhtä sun toista jatkuvasti: verkkolehtiä, blogeja, keskustelupalstoja ja uutispalstoja.

2. Lukemiseen liittyvä positiivinen muisto? 

– Luin vuosituhannen vaihteessa peräkkäin kaksi toisistaan täysin poikkeavaa mutta pysyvän vaikutuksen tehnyttä kirjaa: Erlend Loen Supernaiivi-romaanin ja David Kortenin globalisaatiokriittisen Maailma yhtiöiden vallassa -tietokirjan. Kummankin kirjan selkämyksessä luki mustaan laatikkoon painettuna Like. Innostuin hirveästi ajatuksesta, että on olemassa itsenäinen pieni kustantamo, joka julkaisee näin monipuolista mutta silti ehdottoman briljanttia tavaraa. Hain Likeen opiskeluihini liittyvään työharjoitteluun ja sille tielle jäin. Like oli korkeakouluni kirja-alalle. Harjoittelun jälkeen jäin vuosikausiksi Likelle töihin, ja senkin jälkeen olen tehnyt tauotta kirja-alan duuneja tähän päivään asti. En ollut nuorempana erityisemmin suunnitellut suuntautuvani kirja-alalle, näin kuitenkin tapahtui. Kiitos vaan Loe ja Korten!

3. Miten lukeminen vaikuttaa konkreettisesti arkielämääsi?

– Toki ammatissani täytyy tietää kirjallisuudesta paljon. Täytyy seurata kirjallisuuden trendejä, tuntea kirjallisuushistoriaa, hallita mahdollisimman monipuolisesti kirjallisuuden eri genrejä, ennakoida kiinnostuksen kohteita. Sen lisäksi lukeminen ja hyvä äidinkielen hallinta vaikuttaa arjessa suunnilleen kaikkeen. Lehtien ja kirjojen monipuolinen lukeminen lisää ymmärrystä maailmasta, se auttaa hahmottamaan isoja linjoja.

Suomen kielellä on mukava leikkiä, ja veikkaan että laaja-alainen lukeminen on vaikuttanut paljon puhutun kielen hallintaan. Tästä osasyyn kantaa myös teini-ikäisenä nautittu yliannostus Pahkasikaa, ja sitä kautta hahmottaminen että äidinkielen ei todellakaan tarvitse olla tylsää.

Olen aina innostunut ja vieläkin innostun helposti eri asioista (on kyse sitten selvedge-farkuista, 60-luvun garagerockista tai 1000-luvun alkupuolen japanilaisesta wabi-estetiikasta). Nettiselailun jälkeen tarvitsen muutakin informaatiota. Internet-haut harvoin riittävät pelkästään, sen rinnalle tarvitaan hyvin kirjoitettuja ja toimitettuja kirjoja ja lehtiä.

Mutta unohdetaan sivistävä vaikutus hetkeksi, mitään erityistä oikotietä empaattisuuteen tai viisauteen kauno- tai tietokirjallisuus tuskin tarjoaa (pitkän ja kiinnostavan tien mieluumminkin). Lukeminen on mukavaa perusajanvietettä yksinäiselle kahvitauolle, ratikkamatkalle, lentokoneeseen, nukahtamisen odotteluun. Hyvä kirja mukaan ja arki soljuu mukavammin.

Joose Siira

Viisi vaikutuksen tehnyttä kirjaa Japanista

#MINUNHYLLYNI: JOOSE SIIRA / NIDE-KIRJAKAUPPA
Viisi vaikutuksen tehnyttä kirjaa Japanista

1. YASUNARI KAWABATA: LUMEN MAA

– Nobel-voittaja Yasunari Kawabatan hienoin teos, samalla yksi suurimpia japanilaisia klassikoita. Romaani on hypnoottisen kaunis rakkaustarina nuoren geishan ja keski-ikäisen haahuilijamiehen suhteesta. Kawabata kirjoittaa säästeliäästi, vihjaillen, ikään kuin asioita pantaten, ja sieltä jostain välistä syntyy romaanin vahva tunnelma. Hän kirjoittaa erittäin japanilaisesti, voisi joku väittää. Olen kauan tahtonut matkustaa kirjan tapahtumapaikoille Yuzawaan, aion vielä toteuttaa tämän matkan.

2. MINNA EVÄSOJA: TEETAIDE JA RUNOUS – WABI JA SABI JAPANILAISESSA ESTETIIKASSA

Minna Eväsojan kansainvälistä tasoa oleva wabi ja sabi -tietoteos. Wabi ja sabi, ”karuus ja haikeus”, ovat japanilaisen estetiikan peruskäsitteitä, perinteisesti ne liittyvät runouteen ja teetaiteeseen. Nyt kun wabi-sabi on terminä tuotu sisustuskirjallisuuteen ja kahvipöytäkeskusteluihin, on ehkä tarpeellista opiskella mistä tässä sanaparissa on alun perin ollut kyse. Termit ovat valitettavasti erittäin monimutkaisia hahmottaa helposti, tähän tarpeeseen Eväsojan kirja sopii aivan loistavasti. Teetaide ja runous on informatiivisinta mitä aiheesta on kirjoitettu. Myös Eväsojan uutta Japani-muistelmakirjaa Melkein geisha voi suositella, hyvä lukukokemus sekin.

3. OSAMU DAZAI: EI ENÄÄ IHMINEN

Ei enää ihminen on kirjoitettu 1940-luvulla toisen maailmansodan jälkeen, todennäköisesti tämä on vaikuttanut ratkaisevasti teoksen synkkään tunnelmaan. Vähän teoksen julkaisun jälkeen Dazai tappoi itsensä. En ole varma että edes pidän Dazain tästä romaanista kovin paljoa, Ei enää ihminen on synkkä kuvaus vieraantumisesta ja ulkopuolisuudesta. Kuolema on kirjassa jollain tasolla koko ajan läsnä. Lukukokemus ei ole välttämättä kovinkaan miellyttävä. Mutta eipä kaiken tarvitse aina ollakaan, ihmisyyteen kuuluu väistämättä muutakin kuin auringonpaistetta. Dazai on psykologisesti hirveän taitava kirjoittaja, tämä romaani pysyy mielessä pitkään ja pakottaa takaisin kirjan teemoihin. Hyvän kirjallisuuden merkkejä.

4. BOOK WHITE THE LAST VOLUME NUMBER (N)INE & ROSEMARY

Takahiro Miyashitan edesmenneen kulttivaatemerkin Number (N)inen lähes tuhatsivuinen järkäle 2000-luvun alusta, jota on hieman vaikea kuvailla. Se on enimmäkseen kokoelma vanhoja beat-kirjoittajien tekstikatkelmia ja valokuvaaja rosemaryn ottamia abstrakteja muotikuvia, taitettuna monenlaiselle eripaksuiselle paperille. Visuaalisesti tämä on yksi upeimpia kirjoja joita olen koskaan plärännyt. Kova Takahiro Miyashita -fanius vaikuttaa kirjan hienouteen myös, hän on varmaan ainut suunnittelija, jota jaksan seurata aktiivisesti kaudesta toiseen.

5. HARUKI MURAKAMI: HEAR THE WIND SING / PINBALL

– Pidän useimmista Haruki Murakamin kirjoista, voisin nimetä yhtä hyvin Kafka rannalla tai Norwegian Wood -romaanit. Murakami on heikoimmillaankin minulle sellainen perusviihdyttävä kirjailija. Häntä on aina vähintään mukava lukea, ja parhaimmillaan hän kirjoittaa romaaneihinsa aivan ainutlaatuista tunnelmaa joka säilyy kauan lukukokemuksen jälkeen. Valitsin tähän nämä Murakamin esikoistrilogian kaksi ensimmäistä pikkuromaania (trilogian kolmas osa Suuri lammasseikkailu on suomennettukin). Näistä romaaneista löytyy kaikki Murakamin kirjojen perusainekset, mutta vähän tiiviimmässä ja anarkistisemmassa muodossa. Nyrjähtäneet henkilöhahmot, nuoruuden yksinäisyys ja epävarmuus, itsemurhat, pieniin absurdeihin yksityiskohtiin keskittyminen, lukuisat musiikki- ja popkulttuuriviittaukset. Eli Murakami-bingon saa täyteen jo näillä kahdella esikoisella.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.