#minunhyllyni: Hende Nieminen

Kuva: Pasi Salminen

Kuva: Pasi Salminen

Lukuviikon (18.-24.4.) kunniaksi Kalenterikarju aloitti uuden #minunhyllyni-nimisen blogisarjan, jossa eri taustoista tulevat tunnetut ja/tai alallaan arvostetut tekijät – miehet ja pojat – kertovat omasta lukemisestaan ja antavat sen jälkeen viisi lukuvinkkiä. Blogisarja on osa #pojatkinlukee-kampanjaa, jota voit seurata FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä.

Pete eli Hende Nieminen on grafittitaiteilija, joka peinttaamisen lisäksi järjestää erilaisia tuunaus- ja graffitiworkshoppeja. Hende saattaa olla suurelle yleisölle tuttu varsinkin Hävetkää-graffittiteoksesta, joka kritisoi vallanpitäjien törsäilyä. Alkuvuodesta vapaaseen graffittiseinään tehty teos toteutettiin yhteistyössä graffititaiteilija Deoksen kanssa, mutta kaupunginjohtaja maalautti sen piiloon. Lisää aiheesta HS:n netissä ja YLE:n Kulttuuricoctailissa.

1. Miten kuvailisit suhdettasi lukemiseen?

– Mun lukeminen on oikeastaan kausittaista, koko ajan ei ole kirjaa menossa. Helsingin Sanomat tulee paperisena kotiin päivittäin, se on oikeastaan tärkein tietolähde, jota seuraan. Sitä on tullut muksusta asti luettua, vaikka oon Riihimäeltä kotoisin. Faija luki aikoinaan Hesaria mahallaan lattialla ja kurkin sen olkapäiltä sarjakuvia pikkusällinä. Siitä osittain myös johtuu mun kiinnostus poliittisiin pilapiirroksiin Kari Suomalaisen piirroksien innoittamana. Tosin viime aikoina on pitänyt tinkiä joka aamuisesta kahvi+sanomalehti -hetkestä ja nyt lehtistä on alkanut kertyä nippuja, jotka kahlaan läpi kerran viikossa, ikävä kyllä. Kirjoista kiinnostaa erityisesti luovien ja / tai sinnikkäiden ihmisten elämäkerrat, sekä sarjakuvat. Sarjiksista esim. Ville Tietäväisen ja Petteri ”Black Peider” Tikkasen tuotantoa seuraan suurimmalla mielenkiinnolla, mielenkiintoisia totuuspohjaisia tarinoita ja mestarillista piirrosjälkeä. Lastenkirja genre on vähän jäänyt vähemmälle, kun oma muksu on jo teini-ikäinen, mutta Mauri Kunnaksen mielikuvituksellinen tuotanto on ihan vertaansa vailla. Varsinaisesta kirjallisuudesta Jari Järvelän Tyttö ja pommi -trilogiaan oon ihan koukussa ja odotan seuraavaa Tyttö ja seinä -kirjaa kieli pitkällä.

2. Lukemiseen liittyvä positiivinen muisto? 

– Oma lapsi kainalossa on vietetty satoja hienoja tunteja, Astrid Lindgrenin ja Roald Dahlin kirjoja ääneen lukien. Tarinat on molemmilla usein kasvattavia, hauskoja sekä sopivasti totuttuja normeja kyseenalaistavia. Omasta nuoruudesta täytyy mainita kirjasarja 3 etsivää, jossa kolme poikaa pyörittää etsivätoimistoa. 1980-luvulla se oli monille pojille kiinnostavaa luettavaa. Itselleni vielä erityisesti siksi, koska yksi pojista on nimeltään Pete, joka lisäsi samaistumista kirjan hahmoihin. Takakannen kuvauksessa luki ”Pete Crenshaw puuttuu asiaan milloin tarvitaan väkivahvaa apua äkkitilanteissa. Hän tosin hermoilee.

Etsivillä on myös jokaisella taskussaan eri värinen liitu, jolla he jättävät viestejä toisilleen, jos joutuvat pulaan. Sitä matkimme myös ala-asteella parin kaverin kanssa, jonka omalla tavallaan näen myös ikäänkuin ensikosketuksena graffitiin, vaikken sitä silloin tajunnutkaan. Teininä ahmin S.E. Hintonin nuorisokirjat, joissa oli sopivasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka inspiroivat myös omia adrenaliinimetsästysreissuja.

3. Miten lukeminen vaikuttaa konkreettisesti arkielämääsi?

– Kulttuurin parissa toimivana säätäjänä on ollut varmasti hyödyllistä lukea monipuolisesti. Esim. Mato Valtosen ja Kalle Isokallion kirjaan Uutta Matoa koukkuun kannattaisi jokaisen kulttuuituotantoa opiskelevan ja alalla toimivan lukea. Valtonen on erittäin inspiroiva henkilö, joka ei helpolla luovuta vaan vääntää loppuun asti ja kirjasta selviää myös, että tyhmimmätkin ideat toimii joskus huikean upeasti. Ylipäänsä lukemisesta on varmasti ollut apuna myös kirjoittaessani Hendenvaara-blogia omista kikkailuistani, pääsääntöisesti graffitin parissa tapahtuvasta toiminnasta. Saamani palautteen perusteella olen kehittynyt kirjoittajana blogin myötä huomattavasti.

Kirjoista on myös valtavasti apua työskennellessäni graffitin keinoin eri ikäisille kohdistettuja työpajoja vetäessäni. Alalla on hyvin paljon eri tyylejä ja tekniikoita, joita esitellään kattavasti erilaisissa kirjoissa. Olen päässyt myös ihan käytännössä toteuttamaan Asan biisissään visioimaa verseä: ”Helsinki graffiti kirjaksi kouluun”. Pitkälle ollaan siis tultu Stop Töhryille -projektin nollatoleranssista ja hyvä niin.

#MINUNHYLLYNI: HENDE NIEMINEN
Graffiteja vauvoille ja vaareille

1. MAURI KUNNAS: HYVÄÄ YÖTÄ HERRA HAKKARAINEN

Mauri Kunnaksen ura kaiken kaikkiaan on itseäni kiinnostava; sanomalehti- pilapiirrosten ja Nyrok City -sarjakuvan kautta lastenkirjailijaksi. Kunnas on tässä kirjassa flirttaillut myös graffitin kanssa, kun eräänä yönä Hakkarainen tapaa junavarikolla tavarajunaa maalaavan kaksikon. Kunnas on itsekin kertonut Minä Mauri Kunnas – kirjassaan seinään piirtämisen kokemuksistaan jo opiskeluaikoina.

2. ROALD DAHL: ISKÄ JA DANNY MAAILMANMESTARI

Iskä ja Danny maailmanmestari liippaa tavallaan läheltä graffitia myös. Siinä ei kuitenkaan maalata seiniä, mutta isä ja poika metsästävät pimeässä salaa fasaaneja rikkaan miehen omistamilla mailla. Toimintamalli on melko samankaltainen kuin graffiti ja katutaide toiminnassakin: toimitaan luvatta pimeässä, tavoitteena fasaani säkkiin tai nimi seinään.

3. JARI JÄRVELÄ: TYTTÖ JA POMMI -TRILOGIA

– Jarin tuotantoon tutustuin, kun kuulin miehen kirjoittamasta jännäristä, jossa maalataan junia ja juostaan vartijoita karkuun. Viime vuosina kun graffitia on voinut toteuttaa luvallisesti Suomessakin, on mielestäni tärkeää että myös eri aihepiirejä voi yhdistää ennakkoluulottomasti, kuten kirjallisuus ja graffiti. Tutustuin Jariin kirjasarjan myötä ja olen voinut osittain auttaa kirjailijaa hieman lähdemateriaalinkin suhteen. Kävimme esimerkiksi kiertämässä ja kuvaamassa purkutaloja Jakomäessä, jossa oli mukana myös TMS Crewin kundeja oppaana.

4. TMS-CREW: COLORS OF TRUE GRAFFITI

– Ilman TMS- kundeja sekä muutamia muita 1980-luvulta saakka ahkerasti edustaneita graffitimaalareita ei Suomen skene olis välttämättä enää edes hengissä. Lue kuinka miesten tarina on edennyt spraypullo edellä ja kuinka kalliisti wraitterit on maksaneet rakastamastaan elämäntavasta sormet maalissa ja lahkeet piikkilankaan revenneinä. Kuvamateriaali on merkittävä osa urbaanin nykytaiteen historiaa.

5. RICHARD ”SEEN” MIRANDO: THEY CALL ME THE GODFATHER OF GRAFFITI, ARCHIVES 1973-1981

– Viimeisenä muttei vähäisimpänä tulee Godfather of graffiti, seinämaalausten James Brown: SEEN UA. Yksi suurimmista omista ja ikäpolveni esikuvista maalaa edelleen aktiivisesti 55-vuotiaana ja tekee taidetta myyntiin sekä kiertää tapahtumissa eri puolilla maailmaa. Seen on alan pioneereja, jonka maalaukset ”Spraycan Art” ja ”Subway Art”- kirjoissa olivat hyvin tärkeitä inspiraation lähteitä, kun oman ikäpolveni maalareiden kanssa olemme aiheen parissa aloitelleet.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.