Lukuviikon (18.-24.4.) kunniaksi Kalenterikarju aloitti uuden #minunhyllyni-nimisen blogisarjan, jossa eri taustoista tulevat tunnetut ja/tai alallaan arvostetut tekijät – miehet ja pojat – kertovat omasta lukemisestaan ja antavat sen jälkeen viisi lukuvinkkiä. Blogisarja on osa #pojatkinlukee-kampanjaa, jota voit seurata Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Eilen haastatteluvuorossa oli räppäri Iso H, tänään suosittua Tämän kylän homopoika -blogia pyörittävä Eino. Vuoden lifestyle -blogina viime vuonna palkitun TKHP:n lisäksi Eino on päivittäin tekemisissä tekstien ja lukemisen kanssa: hän opiskelee nimittäin yliopistolla kotimaista kirjallisuutta.

1. Miten kuvailisit suhdettasi lukemiseen?

– Tiedän tarkasti, millaisista kirjoista pidän ja huomaan todella nopeasti jos kirja ei toimi. Huonoihin kirjoihin en oikeastaan edes halua tuhlata aikaa. Uskon sen johtuvan lapsuudesta. Lapsena luin aivan kaiken, välittämättä onko kirja hyvä vai huono. Huonojen kirjojen kiintiöni lienee siis luettu täyteen. Nykyisin ehdin ja jaksan lukea valitettavan vähän. Kun opiskelu ja suuri osa töistäkin kuluu tekstien parissa, ei lukeminen tunnu kovin viihdyttävältä. Välillä kuitenkin innostun ja saatan lukea useammankin kirjan putkeen. Luen pääasiassa kotimaista kirjallisuutta.

2. Lukemiseen liittyvä positiivinen muisto? 

– Muistan miten sain ala-asteella opettajalta paljon kehuja siitä, että luen niin aktiivisesti. Kun kuulemma juuri tässä iässä kannattaa lukea, kun kaikki tieto ja hyöty lukemisesta jää parhaiten päähän. Nyt suunnilleen 15 vuotta myöhemmin huomaan, että opettaja oli totisesti oikeassa. Tuntuu, että olen oppinut valtaosan tietämistäni asioista juuri ala-asteella lukemistani kirjoista. Toisaalta muistelen myös suurella lämmöllä Harry Potter -linepartyjä ja pakkasöitä helsinkiläisten kirjakauppojen jonoissa. Tosin valtaosa linepartyistä taisi olla kesäaikaan, mutta ainakin kerran oli maaliskuu! Mainitsemisen arvoinen muisto on myös se, että opin pilkkusääntojen perusteet yllättävän hyvin jo 8-vuotiaana: lukemalla Spice Girls -juttuja Seiskasta.

3. Miten lukeminen vaikuttaa konkreettisesti arkielämääsi?

– Opiskelen yliopistolla kotimaista kirjallisuutta, eli lukeminen vaikuttaa ja on vaikuttanut hyvinkin paljon. Itseasiassa valitsin koko oppiaineen aikoinaan hyvin vakavalla ja tieteellisellä ”no, jos luen jotain niin yleensä se on kotimaista kirjallisuutta”-perustelulla. Lukemiseen perustuu myös päätymiseni kirjoittamaan: tiedän, millaiset kirjoitustyylit sopivat mihinkin ja tekstistä tulee luontaisesti sujuvaa. Se taas on hyvin olennaista nykymaailmassa, jossa valtaosa kommunikoinnista tapahtuu kirjoittamalla.

#MINUNHYLLYNI: EINO / TÄMÄN KYLÄN HOMOPOIKA

1. SEITA PARKKOLA &  NIINA REPO: JALOSTAMO

– Jalostamo on itseasiassa jatko-osa Parkkolan ja Revon Ruttolinna-romaanille, jonka muistan myös olleen hyvä, mutta Jalostamo on jostain syystä saanut hyllyssäni vahvemman sijan: ehkä siksi, että Jalostamon satuin löytämään kirjakaupan tarjouskorista, Ruttolinnaa en. Rankkoja teemoja käsittelevä kirja tuki ja auttoi jaksamaan teinivuosina ja toisaalta vahvisti omalaatuisen taideteinin imagoani, kun äidinkielen tunnilla kirjaesitelmää pitäessäni luin kirjan ronskeimmat lihavuusfetissi- ja homoseksikohtaukset reippaasti ääneen. Takarivin vähemmän kirjoista kiinnostuneetkin luokkakaverit pyysivät kirjaa nähtäväksi.

2. MIKKO RIMMINEN: PUSSIKALJAROMAANI

– Rimmisen tyyli kirjoittaa ei sovi suinkaan kaikille ja itsekin jätin Pussikaljaromaanin kertaalleen kesken. Muutaman vuoden kypsyttelyn ja kehujen jälkeen tartuin kirjaan kuitenkin uudestaan ja huomasin millainen helmi meinasi jäädä kokematta. Rimminen kirjoittaa jännittävästi juuri niin kuin ihminen ajattelee tai puhuu. Jutut vähän sinkoilee, mutta keskittymällä ajatuksesta saa kiinni. Ja hillittömiä ajatuksia kirjassa onkin. Pussikaljaromaani sijoittuu kesäiseen Helsingin Kallioon, mikä onkin ehkä paras paikka maailmassa.

3. GERI HALLIWELL: TÄHDISTÄ KIRKKAIN

– Saan usein osakseni epäuskoisia katseita kun kerron, että Spice Girlsin Gerin omaelämäkerta on loistava kirja. Mutta se on! Sain kirjan joululahjaksi muistaakseni vuonna 2001 ja olen lukenut sen vähintään 15 kertaa, tänä vuonnakin jo kerran. Kirja toimii tietysti hyvin eri tavalla 11- ja 25-vuotiaana lukiessa, mutta toisaalta kirja on tarjonnut itselleni hyvin erilaisia kulmia vuosien varrella. Lapsena kirjaa luki enemmän Spaissarifanin silmin, nykyisin kirjassa keskittyy enemmän suuren kuuluisuuden varjopuoliin ja vaikeuksiin. Edellisellä lukukerralla tajusin, että Geri on ollut Spaissareista lähtiessään saman ikäinen kuin itse olen nyt. Huomasin myös toimivani elämässäni hyvin samalla tavalla kuin Geri on aikoinaan toiminut. Kiinnitin myös huomiota siihen, että meillä on Gerin kanssa lähes sama syntymäpäivä. Nyt vain odottelen omaa poptähteyttäni ilmestyväksi.

4. DAN RHODES: ANTROPOLOGIA JA SATA MUUTA TARINAA

– Olen tullut siihen lopputulokseen, että kirjakauppojen poistokoreista löytyy harvoin loistavia kirjoja (vaikka toisaalta lopputulokseni osoittautuu heti tässäkin vääräksi, koska kaksi viidestä kirjasta on poistokoreista löydetty). Dan Rhodesin mikronovellikoelma on kuitenkin loistava. Alkukielellä jokainen novelli on ollut tasan 101 sanan pituinen. Novellit kertovat tarinoita rakkaudesta ja ovat ihanalla tavalla vinksahtaneita. On nerokasta, kuinka lyhyeenkin tekstiin saa mahtumaan niin paljon ajatuksia, tunnetta ja yleensä vielä yllättävän käänteenkin. Herkempi lukija saattaa pitää kirjaa huolestuttavana ja etäisenä, mutta itselleen rehellinen lukija voi ehkä tunnustaa itselleen, että mikronovellit ovat yllättävän samaistuttavia.

5. J. K. ROWLING: HARRY POTTER -SARJA

– Ei liene kovin montaa ikäryhmäni ihmistä, joka olisi voinut sivuuttaa Harry Potterit. Itse en ihan tarkasti muista milloin olen ensimmäiset Potterini lukenut, mutta kaikki on joka tapauksessa luettu moneen otteeseen. Joskus luin Pottereita kuin Raamattua: avasin satunnaisen kirjan satunnaisesta kohdasta ja luin jokusen sivun. Viimeisten kirjojen aikoihin olin Pottereista siinä määrin innoissani, että uusien kirjojen ilmestyessä jonotin muiden Potter-fanien kanssa kirjoja Lineparty-tapahtumissa Helsingissä. Tämä on oikeastaan synkkä salaisuus, mutta voin hiljaa kuiskata, että saatoin joinakin kertoina olla myös teemaan sopivasti pukeutunut. Oli tupakaulahuivit ja viitat, ehkä taikasauvakin. Ja saatoin olla myös Maikkarin uutisissa, ehkä parinakin vuonna.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter