Hellurei. Viimeisen viikon aikana sometileilläni paistatellut #pojatkinlukee-kampanja vaatinee hieman avaamista. Avataan siis. Kaikki lähti käyntiin täysin viattomasti alla olevasta GIF-animaatiosta (Meg Ryanin esittämän Kathleen Kellyn kuuluisahko sitaatti Nora Ephronin ohjaamasta vuonna 1998 ilmestyneestä You’ve Got Mail -elokuvasta), jonka postasin pienen muhimisen jälkeen viikko sitten torstaina Instagram-tililleni:

#TrueStory Oma lapsuus koostui hyvin pitkälle kirjojen lukemisesta. Ala-asteella lemppareita olivat Kirjavan Kukon kirjat (Atte ja Nysä-Putte, Ella-sarja jne), Bertin päiväkirjat (tietty), Pikku vamppyyri, Roald Dahlit, Grimmin sadut, Kaarina Helakisan Ainakin miljoona sinistä kissaa, Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut ja Harry Potterit. 12-vuotiaana kahlasin läpi J.R.R. Tolkienin Hobitin, Taru sormusten herran ja Silmarillionin. Ja Linnunradan käsikirjan liftareille. Monte Criston kreivikin meni samaan syssyyn ja Kurjiakin aloitin, vaikka kesken jäi. Yläasteella kolahti Seitsemän veljestä ja Pirkko Saision Punainen erokirja (outoja suosikkeja 13-vuotiaalle pojalle). Lukiossa erilaisena nuorena (eli ”ernuna”) fiilistelin Daniil Harmsia ja Hans Seloa. Lukion jälkeen tuli kuitenkin stoppi, joka jatkui monta vuotta. Aallossa kuvataidetta opiskellessani luin kurssikirjojen lisäksi vain harvakseltaan kaunoa, mutta silloin 18-23 -vuotiaana suuren vaikutuksen tekivät Hermann Hesse ja Paul Auster. Myös noiden ikävuosien välillä ekaa kertaa luetut Walter Moersin kirjat puhuttelivat kovasti, mutta muuten kirjat eivät hirveästi kiinnostaneet. Mielestäni varsinkin suomalainen nykykauno oli epäkiinnostavaa – kunnes vuonna 2013 luin Ulla-Lena Lundbergin Jään. Jää oli todella vahva kokemus, jota olen kokeillut sanoin ”palautti uskoni kirjallisuuteen”. Viime viikolla sainkin idean: haluan osaltani jeesata nuoria kundeja lukemaan enemmän. Aion tänä vuonna tehdä duunia #pojatkinlukee-kamppiksen alla. Vinkit ja yhteistyökumppanit siis haussa! Jos viittit tägätä alle itsesi, frendisi tai vinkata vaikka s-postitse (osoite biossa) niin keksitään yhdessä jotain. Kuka on messissä? EDIT. SÄHKÖPOSTI ⁉️ kalenterikarju@rosvot.fi #finnishboy #kirja #kirjat #book #books #booklover #bookworm #bookish #bookstagram #lukeminen

Palaute oli positiivista. Kuvaan alkoi sadella kommentteja, joissa ihmiset kehuivat kampanjan ideaa ja jakoivat omia lukumuistojaan. Muutama kirjabloggaaja ja kustantamoväki komppasivat. Näistä reaktioista vaikuttuneena päätin pistää seuraavana päivänä pystyyn Facebook-sivut. Tällä kertaa vastaanotto oli räjähtävä. Kahden päivän jälkeen sivulle oli ilmestynyt 1000 seuraajaa ja nyt viikon jälkeen seuraajia on reilu 1700. Kampanjan Instagram-tilille seuraajia on päätynyt jo yli 340 ja Twitteriinkin päälle 280. Yhteydenottoja on tullut runsaasti Facebookissa ja sähköpostitse – kiitos niistä! Kampanjaan liittyviä tapaamisia on jo pari takana ja niitä on järjestetty eri tahojen kanssa ensi viikko täyteen. Kreisiä.

Tähän mennessä seitsemän kirjakustantamoa, kaksi kirjakauppaa, useampi kymmenen kirjabloggaajaa ja lukuisat kirjastoihmiset ovat ilmaisseet halunsa ottaa osaa kampanjaan. Olen käynyt Lukukeskuksen ja Lastenkirjainstituutin Suomi100 – Suuri lukuseikkailu 2017 -hankkeen avajaisissa, koordinoinut ja suunnitellut kampanjaa yömyöhään töiden jälkeen ja lähettänyt apurahahakemuksia WSOY:n ja Otavan kirjasäätiöihin. Toistaiseksi teen ja toteutan tätä pienen apurijoukon kanssa (graafikko Jyri Öhman ja Twitter-asiantuntija-kirjastojäbä Lauri Ojanen – molemmat tuttuja Rosvoista) ilmaiseksi ja omalla vapaa-ajallani niin sanotusti rakkaudesta lajiin.

Olen luonteeltani projektimies (kuten isänikin) ja kun jostain oikein innostun, energiaa tekemiseen löytyy ja paljon. Tänä vuonna aion tehdä Mikko Toiviaisena ja Kalenterikarjuna töitä sen eteen, että pojat ja nuoret miehet lukisivat enemmän. Miksikö? Siksi, että aihe koskettaa mua henkilökohtaisella tasolla. Lukukeskuksen raportin mukaan suomalaiset pojat uhkaavat syrjäytyä lukemisesta ja toissa päivänä ilmestynyt YLE:n juttu kertoo jo otsikkotasolla, mistä on kyse: Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa. Lukeminen kannattaa siksi, että se vaikuttaa suoraan ajatteluun ja empatiakyvyn ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Lukeminen sivistää sekä avaa ja kehittää ympäröivän maailman, kulttuurin, yhteiskunnan ja historian hahmottamista. Lukeminen kehittää luku-, kieli-, ja kirjoitustaitoa, sanavarastoa ja mielikuvitusta – voisin jatkaa listaamista loputtomiin!

Itse olen saanut paljon ja hyvää kirjallisuuteen ja lukemiseen ohjaavaa kasvatusta (kiitos erityisesti äiti, Matilda-lukukerhon vetäjä Marketta Arvinen-Dyhr, yläasteen äidinkielen opettajani Maaret Charpentier ja lukion kirjallisuuden opettajani Eva Havo), mutta tällaista ei ole ikävä kyllä tarjolla kaikille. Lukukeskuksen 10+1 faktaa lukemisesta -raportissa todetaan, että ”on nähtävissä merkkejä siitä, että koulutuksen tasa-arvo rapautuu. Vähävaraisten ja vähän koulutettujen perheiden pojat ovat vakavimmassa vaarassa. Pisa 2012 – tulosten alueellisen tarkastelun nojalla Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa poikien lukutaito on heikentynyt voimakkaasti.”

Kirjastot, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat sekä erilaiset hankkeet ja instituutit tekevät paljon tärkeää työtä lukemisen edistämiseksi, mutta silti tuntuu, että paljon jää peittoalueen ulkopuolelle. Varsinkin sosiaalisen median alustojen ja palveluiden hyödyntäminen ei ole kaikkialla kirjamaailmassa vielä sellaisella tasolla, jolla sen pitäisi olla – paradoksaalisesti some on taas juuri se paikka, josta nuorison helpoiten voisi tavoittaa.

Tämän vuoksi aion kirjoittaa omassa Kalenterikarju-blogissani (sekä somekanavissani) lukemisesta ja kirjoista tänä vuonna. Luvassa on ainakin kirja- ja lukuvinkkauksia sekä haastatteluita. Ai miksi? Siksi, että nuoret kundit tarvitsevat ”lukuidoleita” – positiviisia esimerkkejä, jotka vinkkaavat hyvää luettavaa ja puhuvat lukemisen puolesta. Mä haluan olla tänä vuonna se tyyppi pojille ja nuorille kundeille. Haluatko säkin olla? Tästä ohjeet:

#POJATKINLUKEE-KAMPANJA

Kampanjan tarkoitus ja aikataulu

Kampanjan tarkoitus on edistää poikien ja nuorten miesten lukemista ja tuoda lukemista ja sen positiivisia puolia näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi ensisijaisesti sosiaalisen median avulla. Somen lisäksi #pojatkinlukee-kampanjan tiimoilta on tarkoitus järjestää ja osallistua erilaisiin kirjallisen vuoden tapahtumiin. Kampanja on käynnissä vuoden 2016 loppuun ja hyvässä lykyssä siitä saadaan leivottua jokavuotinen. Kampanjan tapahtumista pysyy parhaiten kärryillä seuraamalla Facebook-sivuamme. Jos kampanja kiinnostaa ja sinulla on siihen liittyviä ideoita tai palautetta tai haluat ehdottaa yhteistyötä, laita sähköpostia: pojatkinlukee@gmail.com.

Kuka saa osallistua ja miten?

Kuka tahansa saa edistää kampanjaa blogipostauksilla, Instagram-kuvilla, Facebook-statuksilla, Twitter-päivityksillä, kirjavinkkauksilla tai miten muutoin hyväksi näkee. Suotavaa on käyttää #pojatkinlukee-aihetunnistetta, jotta keskustelu syntyy kootusti saman tägin alle. Minulle voi mieluusti lähettää aiheeseen liittyviä artikkeleita, blogijuttuja ja muuta materiaalia osoitteeseen pojatkinlukee@gmail.com, jotta voin jakaa niitä eteenpäin sosiaalisen median kanavissamme.

Yhteystiedot

Mikko Toiviainen, kampanjakoordinaattori
Sähköposti: pojatkinlukee@gmail.com
Facebook: Pojatkin lukee
Instagram: Pojatkin lukee
Twitter: Pojatkin lukee
#pojatkinlukee

LISÄLUETTAVAA AIHEESEEN LIITTYEN:

Katvealue: Pojatkin lukee -kampanja (28.2.2016)
Hallittu hysteria: Pojatkin lukee (29.2.2016)
Kirjasampo: Kirjavinkkarit: #pojatkinlukee (1.3.2016)
Mrs. Eriksson’s Room: Pojatkin lukee (3.3.2016)
Yöpöydän kirjat: Lukupiirissä: Louis Sachar: Paahde (3.3.2016)
Amman lukuhetki: #pojatkinlukee (5.3.2016)

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter