Levy: Vesala – Vesala

Vesala

Kuten joku blogiani pidempään seurannut on ehkä huomannutkin, olen luopunut käytännössä lähes kokonaan albumipostauksista (viimeisin on Cheekin Alpha Omega -kirjoitus viime lokakuulta). Tähän on useampia syitä, joista kaksi suurinta ovat 1) oma musiikinkuunteluni on mennyt selkeästi singlevetoisempaan suuntaan (tässä postauksessa käsiteltävä albumi on ensimmäinen ei työni puitteissa läpi kuuntelemani levy tänä vuonna) ja 2) albumiarvioita ei lueta aivan hirveästi – ainakaan minun blogistani – joten useamman tunnin väkertäminen tekstin kanssa, jota kukaan ei halua lukea tuntuu aika lailla hukkaan heitetyltä ajalta (kaiken huippu oli Imagine Dragonsin Smoke+Mirrors -levystä skrivaamani juttu, joka luettiin ensimmäisenä päivänä peräti 16 kertaa – kaikkien aikojen postausfloppi toisin sanoen!). Kai se jotain ajastamme kertoo, että singlepostauksia selkeästi kuitenkin luetaan.

Anyveisseli, mennäänpäs etiäppäin. Tänään ruokakaupassa havahduin. Lehtihyllystä tuijotti tomera nainen peräti kahden lehden kannesta. Kyllä, kyseessä oli PMMP:stä tuttu Paula Vesala, joka julkaisi perjantaina ensimmäisen nimettömän sooloalbuminsa Vesala-nimellä. Kotiin päästyäni päätin siis antaa pitkästä aikaa kokonaiselle albumille mahdollisuuden. Onneksi annoin, sillä luoja auta, kuinka hienon albumin Vesala on tehnyt! (Erityispropsit kansikuvasta, joka ei voi olla mitään muuta kuin kunnianosoitus Scandinavian Music Groupin Onnelliset kohtaa (2002) -debyytille.)

1. RAKKAUS JA MAAILMANLOPPU

Vesalan albumi alkaa kumisevalla rummulla, kaiulla tyhjässä tilassa. Säkeistö alkaa puhelaulun ja pelkän puheen horjuvassa välimaastossa: ”Mul oli tapana niin kovaa rakastua / mut yleensä ne pojat ei tahtonu / ne pyys mua auttaa läksyissä / mut leikki vierasta välkällä”. Osuvasti sanottu, tuttu tunne. Elokuvamainen tunnelma virittyy huippuunsa tärisevän maanisen (vai surullisen, anovan – silti totuuteen väsähtäneen?) ”rakasta mua, rakasta mua” -hokeman kohdalla. Kuin Vesala luettelisi vuorosanoja 2000-luvun alun jo unohtuneen suomalaisen leffan kohtauksessa. Jokin samantyyppinen kuin Aku Louhimiehen Levottomat (2000). Jotkin rivit tuovat mieleen kyynistyneen Sannin, joka on päättänyt tehdä biisin Eevil Stöölle (vrt. ”Mitä diipimpää / sitä kriipimpää”). Freshi elektronista taidepoppia puksuttava soundimaailma ja Vesalan kokonaisvaltainen auteurmaisuus olisi helppo yhdistää suomalaisittain Chisuun, mutta tässä ollaan lähempänä norjalaisen Susanne Sundfjørin barokkipoppia. Kappale onnistuu blurraamaan popin, taidemusiikin ja elokuvan raja-aitoja. Huomaan ajattelevani tätä biisiä näistä eniten jälkimmäisenä. Makaan sängyllä ja livun kaukaisuuteen Tarkovskin Stalker mielessäni.

2. TYTÖT EI SOITA KITARAA

Groovaavan kohtalokas Tytöt ei soita kitaraa on tuttu radioista. Kappale tuo hienolla tavalla mieleen Leevi & The Leavingsin: kekseliäs tunnelman muutos kertosäkeesen tultaessa, hassu syntetisaattori (joka lienee tehty oikeastaan kitaralla), rumpujen tamppaava tasabiitti, lorumainen ja kaihoisan kaunis mutta pois sijoiltaan oleva tunnelma ja pysäyttävän hienot tekstikuvat (”mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa / missä iltalenkki päättyy koiran kanssa kapakkaan”) ja (”on Pohjantähti niin pieni ku kattelee jäältä / ja vaikka rakensin aidan nään silti naapurin pään”). Kirsikkana kakun päällä kertomus ulkopuolisuudesta – kuin pysähtynyt hetki Aki Kaurismäen kuvaamasta Suomesta; maasta, jossa iskuyritykseksi tulkitaan räkälässä vieraan ihmisen syliin sammuminen (”sä oot mun kohtalo / kun ei oo muitakaan / nyt ei vain viestit riitä / mä kaipaan toimintaa”).

3. EI PYSTYNY HENGITTÄÄ

Huuh… tämä on valtavan väkevä biisi. Huomaan pidätteleväni hengitystä lähes koko kappaleen ajan. Pakahduttaa, mutta kuunnellaanpa heti uudestaan. Jostakin takaraivosta pintaan pyrkii Sydän, sydämen Tiikeri, joka on omissa kirjoissani yksi 2000-luvun suomalaisen rockin hienoimpia erolauluja. Ei pystyny hengittää kuulostaa instant-klassikolta. ”Sä voit puhuu musta ihan mitä vaan ja ihan kenelle vaan joo / ne voi uskoo jos ne haluu / mä en jaksa mitään selittää”. Ja kertosäe: ”mä en oo näkymätön / mä oon hengissä vielä”. Ai saatana. Pakahduttaa, mutta kuuntelen oitis vielä kolmannen kerran. Tekee mieli tanssia ja itkeä samaan aikaan.

4. TEQUILA

Erinomaisen hienoa Tequilaa käsittelin jo oman blogitekstin verran heti kappaleen ilmestyessä.

5. RUOTSIN EUROVIISUT

Leevi & The Leavings, Abba-kaikuja ja kaikki pliisut Ruotsin Euroviisut. Meinaan pillahtaa itkuun ”mua alttarille saata ei kukaan” -kohdassa. Herrajumala! Olen kuulevinani sukulaisuutta Ei pystyny hengittää -biisiin.

6. ÄLÄ DROPPAA MUN TUNNELMAA

En jaksanut hirveämmin innostua Älä droppaa mun tunnelmaa -biisistä sen ilmestyessä Spotifyhyn. Jonkinlaista reggaetonin haaleaa säyä Vampire Weekendin suosituksi tekemään afrikkalaissointeja indie rockiin naittanutta worldbeatia.

7. TAKKIPINON SUOJASSA

Takkipinon suojassa kuulostaisi hyvältä monen muun artistin levyllä. Vesalan levy on kappalemateriaaliltaan niin vahva, että kokonaisuudessa se kuulostaa hengähdykseltä, siirtymältä seuraavaan biisiin. Jotenkin knausgårdmainen tunnelma.

8. TAVALLINEN NAINEN

Hector lauloi tavallisesta suomalaisesta miehestä. Vesala laulaa tavallisesta naisesta matkalla kotiin. ”Sinut kyllä tunnetaan / sinä et tunne ketään / sinusta tiedetään kaikki / sinä et tiedä mitään” rivit tuovat mieleen Zen Cafen Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään -kappaleen; samanlaista voimattomuutta ja aktiivista passiiviksi muuttumista omassa elämässä tästäkin on löydettävissä. Se mikä Samuli Putroa ja Vesalaa muutenkin yhdistää on draamantaju, joka Vesalalla on kuitenkin pateettisen sijaan viiltävän melankolista, jopa kylmäävää.

9. MITÄ JOS SÄ OISIT SILTI MUN KAA

The Cardigans ja Kwan. Kaksi yhtyettä joiden 2000-lukulainen tuotanto tulee hakemattakin mieleen Mitä jos sä oisit silti mun kaa -biisistä. Sumuiset ja kaikuisat torvet korjaavat kurssia Rinneradion suuntaan. Jokainen tietää sen hetken, jossa pienen välähdyksen ajan joku tuntuu itselle täydelliseltä, vaikka tosi asiassa tietääkin tarkasti ajatuksen järjettömyyden: ”Mutta jos saa ehdottaa / vaik osaan kyllä neuvot sulle antaa / niin mitä jos sä oisit silti mun kaa / ja vaik se ei voi kannattaa / niin mitä jos sä oisit silti mun kaa”.

10. SINUUN MINÄ JÄÄN

Sinuun minä jään kuulostaa slaavilaiselta Disney-elokuvan kappaleelta. Toisin sovitettuna tämä voisi olla kulta-ajan suomalainen iskelmä. Tämä kappale on syntynyt ikiaikaisten tähtien alla; Sinuun minä jään kuulostaa siltä, ettei sitä ole tehty – se on syntynyt. ”On vielä hoitamatta monta asiaa / mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan”. Huh huh. Toinen levyn instant-klassikoista. Pakahduttavan kaunis. Palvon.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Snapchat | Youtube | Twitter 

6 kommenttia kirjoitukseen Levy: Vesala – Vesala

  1. Jorkke kommentoi:

    Yllättävän hyvä! Sinkut ei vastannut mun odotuksia Vain elämään jälkeen – odotin jotain elektronisempaa. Mutta albumin muut biisit on todella lupaavan oloisia!

    ”Ei pystyny hengittää” on todellakin mieletön biisi, jolla on hittipotentiaalia.

    Yllättäen tosiaan albumi ja monet biisit on jotenkin Chisun oloisia! Samaa sanoo moni frendi, joille biisejä soittanut.

    Erittäin hyvä debyytti-soolo, avaa näkymää artistiin juuri oikealla tavalla!

  2. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

    Hei Jorkke ja kiitos kommentistasi. Sinkut pääsivät yllättämään minutkin, vaikka pidän kyllä kovasti kummastakin! Ei pystyny hengittää on aivan huikea. Huh. Chisu tulee mieleen välillä kyllä. Vesala ei tosin yllä yhtä sokeriseksi tai yhtä iskelmälliseksi.

  3. Nede kommentoi:

    Mä ainakin vartavasten tulin kurkkaamaan oisitko sittenkin tehny tästä albumista postauksen. Tykkään kuunnella uutta albumia tällai, pohtien omia vaikutelmiani biiseistä ja samalla lukien mitä joku muu on asiasta mieltä. Ehkä saaden samalla heti uusia ajatuksia ja oivalluksia. Thänks

  4. Nede kommentoi:

    Pakko vielä sanoa että oon ite niin noiden itkuvirsien rakastaja että just Takkipinon suojassa ja Sinuun minä jään oli Tequilan ja TESKin rinnalla lempparit.

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Hei Nede ja kiitos kommentistasi. No mutta oikein mukava kuulla, että näinkin päin voi tapahtua! Ja jep, itselläkin nuo itkuvirsimäisimmät vedot uppoaa parhaiten.

  5. Ii kommentoi:

    Aluksi vähän epäilevin mielin lähdin kuuntelmaan kyseistä albumia mutta ennakkoluulot kumoutui kyllä äkkiä, koska Vesalan levy on aivan uskomattoman hyvä. Erittäin monipuolinen biisitarjonta eli biisit ei muistuta liikaa toisiaan ja vaikka kaikki biisit oli tosi hyviä niin suosikeiksi nousi ”tytöt ei soita kitaraa” (jotenkin niin suloinen ”suomimaisemaa” maalaava vaikka radiot puhkikuluttivat kovasti tätä), sekä ”ei pystynyt hengittää” (biisi on voimakas ja samaistuttava mutta myös tosi voimaannuttava). Livekeikallekin kerran päässyt kokemaan albumin ja sekin oli aivan upeaa settiä, ehkä jopa parempaa kuin levytettynä. Vesala On kyllä vain niin huippu että pitää kyllä saada joskus ostettua levy omaksi !

    Erittäin kiva levyarvostelu ja voin kyllä samaistua ajatuksiisi, all in all suosittelen Vesalaa ja tätä blogia ! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.