Levy: Samae Koskinen – Henkilökohtainen ennätys

437015

Samae Koskinen on tullut tehneeksi levyn, joka on kuin luotu soundtrackiksi syksylle. 10 kappaleen ja 36 minuutin kokonaisuus on saanut nimensä Sinä-singlen ensimmäisestä säkeistöstä napatusta ”henkilökohtainen ennätys” -sanaparista. En ole aivan varma, mihin ennätykseen Samae otsakkeella itse viittaa, mutta omaan korvaani albumi ei ainakaan ikävä kyllä ole paras tulos Samaen omalla ”kilpauralla”. Siinä missä Kuuluuko, kuuntelen (2011) huumasi lievästi köppöisellä tuotannollaan ja paljaalla avaruudellaan ja Hyvä päivä (2013) esitteli melodisesti, sovituksellisesti ja instrumentillisesti laveamman, rohkeamman ja kypsemmän paketin, tuntuu että Henkilökohtainen ennätys on askel niukempaan ja intiimimpään, välillä sisäänpäin kääntyneempään ilmaisuun, eikä aina hyvällä tavalla.

Uudella lätyllä sointiväri tuntuu muuttuneen hieman kasarimmaksi ja synteettisemmäksi. Elektronisia sävyjähän kuultiin jo esimerkiksi edellislevyn Olit kaikki -biisillä, mutta nyt syntetisaattorit ja muut kojeet ovat läjässä hienosyisemmin ja tukevat paremmin herkkää ja välillä harrastakin yleistunnelmaa. Suurin miinus levyllä on omaan korvaani tietynlainen tasapaksuus ja isojen hitikkäiden kappaleiden puute. Kuuluuko, kuuntelen sisälsi sellaisia koskettavan rehellisiä pikkuhittejä kuin En anna periks, Eväsretki ja Hän, jolla on kaikki. Edellislevyltä taas löytyi vielä useampi helmi: Hyvä päiväTuu esiin aurinko, Spoon River, Läski mulkku ja Ikävä. Nytkin esiin nousee useita todella hyviä kappaleita, mutta kun vertaan niitä edellislevyn biiseihin, tuntuu kuin jotain jäisi uupumaan.

Itseäni harmittaa sekin, ettei viime vuoden lopulla julkaistu menevä mutta herkkä Perilliset-single päätynyt albumille. Kaiken kritiikin keskeltä on kuitenkin sanottava, että Henkilökohtainen ennätys tullee silti olemaan itselleni tämän syksyn ehdoton soundtrack. Tällaiselle Noppien ja Egotripin hengessä kulkevalle herkän melodiselle nössöpopille on nimittäin Kalenterikarjun sydämessä aina paikka.

1. SINÄ

Sinä olet julma miehen kaunein ajatus / sinä olet keihäskisan tuhdein ponnistus / viimeisellä kierroksella täysii repäisty / henkilökohtainen ennätys”. Hyvin paljon Perilliset-kappaletta muistuttava ja singlenäkin julkaistu Sinä kuulostaa tutulta Samaelta: ripaus nostalgiaa ja kömpelyyttä sanoituksissa, hyppysellinen jousikvartettia ja kaihoisa melodia. Hieno kappale.

2. ÄÄNEKÄS

The Policen Every Breath You Take -hittiä muistuttava Äänekäs on nielaissut sisäänsä hieman Dingoa ja Princen Purple Rainia. Kertosäkeessä onnistutaan kuvaamaan koskettavasti, mitä ihmisistä muistammekaan, kun tiet ovat jo erkaantuneet: ”Mä muistan sun kasvot / mutten muista sukunimeäs / mä muistan miltä tuoksuit ja kuinka olit äänekäs / mutta aina löytyy syy / kun ihmiset etääntyy”. Kappale sisältää myöskin ristiriitaisimmat tunteet herättävät rivit koko levyllä: ”Silloin koitan aina miettii Pertti Pasasta / kuinka kaljukaan ei haitannu sen menoa / se otti vuodet vastaan niin kuin lääkäri ottais potilaan”. En osaa vieläkään sanoa, ovatko rivit täyttä neroutta vai pelkkää hölmöyttä.

3. KELTAISTA

Kun kuulin Keltaista-kappaleen ensi kertaa, en ymmärtänyt sitä ollenkaan. Taivastelin jopa, että miten Perilliset-sinkun jälkeen päädyttiin tällaiseen Coldplaysta ja Aviciista muistuttavaan köppöilyyn. Nyt osana kokonaisuutta ymmärrän kappaleen paremmin. Kauniit sanoitukset.

4. SÄ OOT KOTONAS JA PELKÄÄT

Dire Straits ja Sultans of Swing, anyone? Humppaava basso-rumpupatteristo naurattaa aluksi, mutta kyllähän tämä jukoliste toimii!

5. LAIVAAN

Laivaan-kappaleen säkeistöstä tulee niin vahvasti mieleen jokin biisi, että huomaa oikein ärsyyntyvänsä, kun ei saa tuota kappaletta mieleensä. Jokin Leevi And The Leavingsin kappale, ehkä? Oli miten oli, Laivaan on hienoimpia kotimaisia kappaleita tänä syksynä. Toisen kertosäkeen jälkeen päälle piiskaava väliosa on silkkaa Ultra Brata, ja johtaa kolmanteen kertosäkeeseen, jonka jousisovitus on aivan mieletön. Ja kappale huipentuu tietenkin kitarasooloon. Huh. Ei ole itku kaukana.

6. HOLTITON

Holtiton vahvistaa levyn syksyistä tunnelmaa, vaikka kertosäkeessä lauletaankin talvi-illoista. Kappale sisältää yhden albumin hienoimmista riveistä: ”hei miksi olla onneton / kaikki kaunis meillä vielä kesken on”.

11870694_1023821774319288_6054339437962568982_n

7. MÄ ETSIN JOTAIN MITÄ EI OO OLEMASSAKAAN

No nyt kuuluu biisissä jenkkiperinnemusiikin vaikutus! Sanoitusten kanssa ollaan jo lähellä vaivaannuttavaa: ”Mä löydän aina parannettavaa / mä etsin jotain mitä ei oo olemassakaan / ei Kajaanissa ollut luomukahvilaa.” Levyn yhdentekevin biisi.

8. KUUSAMON AURINKO

Kuusamon auringon ensimmäinen mielleyhtymä on yhden erinomaisen albumin Johanna Kustannuksen kautta julkaisseen Pohjolan Ilmarin kappale Kohtaaminen. Kitarasoundeissa ollaan jälleen jossakin The Policen maailmoissa. Biisi sisältää yhden levyn parhaista kertosäkeistä. Pakahduttaa ja hymyilyttää samaan aikaan.

9. MYRSKY

Myrskyssä on jälleen säkeistössä samankaltainen melodinen lopuke kuin Perillisissä sekä Sinä ja Keltaista -kappaleissa. Ehkä siitä on kehkeytymässä yksi Samaen melodisia tavaramerkkejä? Kertosäe groovaa kuin kolme cowboyta ja idän pikajuna. Rakastan kohtaa, jossa Samae laulaa falsetissa ”on aika ottaa kii ja rakastaa”. Briljantti.

10. JUHLAT

Juhlat lähtee käyntiin softeilla konerytmeillä ja pianolla. Melko tylsä biisi on ikävä kyllä tämäkin.

+ Tyylikäs kokonaisuus, joka on maltettu pitää lyhyenä
+ Sinä, Keltaista, Äänekäs, Laivaan, Myrsky

– Mä etsin jotain mitä ei oo olemassakaan, Juhlat
– Välillä tuntuu, että biisit ovat tunnelmaltaan turhan samankaltaisia

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.