Sallan ja Miron matka maailman ympäri julkaisi viime vuonna debyyttialbuminsa Tarinoita, joka sisälsi useita todella hyviä popralleja. Omiksi suosikeiksini nousivat velmuileva nimikappale Tarinoita, ensimmäisenä singlenä julkaistu hauras Älä tartu mun siipiini, kuin suoraan Disney-elokuvan soundtrackille sävelletty eeppisen surumielinen Peili (jolla vieraili PMMP-yhtyeen Mira Luoti) ja ehdoton lempikappaleeni Ääriviivat – kaihoisasti pianon, rumpujen ja bassolinjan varassa groovailevan rullaava kaunokki.

Juuri julkaistu kakkosalbumi <3 kuulostaa useine vaikutteinensa tuhdimmalta ja värikkäämmältä sopalta kuin debyytti. Samalla se on monimutkaisempi, tummasävyisempi ja enemmän kokonaisuuteen nojaava yhtenäinen teos. Tällä levyllä bändi onkin ottanut aimoharppauksen teinimäisen sokerihumalaisesta Disneylandista kohti synkkää ja kompleksista – joskin silti viihdyttävää ja omalla logiikallaan toimivaa – Tim Burtonin maailmaa. Lienee kuulijasta kiinni onko kehityssuunta mieluisa vaiko vastenmielinen. Oli miten oli, kyseessä on mielestäni ainakin aiempaa selvästi kitara -ja bändivetoisempi albumi (vaikka pääkokkina hääräävätkin edelleen säveltäjä-multi-instrumentalisti Miro Palokallio ja laulaja Salla Hätinen), jolla sekoitellaan kiinnostavasti (joskin välillä omaan makuuni liian äkkiväärästi) progea, kansantanhuja, folkia, sankarikitarointia, popkoukkuja ja jylhyyttä.

Omiin henk. koht. odotuksiini nähden levy on pienoinen pettymys, sillä olisin toivonut hartaasti kansan syvien rivien tajuntoihin syöpyvää disketillistä purkan lailla päähän takertuvia nerokkaita yhteislauluja. Mutta mikäli sysätään Kalenterikarjun omat ennakko-odotukset jorpakkoon, voidaan olla varmaankin sangen yhtä mieltä siitä, että käsissämme on nuoren ja musiikillisia raja-aitoja kumartelemattoman yhtyeen (ja nimenomaan yhtyeen) vahva ja omaperäinen taidonnäyte.

 1. SAANKO LUVAN?

Nykivällä trioleihin luottavalla kirkkaalla indiekitaralla starttaava Saanko luvan? on kappale, jonka luulen kuulleeni livenäkin jo viime kesänä? Huomaan muistelevani, miltä takavuosien progepop-yhtye Tuvalu kuulostikaan. Tai miltä Stella olisi kuulostanut astetta proggressiivisempana. Lauluraita tuntuu olevan liian hiljaisella, enkä saa aivan selvää jokaisesta sanasta. Oho. Valssaava kertosäe tulee ensimmäisellä kerralla aika puskista (enkä suoraan sanottuna totu siihen lisäkuuntelujenkaan myötä, vaikka se onkin lempiosioni koko biisissä). Tanssimisesta korkeiden puiden takana ja murheiden murskaamisesta tulee mieleen Liekki.

2. APUA APUA!

Jämäkkää kurkipotkukitarointia. Rock! Kirkas piano johdattaa hienosti kertosäkeeseen, mutta toivoisin, että kertsi potkisi enemmän. ”Haluan sen / joka osaa mua selittää / silloin kun mä en voi itsekään sitä käsittää / miksi haluan vain huutaa apua apua / mua kuristaa”. Musesta muistuttavat pianoarpeggiot kertosäkeessä miellyttävät. Visionäärisesti tuotettu ja sovitettu kappale.

3. <3

Jahas. Takaisin progeiluun. Raskasta kitarariffiä. Apulanta soittamassa Lenny Kravitzia? Kertosäkeessä lauletaan: ”Kulta kerro ootko valmis siihen kun / meitä onkin enemmän kuin kaks? / Kulta kerro että jatkat luokse mun / ja ootko koskaan paikalla.” Plussaa kupukompin rohkean ennakkoluulottomasta käytöstä kertosäkeessä (en olekaan kuullut moista vähään aikaan), mutta johtuneeko kompista vai mistä, että huomaan jälleen toivovani, että kertsi lähtisi hieman stydimmin. Lisäksi huomaan kuuntelevani loopilla, enkä osaa oikein sanoa, mistä siinä on tekstillisesti kyse – okei, sitoutumisesta, kyllä – mutta miten otsikko liittyy biisiin? Ja kertosäkeen seuraavaksi Rage Against The Machinesta tutun kitaravelho Tom Morellolta lainaileva soolo. Tämä kuulostaa mielestäni hieman sekavalta.

4. VERI VALUU VALTOIMENAAN

Dissonoivan kitararäminän aloittaessa Veri valuu valtoimenaan -biisin, huomaan ajattelevani taas Apulantaa. Ei, hetkonen. Eihän tämä Apikselta kuulosta, vaan Pää kiiltä! Ja kun Salla rupeaa laulamaan, PMMP hiipii mieleen. Toivoisin, että kreiseystaso olisi asteen kovemmalla.

5. TALVI

Talvesta kirjoitin tuoreeltaan näin: ”Talvi on riipivä balladi, jonka intro tuo mieleen rautalankaiskelmän ja Kotikatu-sarjan tunnarin. Rikollisen vähälle huomiolle jäänyt viime vuonna ilmestynyt debyyttialbumi sisälsi jo sellaisia huippusävellyksiä kuin Älä tartu mun siipiini, Mitä ikinä haluat sekä oman henkilökohtaisen suosikkini Ääriviivat. Talvi on silti tuotannollisesti, sovituksellisesti ja biisillisesti askel johonkin vielä komeampaan. Myös laulaja Salla Hätinen tulkitsee ja laulaa esikoislevyä väkevämmin.”

6. JENNA

Akustisen kitaran kuljettama hieman päälle kaksiminuuttinen Jenna kuulostaa Leevi And The Leavingsin, Scandinavian Music Groupin ja Yön Joutsenlaulun sekoitukselta. En osaa sanoa tästä laulusta enempää.

7. RAKASTA MUA PAREMMIN

Vastikään singlenä julkaistusta Rakasta mua paremmin -biisistä kirjoitin hiljattain Viisi kovaa -sarjassa näin: ”Siinä missä edellinen kappale Apua, apua! rokkasi räyhäkkäästi, tarjoaa Rakastat mua paremmin rempseää Scandinavian Music Groupin mieleentuovaa tamppaavaa kansantanhumaista folkpoppia. Heleästihän tässä helkkää akustinen kitara ja kauniisti kimaltavat jouset, mutta jotenkin enemmän poweria jään kaipaamaan kertosäkeisiin. Lisäksi c-osan riimiparin ”vai onks sun pakko kertaalleen vielä selostaa / mikä kaikki suhteessamme sua niin vituttaa” viimeinen sana tuntuu vähän liialliselta voimankäytöltä näin kauniissa kappaleessa. Hyvä biisi, josta olisi saanut hieromalla radiokelpoisemmankin.”

8. KAMERA

Kamera kuulostaa vahvasti PMMP:n Joku raja -biisiltä. Kitaroista tulee ilahduttavasti mieleen LP3-levyn (2008) aikainen Ratatat. Olisin jättänyt tämän raidan pois levyltä.

9. LEIKKIPUISTO

Mikä biisi tästä alusta tulee mieleen? Kuulostaa todella todella tutulta! En saa päähäni. Leikkipuiston kitarointi on tyylikästä kuin Dave Lindholmilla konsanaan ja säkeistön kevyessä leikkisyydessä on jotain samaa kuin Noitalinna Huraa!-yhtyeessä. Tässä kappaleessa on kaikki kondiksessa – laulun ja sanoituksen välinen balanssi, kitarointi, sovitus ja popmaisuus. Talvi-kappaleen ohella suosikkini levyltä.

10. VIIKOT

Ville Leinonen & Valumo, anyone? Ihan hieno sävellys, muttei levyn parhaimmistoa. Toki kertosäe on sujuva ja hieno, mutta biisi muuten kalpenee Leikkipuistolle ja Talvelle, jotka luokittelen samaan laatikkoon Viikkojen kanssa.

11. HYVÄSTI

Se miten Viikot sulautuu outromaiseen instrumentaaliin Hyvästi-biisiin on todella hienoa. Vau. Kellopeliä, melodicaa, hälykitaraa ja moniäänisiä stemmoja. Yhtäkkiä avaruusaluksen lailla jysähtävät mukaan rummut ja sähkökitarat vain sammuakseen hetken päästä jälleen utuiseen kaikuiluun ja huhuiluun. Hieno päätösraita.

+ Laulumelodiat kautta levyn ansaitsevat erityistunnustuksen
+ Sallan ja Miron äänet sopivat todella hyvin yhteen ja stemmoja kuuntelisi levyllä mieluusti enemmänkin
+ Yhtyeen dynamiikan ja draaman taju
+ SMMMY ei mene kakkosalbumillaan todellakaan sieltä missä aita on matalin
+ Apua apua!, Talvi, Rakastat mua paremmin, Leikkipuisto
– Välillä mennään soitto eikä biisit edellä ja lopputulos kuulostaa valahtaa kategoriaan ”itsetarkoituksellisen monimutkainen”
– Saanko luvan?, <3, Kamera, Viikot
– Pari räjähtävää pophittiä olisin itse levylle kaivannut

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin