Levy: Anna Puu – Rakkaudella, Anna Puu

438477

Anna Puu. Kun ajattelen Anna Puuta, ajattelen kappaleita Linnuton puu, C’est La Vie ja Säännöt rakkaudelle. Pidän niistä kaikista paljon – todennäköisesti suureksi osaksi siksi, että pidän paljon Egotripistä ja Lemonatorista (Annan levyjen luottotekijätiimiin kuuluvat niin Knipi kuin Lasse Kurkikin). Muistelen Idolsissa nähtyä hienoa Dave Lindholm -tulkintaa Pieni hento ote -klassikosta ja SuomiLOVE:ssa Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan kanssa esitettyä koskettavaa Pimeys peittää maan -tulkintaa.

Kun taas ajattelen Anna Puuta, huomaan, ettei minulle ole muodostunut hänestä selkeää kuvaa. En tiedä hänestä oikeastaan mitään. Se ei ole toisaalta haitannutkaan, koska suurin osa radiossa soineista Annan biiseistä ovat olleet hyviä – musiikki on riittänyt. Usein Annan kappaleita kuunnellessani minua on kuitenkin pohdituttanut, miltä ne kuulostaisivat Egotripin esittäminä (Mestaripiirros kuulostaa hyvältä kummankin esittämänä), sillä niin vahvasti Knipin egotrippiaanisen omaleimainen sävelkynä on.

Mitään mielettömiä lekahittejä levy ei omaan korvaani tarjoa, mutta kokonaisuutena Rakkaudella, Anna Puu on jämpti, tasapainoinen ja hienosti tuotettu. Hieman terävämpiä kappaleita ja varsinkin tekstejä jään silti kaipaamaan – ehkä ensi kerralla, kun Anna saa kerättyä vielä kotvan itseluottamusta ja taitokin karttuu tekstintekemisen suhteen.

1. OTA MINUT TÄLLAISENA KUIN OON

Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistu Ota minut tällaisena kuin oon saa heti ajattelemaan, että miltä tämä kuulostaisi Egotripin esittämänä. Teksti junnaa hieman paikallaan, mutta muuten oikein kelpo avaus. Levyn parhaita biisejä.

2. AIKA

Aika piirtää onnistuneen kuulokuvan turkoosista laguunista. Ajassa erityisesti ihastuttavat kertosäkeen laineiden lailla havaijilaisittain lipuvat koskettimet, luomukas mutta housemainen rytmisektio. Tekstin ideasta tulee mieleen Tuure Kilpeläisen Ystävänpäivä, ja lyriikat ovatkin melko onnistuneet. Vielä viimeistä kiteyttävää oivallusta olisin silti toivonut. Hyvä biisi.

3. KOHTA VAPAITA

”Rakkauden haudalla” olisi ollut luonnollinen otsake kappaleelle. Samanniminen kappale syntyi tosin jo vuonna 1984 Juice Leskisen kynästä. Jotain sukulaisuutta tässä on Mestaripiirros-kappaleeseen. Tekstillisesti albumin parhaita lauluja. Hyvä biisi tämäkin.

4. JOS NÄÄ SEINÄT OSAIS PUHUA

Kuulostaako kenenkään muun mielestä säkeistön laulumelodia vähän Tao Taon tunnusbiisiltä? Kappaleen nimi vie ajatukseni Timi Lexikonin Seinät-biisiin. Ilahduttavan freesiä tuotantoa! Kertosäkeen sämplätty ”minä rakastan sinua” on ihan näppärä, mutta tuntuu hieman päälle liimatulta, eikä oikein riitä mielestäni kertosäkeeksi.

5. SUPERKUU

Superkuun säkeistö tuo kansanlaulumaisella laulurytmitykseltään mieleen Scandinavian Music Groupin, mutta lopputulema on hieman väkinäinen. Toisen säkeistön aloittavan ”Minä saan sinut paisumaan” -lainin jälkeen kuultava itsetietoinen naurun kiherrys saa häpeämittarin punaiselle. Kertosäkeen teksti (”me ollaan kuningatar ja kuningas / me ollaan viileää ja polttavaa”) ei taaskaan oikein aivan riitä. Missä oivallus?

AnnaPuu

Anna Puu. Kuva: Kristin Barlowe

6. VENUS JA MARS

Alun Blurin Song 2 -kappaleen alkua lainaava komppi hykerryttää. Ja tämähän kuulostaa muutenkin hieman Reginalta! Kappaleen suurin ongelma on kuitenkin tekstillisesti ja sävellyksellisesti harmittavan ohut kertosäe. Muuten erittäin rapsakka pikku ralli.

7. MATKALLA

Matkalla edustaa taas tekstillisesti levyn parempaa laitaa: yksinkertainen, visuaalisesti vahva tarina, joka muistuttaa Haruki Murakamin 1Q84-kirjasta. Mukavan dramaattinen biisi, mutta omaan korvaani dramaattisuutta olisi voinut viedä enemmänkin tappiin loppua kohden.

8. SUDET

Kautta levyn minua hämmentää, kuinka kappaleet on nimetty. Miksi esimerkiksi tämän kappaleen nimi on Sudet, eikä Unettomina aavikolla? Ei levyn parhaimmistoa.

9. EI SINUSTA

Vau! Se missä Matkalla ei yltänyt omiin korviini aivan draamalliseen huippuunsa, on Ei sinusta loppua kohden oikein uljaaksi valjastettu teos. Pidän erityisesti kertosäkeen disneymäisyydestä. Ja ne c-osan itkettävän kauniit jouset!

+ Ota minut tällaisena kuin oon, Aika, Kohta vapaita
+  Anna Puu on tekstittänyt kappaleet itse
+ Levyn onnistunut sekoitus klassisempaa bändisoittoa ja freesejä koneellisempia soundeja

– Venus ja Mars, Sudet
– Harmittavan suuri osa teksteistä ei oikein vielä pääse aivan maaliin saakka

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

 

3 kommenttia kirjoitukseen Levy: Anna Puu – Rakkaudella, Anna Puu

  1. Tonppa kommentoi:

    Kiitos hyvästä arvostelusta. Itse olen pitänyt Annan uudesta levystä, mutta onhan se aavistuksen tasapaksu ja niin kovin lyhyt. ”Song 2” ei muuten ole Weezerin kappale, vaan Blurin.

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Terve Tonppa ja kiitos kommentista! Voi voi mikä lapsus on sattunut Karjulta. Väsyneen velhon vanhat silmät. Onneksi sä oot tarkkana! PS. Korjaanpas tuon virheen heti.

  2. Alice Alice kommentoi:

    ”Ei sinusta” on aivan järkyttävän upea <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.