Kilpailu: Voita Asan nimmaroitu Love-vinyyli

IMG_3231 (2)

Suomiräpin suuriin lukeutuva Asa julkaisi kymmenen vuotta tekeillä olleen Love-albuminsa elokuun lopulla. Vaikken levystä ehtinyt kirjoittaa, kirjoitin helmikuussa tuoreeltaan Mä haluun olla hippi -singlestä (postaus löytyy täältä). Seuraava single Vesipisaroita jätti minut kylmäksi, mutta Love Records -sämplejen inspiroima letkeä levy on kokonaisuutena oikein hyvä. Mikäli levy ei ole vielä tuttu, kannattaa tsekata albumi vaikkapa Spotifysta.

Ensimmäinen vinyylipainoshan loppui kaupoista välittömästi, mutta Kalenterikarju sai skabattavaksi kaksi nimmaroitua toisen painoksen vinyyliä. Kilpailuaikaa on kolme päivää ja postipaketit lähtevät voittajille perjantaina (2.10.2015). Onnea kilpailuun!

KILPAILU: KERRO PERUSTELLEN KOMMENTTIOSIOON, MIKÄ ON SUOSIKKILEVYSI ASAN TUOTANNOSTA

Kaksi parasta perusteltua vastausta palkitaan Asan nimmaroidulla Love-vinyylillä. Muistathan jättää vastaukseesi toimivan sähköpostiosoitteen, jotta voin olla sinuun henkilökohtaisesti yhteydessä, mikäli onnetar suosii. Kilpailuaikaa on torstaihin (1.10.2015) klo 23.59 saakka.

KILPAILU ON PÄÄTTYNYT. Kiitos kaikille osallistuneille. Voittajiksi selviytyivät tällä kertaa nimimerkit Sampo ja Safkaa, ei aseita. Onnea voittajille! Teihin ollaan oltu yhteydessä sähköpostitse – mikäli viesti ei löydy inboxista, tarkastakaapa vielä roskaposti.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

17 kommenttia kirjoitukseen Kilpailu: Voita Asan nimmaroitu Love-vinyyli

  1. Niko kommentoi:

    Loppuasukas on edelleen lemppari suomiräplevy, Gaso Grande Finale paras suomiräpbiisi. Levyltä ei löydyyhtään biisiä, jota tekisi ikinä mieli skipata. Tuotanto on ihan omassa sarjassaan, pelkästään instrumentaalina tää levy ois jo tarpeeks kiehtova. Siihen päälle vielä Asan nerokkaan runolliset, sopivan kantaaottavat muttei siltikää liian paasaavat lyriikat, jotka ovat yhtenäiset läpi albumin, muttei silti käy missään vaiheessa toistamaan itseään tai kyllästyttämään. Jos multa kysytää, ni melko täydellinen levy, jonka äärelle on pakko tasasin väliajoin palata.

  2. Anna kommentoi:

    Punainen tiili, koska se tuo mieleeni lukioajat Itäkeskukesta, Roihuvuoresta, Herttoniemestä, Jollaksesta ja Kulosaaresta. Huippu albumi, joka on edelleen ajankohtainen. Nuoruusajan klassikkomatskuu!!!!

  3. Joona kommentoi:

    Kyllähän se tämä Love on. Kyseisen albumin kautta löysin Asan, mutta aiempi tuotanto ei aivan täysin nappaa, joten Love jää parhaaksi.

    Albumin kappaleet ovat taidokkaita ja tarttuvia. Helposti syventyy nojatuoliin kuuntelemaan levyä ja nauttimaan ankeanpimeästä syksystä Loven soidessa taustalla. Biitit on tuotettu laadukkaasti ja ne iskevät kuin varvas pöydänjalkaan. Ja tähän kun lisää Asan räppäilyn, niin laadukas paketti on kasassa.

    Love myös täydentäisi nätisti vinyylikokoelmaani.

  4. Janne kommentoi:

    Onhan nuo kaikki kovia, mutta ainakin tällä hetkellä mulla nousee ykköseksi Asa ja Toverit -kokoonpanolla levytetty Via Karelia. Ja että miksikö. No, minulle nyt vaan uppoaa aika hyvin tuollainen vähän kantaaottavakin meno ja minusta ja slaavivibat olivat varsin oivallinen lisämauste. Levylle mahtuu hyvin monta kovaa vetoa, mutta niin Asan levyille toki muutenkin.

  5. Elli kommentoi:

    Vaikka valinta onkin hankala, on sanottava tämä uusin Love -levy.

    Ensinnäkin levyltä löytyy toisen lempparin, Anna Puun kanssa esitetty Taulu. Toiseksi muhun vetoaa hirveästi levyssä käytetyt taustat ja Love Records -yhteys. En juurikaan ole räppimuijia, mutta Asa Asana, Asamasana ja Avaimena on aina viehättänyt.

  6. Nakitjamuushi kommentoi:

    Sen täytyy olla Terveisiä kaaoksesta. Tai riippuu tietysti vuodesta ja fiiliksestä riippuen; nostalgisin on ehdottomasti Punainen tiili – koska nuoruus. Kaaos-lätyssä tiivistyy alkuaikojen idealistinen ja paikoin uhmakas ulosanti kryptisen ja leikittelevän sanan käytön muodossa. Sopivassa suhteessa orgaanista äänimaailmaa, sampleja ja biittejä. Hyviä biisejä.

  7. Uncle Tan kommentoi:

    Paras Asan levy taitaa olla Terveisiä Kaaoksesta. Kekseliästä sämpläilyä, hyvät biisiaiheet ja ja loistavaa riimittelyä. Loppuasukas on hyvä kakkonen.

  8. Kaisa kommentoi:

    Hankala valita, sillä herran tuotannosta pidän kokonaisuudessa paljon ja jokainen levy on erilainen, sekä omalla tavalla yllättävä.
    Täytyy kuitenkin sanoa Punainen tiili siihen liittyy paljon muistoja sekä teemat joita biisit on hyviä ja ajatuksia herättäviä. Biitit myös iskevät vuodesta toiseen.

  9. Marjo kommentoi:

    Meni pitkään etten voinu sietää Matin tuotantoa yhtään pl. Roihuvuori, mikä on ollut ilmestymisestään asti vakiokamaa soittolistallani. Sitten tuli Asa Foetida ja Use your illusion 3. Sekään matsku ei ihan heti uponnut, mutta pikkuhiljaa huomasin diggailevani (jouhikko!). Nyt Love -meiningit on vieny viimeisetkin epäluulot herrat kohtaan. Jo ajatuksena Love -levy on käsittämättömän hieno kulttuuriteko. Love recordsin katalogista, kun löytyy timantti timantin perään. Vaikka Love onkin vain pintaraapaisu niin se ansaitsee kyllä paikkansa. Levyn kautta, kun varmaan nuoremmalle polvellekin tulee Love Recordsin tuotanto paremmin tutuksi. Luulisin ainakin, että Love herättäisi tutustumaan menneiden vuosien tuotoksiin. Kannattaa!

    Vastaus kysymykseen siis lienee – Love!

  10. Ilari kommentoi:

    Parhaimman levyn paikan itselläni jakaa ensimmäinen asan plätty Punainen tiili ja tuorin Love.
    Punaisen tiilin ja asan muun aikaisemman tuotannon biisit olivat omia ekoja kosketuksia rap skeneen pikkuskidinä, tämän takia monet biisit juuri tuolta levyltä pinttyneet vahvasti mieleen, nykyään Punaisessa tiilissä vetoaa raa’at kantaaottavat ja vahvoja mielipiteitä sisältävät taitavasti kirjoitetut lyriikat.
    Lovessa taas vetoaa taaskin kovat lyriikat vaikkakin lyriikoiden sisältö on muuttunut huomattavasti asan ekoihin biiseihin verrattaessa, uusi tyyli kuitenkin sopii omaan makuun. Levyn biitit ovat myös erinomaisia ja sisältävät paljon hyvää sampläystä.
    Molemmat levyt ovat kovia kokonaisuuksia ja pitävät paikkaansa omissa lempilevyissäni hyvän biiseistä tuntuvan fiiliksen, tarttuvien biittejen ja kekseliäiden lyriikoiden takia.

  11. Ella kommentoi:

    Hmm, pahan pistit. Tätä pitikin pohdiskella sekä syventyä Spotifyn ja kahvikupin äärelle. Olen ollut kuitenkin jo pidempään Asan Terveisiä kaaoksesta levyn parissa. Mielenkiintoiset ja vaihtelevat biitit tekevät vaikutuksen jokaisen kuuntelukerran jälkeen. Puhumattakaan lyriikoista, joissa aiheet yhdistyvät vaikka tulevatkin kukin hieman erisuunnista. Ei jää huomaamatta tästäkään levystä, että se on kokonaisuus ja hyvä konsepti. Pistää kuuntelijan miettimään sekä syventymään aiheisiin ja lyriikoihin. Fiksut biitit tuovat menevyyttä ja sujuvuutta selkeään kokonaisuuteen. Ei pidä unohtaa miten hyvin biitit ja melodia pitävät yhtä ja ovat kuin tukipilari levyn rungolle. Yhtenäinen plaatta, mitä voi kuunnella yhdessä ja erikseen. Levy käsittelee selkeästi tärkeitä asioita ja saa minutkin herkistymään. Mahtava palanen Asan hulppeaa tuotantoa. Tarviiko ihminen enempää? Jos haluaa enemmän vaatii selkeästi liikaa.

  12. venla kommentoi:

    Terveisiä kaaoksesta osuu ja uppoo joka kerralla, mahtavaa riimittelyä ja erittäin hyvät biitit, mukava fiilistellä. Loveen olin myös erittäin tyytyväinen!!

  13. Safkaa, ei pyssyjä kommentoi:

    Via Karelia.

    Sinänsä vaikea valinta, koska sekä lyyrisesti, että taustojen puolesta levy edustaa mielestäni Matin tuotannon heikompaa päätä. Via Karelian kohdalla kuitenkin musiikin herättämät tunnetilat ja kontekstisidonnaiset muistot merkitsevät paljon enemmän, kuin tekninen tuotanto, flown virheettömyys tai riimien kryptisyys ja nokkeluus.

    Kuuntelin levyä lähes tauotta pohtiessani lukiossa, pitäisikö nuoren miehen suorittaa armeija vai siviilipalvelus. Kun muutaman kuukauden ajan oli lukenut Catch-22:ta ja kuunnellut Via Karelian rimejä oman ajattelun taustalla, oli päätös huomattavasti helpompi. Etenkin omassa tuttavapiirissä, jossa asenteet päätöstäni kohtaan olivat lähinnä naurua ja homottelua.

    Levy soi mp3-soittimessa matkalla Lapinjärvelle, matkalla työhaastatteluun tulevalle siviilipalveluspaikalleni, toimistossani lounastunnilla koko palveluksen ajan, sekä kotistereoissani TJ0-juhlissani. Tämän jälkeen hieman harvemmin, mutta edelleen ajoittain haluan kuunnella noita vihaisia ja antimilitaristisia riimejä työmatkallani. Siihen samaan toimistoon missä vietin viisi vuotta sitten palkatta vuoden.

    Sivari oli elämäni parhaita päätöksiä tähän asti, sekä henkilökohtaisen hyödyn että ihan omantunnon puhtauden kannalta, ja Via Karelia oli minun soundtrackini tämän kokemuksen ajan. Ja muistuttaa minua siitä edelleen lämpimästi.

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Hei Safkaa, ei pyssyjä! Onneksi olkoon – voitit itsellesi Asan vinyylin! Laitan sinulle sähköpostia (kannattaa tarkkailla varmuudeksi myös roskapostia) niin saadaan levy postiin!

  14. Jarno M kommentoi:

    Leijonaa metsästän!
    Uus tyyli verrattuna mihinkään ja hienoja biisejä alusta loppuun. Hittikertsejä ja sooloja ties millä soittimilla.
    Posselehden mukana tullu CDsingle soi lukemattomia kertoja ja viimeks viime kesän Provinssikeikalla, samaisen biisin soidessa, huusin nousuhumalassa kaverille ”ei kukaan muu tee tämmöstä!”
    Olin innoissani.

  15. Sampo kommentoi:

    Vielä vähän myöhännäisheränneenä tähän kilpailuun kruunaan Loppuasukkaan Asan parhaaksi.

    Koen Loppuasukkaan Asan uran taiteelliseksi huipentumaksi monellakin tapaa. Se on tuotannollisesti ja temaattisesti suomalaisen räpin ehjimpiä kokonaisuuksia. Tältä levyltä ei kompromisseja löydy, mikä tulee melko selvästi jo pelkästään instrumentaaleja kuunneltaessa; häpeilemättömästi kansanmusiikin kanssa flirttailevia soittimia ja soundeja löytyy joka lähtöön, ja tuloksena on oikea biittien karnevaali. Vaikka näin aktiivisten ja hengittävien taustojen päälle räppääminen voisi tuottaa monelle hankaluuksia, Asa selviytyy haasteesta erinomaisesti. Asa laukoo erittäin älykästä suomalaista sanastoa ja painavia ajatuksia omaperäisellä flowllaan läpi levyn, ja näitä kryptisiä runoja on ilo tulkita ja analysoida.

    Kyseessä on moniulotteinen taideteos, joka tarjoaa jokaisella kuuntelukerralla jotain uutta, niin taustojen kuin lyriikoidenkin puolesta. Siinä missä edeltävä Terveisiä Kaaoksesta kompastui mielestäni liikaan pituuteen ja tiettyyn mielikuvituksettomuuteen instrumentaalien suhteen, on tällä levyllä taustat väritetty mielenkiintoisammiksi ja koko paketti on parsittu erittäin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä on erittäin tärkeä levy suomalaiselle räpille ja minulle itsellenikin.

    Loppuasukas on modernin Suomineidon identiteettikriisin huokaus; Se sisältää kaiken sen metsäisen sielunmaiseman ja aavat pellot, mutta se katsoo myös haikeasti tulevaisuuteen. Historia ja tulevaisuus, sekä ylä- ja alakulttuuri lyövät kättä levyllä puhallinorkesterien päristessä taustalla niin ainutlaatuisella tavalla, että nostan hattuani tälle taideteokselle.

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Hei Sampo! Onneksi olkoon – voitit itsellesi Asan vinyylin! Laitan sinulle sähköpostia (kannattaa tarkkailla varmuudeksi myös roskapostia) niin saadaan levy postiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.