Suomi on pieni maa. Silti vuosittain tämän pikkuruisen maan kartalle ilmestyy tusinoittain uusia kiinnostavia bändejä. Tälle kolmiosaiselle Kalenterikarju: Suomi Sound of 2015 -listalle olen kerännyt mielestäni 15 mielenkiintoisinta uutta yhtyettä ja artistia, joilla ei tietääkseni vielä ole levytyssopimusta ja jotka eivät ole toistaiseksi julkaisseet debyyttialbumiaan. Tämän vuoksi olen jäävännyt pois sellaisia upeita debytantteja kuten Kesä (Svart Records), Lasten hautausmaa (Svart Records), Apina (Sakara Records), Tilhet, pajut ja muut (Suomen Musiikki), Sima (Sony Music), Tiisu (Sony Music), Hätä-Miikka (Johanna Kustannus), Vilma Alina (Universal Music), Siru (Universal Music) ja Mitra (Warner Music), jotka suosittelen ehdottomasti tarkastamaan tänä vuonna.

Tämä on toinen osa Kalenterikarju: Suomi Sound of 2015 -sarjasta. Lue ensimmäinen osa täältä ja kolmas osa täältä. Tarkoitus olisi tehdä postaussarjasta jokavuotinen – seuraava listaus tiedossa siis tammikuussa 2016.

Jäikö listauksesta puuttumaan joku mielestäsi kova bändi tai artisti, joka olisi ansainnut tulla mainituksi? Kerro mielipiteesi kommenttiboksiin.

10. ENSIO

En missään nimessä väitä, että rovaniemeläinen alternativerocktrio Ensio olisi vielä täysin valmis paketti. Töitä on tehtävä paljon, sovituksellisia mutkia oiottava ja sanoituksia hiottava, mutta puutteistaankin huolimatta Ensio onnistuu voittamaan puolelleen. Rehellistä, taidokasta, vihaista ja kompaktia triosoittoa, erinomaisia popmelodioita ja kaiken päällä Antti Alaruikan repivämpää ilmaisua ja puhtaampaa laulua yhdistelevä karismaattinen lauluääni. Kannattaa myös tarkastaa Syö sun sanasi -kappale, jonka kertosäkeestä saanee osviittaa siitä, mihin tämä yhtye oikein pystyykään.

MILTÄ KUULOSTAA? Angstista ja säröistä kitararockia hyvillä popmelodioilla.

KENEN FANEILLE? Blink 182:sta, Biffy Clyrosta, Tyrävyöstä ja Apulannan alkupuolen tuotannosta kiinnostuneille.

9. LÄPÄ

Lauri ”Läpä” Koivusalon (laulu, kitara) johtama Läpä on yhtye, jossa soittavat maestron lisäksi Leevi Erkkilä (basso), Sebastian Lindqvist (kitara), Mikael Hassinen (koskettimet) ja Ville-Pekka Vaaralahti (rummut). Hieman vielä ujon oloinen bändi on tehnyt vaikutuksen skribenttiin hyvällä popsensibiliteetillään ja riveillä kuten ”on kesäkuun 13. päivä / nostan jouluvalot ikkunalta pois / vaik vielä valoa öihin tarvinnut ois” (…) ”mä pakenen pöydän alle piiloon / mut elämä löytää” (13.6.). Ehdoton suosikkibiisini on kuitenkin yllä olevalla Projektistudio-videollakin kuultava Betonipreeriaa. Livenä toivoisin bändiltä vielä avoimempaa, rokkikukkomaisempaa ja esiintyväisempää otetta.

MILTÄ KUULOSTAA? Läpä kuulostaa siltä kuin brittiläinen helisevä kitararock ja uuden ajan suomalainen rockailu löisivät kättä. Ilmavaa mutta salaperäistä, kaihoisaa muttei surullista.

KENEN FANEILLE? Läpän nuoruuden vimmaa ja herkkää runopoikamaisuutta moderniin suomirockiin naittava soundi toimii todennäköisesti Olavi Uusivirrasta kiinnostuneille. Lämmin suositus kaikille uudesta suomirockista pitäville.

https://www.youtube.com/watch?v=rXHb5FosajY

8. VESTA

En ole vieläkään aivan varma Vestasta. Varjo-kappaleessa on jotakin todella hienoa, mutta myös jotakin hieman raivostuttavaa. Kirjoitin Vestasta All Ears -blogiin heinäkuussa seuraavasti: ”Helsingistä kotoisin oleva parikymppinen singer-songwriter Vesta on Varjo-nimisellä ensijulkaisullaan silti nostettu jo sekä YleX:n Viikon kellaribändiksi että Radio Helsingin Viikon demoksi. Montaasimainen musiikkivideo tuo mieleen Lana Del Rayn ja ehkä jonkinlaista samanlaista haavoittuvaa haaveilua on itse kappaleellakin kuultavissa. Ehkä silti kuvailisin Vestaa pikemminkin sekoitukseksi Mirel Wagneria, Antti Autiota ja Milla Rumia. Hieno kappale – lisää tätä!”

MILTÄ KUULOSTAA? Varjon perusteella artisti liikkuu atmosfäärisissä ja usvaisissa tunnelmissa, joissa pääosaa näyttelevät Vestan ääni ja hänen tarinansa. Taitavasti tuotetun kappaleen sivuosissa kuullaan akustista kitaraa ja maltillista rumpusäestystä. Milloin saadaan kuulla lisää kappaleita?

KENEN FANEILLE? Lana Del Reyn, Antti Aution ja Milla Rumin musiikista pitäville.

7. VANILLA

On hyvä, että Suomessa on myös tällaisia bändejä kuin Vanilla. Miinan ja Kirsikan muodostama duo on hiukan höpsö, ripauksen anarkistinen ja sopivasti kreisi. Kallio-biisillään syksyllä ihastuttanut bändi on kasannut ympärilleen livebändin ja keikkaillut jonkin verran pääkaupunkiseudella. Hieman toivoisin vielä äärirajojen venyttämistä ja turhan kiltteyden pois karsimista. Lisää räävittömyyttä ja munaa!

MILTÄ KUULOSTAA? Vanilla tuo mieleen PMMP:n vähän hömelön nuoremman pikkuserkun. Tuotannollisesti sympaattisen kotikutoinen mutta valmis.

KENEN FANEILLE? Mimmienergiasta, bailaamisesta, kreiseilystä, PMMP:stä, Sofasta ja Heli Kajosta pitäville.

6. LINNUT, LINNUT

Linnut, linnut on tuore helsinkiläisbändi, joka on kasattu mainion Like A Glove -bändin tuhkien ympärille. Johanna Alaraasakasta (laulu), Inka Niskasta (koskettimet), Eetu Toivasesta (kitara), Juuso Lepistöstä (basso) ja Reko Ahosta muodostuva bändi julkaisi hiljattain ensimmäisen Eveliina-nimeä kantavan singlensä. Soittajilla on taustaa sellaisista yhtyeistä kuin Pariisin kevät, Iconcrash, Las Kalmas ja Loistava polku ja debyyttisinglen on tuottanut Iconcrash-nokkamies Jaani Peuhu. Valmiin kuuloista kamaa. Nyt vielä vain se lopullinen kansan kyykkyyn laittava korvamatobiisi tiskiin.

MILTÄ KUULOSTAA? Suomenkielistä radioon sopivaa rockia, jossa miellyttävä tuotanto ja konemausteita.

KENEN FANEILLE? Linnut, linnut voisi upota varsinkin Stellan ja Rosan ystäville. Miksei myös Nimetön-yhtyeen faneille, vaikkei Linnut, linnut yhtä raskasta olekaan.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin