Kalenterikarju: Suomi Sound of 2015, osa 1/3

10551416_717634274982891_6908925020158246237_o

Kuvassa Dead Hands. Alkuperäinen kuva täältä.

Suomi on pieni maa. Silti vuosittain tämän pikkuruisen maan kartalle ilmestyy tusinoittain uusia kiinnostavia bändejä. Tälle kolmiosaiselle Kalenterikarju: Suomi Sound of 2015 -listalle olen kerännyt mielestäni 15 mielenkiintoisinta uutta yhtyettä ja artistia, joilla ei tietääkseni vielä ole levytyssopimusta ja jotka eivät ole toistaiseksi julkaisseet debyyttialbumiaan. Tämän vuoksi olen jäävännyt pois sellaisia upeita debytantteja kuten Kesä (Svart Records), Lasten hautausmaa (Svart Records), Apina (Sakara Records), Tilhet, pajut ja muut (Suomen Musiikki), Sima (Sony Music), Tiisu (Sony Music), Hätä-Miikka (Johanna Kustannus), Vilma Alina (Universal Music), Siru (Universal Music) ja Mitra (Warner Music), jotka suosittelen ehdottomasti tarkastamaan tänä vuonna.

Tämä on ensimmäinen osa Kalenterikarju: Suomi Sound of 2015 -sarjasta. Lue toinen osa täältä ja kolmas osa täältä. Tarkoitus olisi tehdä postaussarjasta jokavuotinen – seuraava listaus tiedossa siis tammikuussa 2016.

Jäikö listauksesta puuttumaan joku mielestäsi kova bändi tai artisti, joka olisi ansainnut tulla mainituksi? Kerro mielipiteesi kommenttiboksiin.

15. ASFALTTI-JÄRVISET

Asfaltti-Järviset on noteerattu Rosvoissa ennenkin. Slow Show -blogin Juhani kirjoitti bändistä viime maaliskuussa seuraavaa: ”Leijonanosa Asfaltti-Järvisten kappaleiden kuuntelusta menee edelleen ihmettelyyn: kuka ja mikä tämä tuiki tuntematon yhtye on ja mistä se puskee tätä hienoa ulosantia (mutta myös mitä solisti-Mikko mahtaa laulaa biiseillä). Sittemmin olen antanut itseni ymmärtää, että tässä on paljon samaa kuin amerikkalaisessa Foxygenissä. Toisaalta bändiläisten tausta kraut ja garage rockissa sekä folkissa kuuluu enemmänkin kuin rivien välissä.” Mitäpä tähän lisäilemään. Kalenterikarjukin jatkaa ihmettelyä.

MILTÄ KUULOSTAA? Asfaltti-Järviset on kuin kadonnut luku suomirockin 1980-lukulaisesta laulukirjasta. Yhtye kuulostaa hieman siltä kuin teini-ikäinen Kauko Röyhkä soittaisi folkversioita Sonic Youthin kappaleista.

KENEN FANEILLE? Asfaltti-Järvisillä on melko uniikki soundi, mutta uskoisin, että tämä bändin säveltaide voisi pudota hyvinkin 22-Pistepirkon, Joensuu 1685:n ja Hopeajärven ystäville.

14. FREEWEIGHTS

Kasarivaikutteisesta elektronisesta popmusiikista vaikuttunut vuonna 2012 perustettu Freeweights on ollut kuuma peruna varsinkin pääkaupunkiseudulla; yhtyeen viimeisin keikka Bar Loosessa oli loppuunmyyty ja vastikään saatiin kuulla, että yhtye pokkasi Radio Helsingin DLX Demo Shown toisen kauden voiton. Rosvoista varsinkin #KOVAAPASKAA-blogin Tulensytyttäjään vaikutuksen tehnyt bändi on mielestäni kehityskelpoinen, muttei vielä erotu tarpeeksi edukseen muista ulkomaisista uusista ja vanhoista kasarivaikutteisista kollegoistaan.

MILTÄ KUULOSTAA? Sliipattua ja tyylitietoista kasaripoppia konemausteilla.

KENEN FANEILLE? M83:n, Empire of the Sunin, Passion PitinEurythmicsin, Sin Cos Tanin, Villa Nahin ja Zebra & Snaken ystäville. Tanssittavasta jylhästä popmusiikista pitäville.

13. DEAD HANDS

Dead Hands on lahtelainen indierockviisikko, jonka soundissa ja melodiakuluissa soivat Bonfire-kappaleen perusteella vaikutteet menneiltä vuosikymmeniltä. Vuoden vaihteessa YleX:in sivuilla Viikon kellaribändinä esitelty poppoo sytytti jo elokuussa myös #KOVAAPASKAA-blogin Tulensytyttäjän: ”Lahtelainen Dead Hands on niin uunituore, että kun sen rapeaan kuoreen tekee reiän, sisältä pääsee höyryt ulos. Siihen koskeminen taas aiheuttaa sormien välittömän palamisen. Dead Hands on Q-MAA kamaa. Jos huhut pitävät paikkansa, että bändi on perustettu Indian Trails -yhtyeen tuhkien päälle, voin sanoa että hyvä niin. Indian Trailsin menettäminen nimittäin kirpaisi. Olisi ollut surullista, jos tilalle ei oltaisi tarjottu mitään.”

MILTÄ KUULOSTAA? Dead Handsissa sekoittuu menneiden vuosikymmenten rockin legendaariset pölyt sekä tuoreemmat kansainväliset ideat. Hieman terävämpiä kappaleita toivoisin vielä.

KENEN FANEILLE? The 1975:n, Haimin ja Charli XCX:n ystäville ainakin.

12. BYE MANDU

Kirjoitin Bye Mandusta Southern Girl -kappaleen ilmestymisen aikoihin All Ears -blogiin: ”Helsinkiläinen indierockbändi Bye Mandu herätti mielenkiintoni jo edellisellä niin ikään tyylikkäällä Slip Away –videolla, jonka voi tsekata täältä. Itselleni tulee yhtyeen soundista mieleen masentuneen The Crashin ja skandinaavistuneen Vampire Weekendin lehtolapsi. Mustavalkoinen ja aistikas luodolla kuvattu video kuvittaa hyvin kappaletta, joka on ollut itselläni tehosoitossa ilmestymisestään lähtien. Tyylikäs bändi, tyylikäs video ja varsinkin tyylikäs biisi. Äärimmäisen lupaava bändi, josta voi tulla vielä mitä vaan!

MILTÄ KUULOSTAA? Bye Mandu on piristävä tuulahdus afrikkalaisia rytmejä, kiinnostavaa kitararockia ja taitavaa stemmalaulantaa. Näillä pohjoisilla leveyksillä piristää aina, kun kuulee bändiä, jonka musiikissa soi valo ja positiivisuus.

KENEN FANEILLE? Hyvät verrokit tulikin esiteltyä jo ylempänä. Listaan voisi lisätä jatkoksi vielä The Friendin ja Yournalistin.

11. WHITE BALANCE

Helsinkiläisduo White Balance on yhtä kuin Maaria Nuoranne (laulu) ja Ilari Heinilä (tuotanto). Vasta muutaman kappaleen julkaissut bändi on ehtinyt lämmitellä jo esimerkiksi ruotsalaista Summer Heartia Kuudennella Linjalla sekä ex-Rubik -keulahahmo Artturi Tairan Shivan Dragn -yhtyettä Korjaamolla. Tämän hetken kiinnostavin englanniksi laulava uusi suomalainen popyhtye.

MILTÄ KUULOSTAA? White Balancen musiikissa yhdistyvät sulavasti vaikutteet triphopista, hiphopista ja elektronisesta popmusiikista. Supertyylikkään tuotannon alla sykkivät kuitenkin ennen kaikkea hienot popsävellykset. Hyvä niin.

KENEN FANEILLE? Itselleni White Balance herättää assosiaatioita suomalaiseen kollegaansa Phantomiin ja Purity Ringiin. Crowds vetää mielleyhtymiä myös Sigur Rósin suuntaan – jos Islannin ylpeys tekisi tanssittavaa elektronista musiikkia.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

4 kommenttia kirjoitukseen Kalenterikarju: Suomi Sound of 2015, osa 1/3

  1. Anne kommentoi:

    Kiitos monipuolisesta kattauksesta ja mukavista esittelyistä! Piti tsekata heti kaikki osat läpi ja kuunnella biisit yhteen putkeen. Suurin osa oli uusia tuttavuuksia ja mielenkiintoisia sellaisia. Erityisesti pidin tämän ensimmäisen osan valikoimasta. Myös kolmannen osan erilaiset mutta omalla tavallaan erittäin hyvin toimivat räp/hiphop-biisit kolahtivat. View olikin jo ennestään tuttu, mutta ansaitsi ehdottomasti paikkansa listalla.

    Jään mielenkiinnolla odottamaan lisää materiaalia sekä artisteilta ja samoin myös tämän blogin postauksia. :)

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Voi kiitosta Anne! Mukavaa, että postaukset maistuivat :) Tulee aivan superhyvä fiilis, kun joku lukija jaksaa käyttää omasta ajastaan hetken siihen, että kommentoi, minkälaisia fiiliksiä postaus on herättänyt – olipa sitten fiilis negatiivinen tai positiivinen. Muistanko väärin vai oletko kommentoinut ennenkin jotakin? :) Yritän pinnistellä myös jatkossa taas hieman enemmän postauksia kuin nuo kolme viime kuussa (säälittävä suoritus)!

      1. Anne kommentoi:

        Kiitos vastauksesta :) Olen kyllä kommentoinut ennenkin ja innolla seuraan blogiasi. Tässä yhdistyy mukavasti musiikkijutut, jotka kiinnostavat, mutta tykkään myös muista aiheista, joista olet kirjoitellut ja yleisesti kirjoitustyylistäsi. Ekana tulee mieleen sana lämminhenkinen, joten toimikoon se nyt tiivistyksenä siitä tunnelmasta, joka tästä blogista on jäänyt. Eli seuraaminen jatkuu ehdottomasti, ja postaile siihen tahtiin kuin hyvältä tuntuu ja ehdit; ei sitä kannata väkisin yrittää enempää.

        1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

          No niin! Muistin siis oikein :) Yritän kirjoittaa myös muista aiheista jatkossakin – heti kun ne taas inspiroivat. Kirja-analyysejä ja levyarvioita saattaa tulla jatkossa sekä yleisempää pöpinää musiikista. Lämminhenkinen on hyvä sana – siihen pyritään :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.