Lopetin päiväkirjan kirjoittamisen viime vuonna. Tai en järjestelmällisesti lopettanut. Huomasin vain, etteivät sen sivut tuntuneet enää täyttyvän. Samalla tavalla huomasin tänä syksynä, että musiikkibloggaamiseni ja kirjoittamiseni oli hiipumaan päin. Oli muita kiireitä, muka.

Pari viikkoa sitten päätin tehdä asialle jotain. Ajattelin, että teen kunnon irtioton ja perustan lifestyle-blogin esimerkiksi Lilyyn, koska miksi ei? Juttelin asiasta Rosvojen sikariportaan kanssa ja päädyimme yhdessä ratkaisuun, että aloitan oman blogini Rosvoissa. Tässä se nyt on. Jännittävää. Ensimmäinen postaus. Uusi alku ja kaikkea.

Olen ollut nyt musiikkibloggaaja hieman päälle kaksi vuotta. Aloin kirjoittaa All Earsiin ennen Rosvot-portaalin perustamista. Pienen googlailun perusteella ensimmäinen oma bloggaukseni All Earsin vanhoilla Blogspot-sivuilla liittyi Pää kii -bändin Inkkarit kanootissa 7″-EP:seen. Sittemmin kirjoitin paljonkin suomenkielisestä räpistä ja punkista – muun muassa Loost Koosista, Teflon Brothersista, Särkyneistä ja Modernista Elämästä.

Viimeisen puolen vuoden aikana on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että olisi kiva kirjoittaa vähän muustakin. Esimerkiksi juoksemisesta, Dawson’s Creekistä, selfieistä, kirjoista, ysäriteinileffoista, lehdistä, ajankohtaisista ilmiöistä. Tietenkin myös Katy Perrystä,  Ariana Grandesta tai Spice Girlsistä (eräs Rosvojen parhaista teksteistä ever on muuten Miran Spaissari-juttu vuodelta 1998). Valtavirtamusiikista, klassisesta musiikista ja musiikkibisneksestä. Ja tietenkin omasta elämästäni. Ei sillä, ettenkö olisi voinut tehdä sitä All Earsissakin, mutta se ei koskaan tuntunut vain… oikealta.

Nyt voin (toivottavasti) kirjoittaa vapautuneemmin, henkilökohtaisemmin ja rohkeammin. Omana itsenäni. Siis vähän niin kuin päiväkirjaa. Voin laittaa vaikka tähän väliin selfien omasta Instagramistani jos haluan.

Kun vielä kirjoitin päiväkirjaa, aloitin joka vuosi vuoden ensimmäisen sivun kertaamalla perusasioita: kuka minä olen, mitä minä teen, mistä minä tykkään ja missä pisteessä elämää olen. Ehkä ajattelin saavani paremmin kiinni itsestäni kirjoittamalla ylös merkityksellisiltä tuntuvat asiat. Kuulostaako hölmöltä? Ehkä se oli sitä. Tai ei. En minä tiedä! Niin. Olisikohan se edelleen hölmöä?

Kokeillaan:

”Hei. Minun nimeni on Mikko. Olen 25-vuotias helsinkiläinen kulttuurituotannon opiskelija, art school drop-out (ex-TAIK), intohimoinen juoksija ja sähly-alokas, erään bändin laulaja-kitaristi, elokuvaintoilija, some-uskovainen, klubijärjestäjä, rookie-tason musabisnesjäbä, poikaystävä, veli ja kummisetä. Alkuvuonna olin muutaman kuukauden töissä UIT:ssa ja kevät-kesän vietin työharjoittelussa Johanna Kustannus (Universal Music) -levy-yhtiössä. Elokuun lopulla aloitin työt osapäiväisenä tiedottajana ja promoottorina Kaiku Entertainment -musiikkiyhtiössä, jonka artisteihin lukeutuvat muun muassa Juha Tapio, Johanna Kurkela, Samuli Putro, Edu Kettunen, Vesterinen yhtyeineen ja Miia Liu. Olen tällä hetkellä unelmatyössäni. 

Vaikka olen paljon miettinyt tänä vuonna, että alkaisin taas syödä lihaa, olen edelleen pesko-lakto-ovo-vegetaristi. Wikipedia tietää kertoa, että meitä on noin 1,4% Suomen väestöstä. Lisäksi olen almost streittari (jep, koukussa kahviin, teehen ja energiajuomiin). Tänä vuonna näkemistäni elokuvista Spike Jonzen Her on koskettanut eniten (Boyhood vielä näkemättä) ja viime aikoina lukemistani kirjoista eniten nautintoa ovat tuottaneet Ulla-Lena Lundbergin kirjat.

Haluan ajatella olevani tehokas ihminen ja olen jonkin asteen kontrollifriikki. Rakastan online-änärin tahkoamista ja vihaan… no, en keksi, koska olen aika yleispositiivinen ihminen. Haaveilen sekarotuisesta koirasta, Amerikan-matkasta ja urasta musabisneksen parissa.”

Huh! Ei tuntunut yhtään niin hölmöltä kuin ennakkoon ajattelin!

Ai niin. Pistetäänpä tähän loppuun vielä yksi viime vuosien ehdottomista lempibiiseistäni. Kyllä, se on Katy Perryn Roar. Kuuntelen Roaria viikoittain. Usemman kerran. Olen kyltymätön, enkä saa siitä tarpeekseni. Varsinkin juostessani Töölönlahtea ympäri, tämä kappale auttaa jaksamaan. Tästä saa uutta voimaa. Sellaista voimaa, jota tarvitaan uusiin alkuihin. Tervetuloa lukemaan Kalenterikarju-blogia.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin