I love SuomiLOVE

Kuva: Anna Greus / Eye Works Finland / Yle Kuvapalvelu

En ole aikuisiälläni hirveästi tapittanut televisiota. No, ainakin koko ajan vähenevissä määrin, sillä eihän sieltä mitään järkevää suurimmaksi osaksi tule ja lähestulkoon kaikki kiinnostavin tavara tulee kuitenkin katsottavaksi Yle Areenaan. Liveohjelmista tuleekin seurattua lähinnä Docventuresia (jonka uuden kauden olen harmikseni missannut toistaiseksi kokonaan), sillä se levittäytyy hienosti nykykatsojan tarpeita tyydyttäen myös Twitteriin ja Facebookiin; tätä on taidokkaasti, intohimoisesti ja näkemyksellisesti rakennettu televisio ja second screen 2010-luvulla (Docventuresin lisäksi second screenin hyödyntämisestä voisi tässä yhteydessä nostaa hattua Enbuske & Linnanahde Crewille ja pienellä varauksella myös Vain elämää -sarjalle, joka on kerännyt ei-twiittaavan kansankin yhteen Twitteriin).

Mutta Docventures sikseen, sillä tämä postaus käsittelee Yle TV2:n lauantai-illoissa viime lauantaina (15.11.) alkanutta uutta kotimaista musiikkiohjelmaa, joka vei kertaheitolla sydämeni (joskin vasta nähdessäni sunnuntaisen uusinnan). Kyllä, minä olen rakastunut ja rakkauteni kohde on nimeltään SuomiLOVE.

SuomiLOVE on uusi kotimainen tv-formaatti, jonka mainoslause on ”100 tarinaa, 100 laulua – tältä kuulostaa suomalainen rakkaus.” Vasta ohjelman ensimmäisen jakson nähneenä, olen ainakin toistaiseksi vakuuttunut tästä myyntipuheesta.

Ohjelman perusidea on simppeli: kaiken keskiössä henkilökohtainen tarina ja siihen liittyvä laulu. Idea on samalla todella yksinkertainen ja äärimmäisen toimiva. 11 jaksoa kattavassa ohjelmasarjassa tullaan kuulemaan 100 erilaista tarinaa rakkaudesta, välittämisestä ja ystävyydestä sekä 100 tarinoihin liittyvää laulua. Osittain jo viime keväänä ja kesänä kuvattu sarja esittelee yli 60 suomalaista eturivin artistia Robinista Ismo Alankoon. Tämän lisäksi sarjaa säestää LOVEband-taustabändi, jonka solisteina kuullaan Johanna Iivanaista ja Osmo Ikosta.

Minkä takia SuomiLOVE sitten on niin tajuttoman hieno ohjelma? No, ensiksikin se on musiikkiohjelma – tarkemmin sanottuna musiikkiviihdeohjelma. Mikäli ajatellaan viime aikoina telkkarissa pyörineitä musiikkiviihdeohjelmia, mieleen nousee väistämättäkin Vain elämää (olen katsellut toisinaan, mutten ole onnistunut  kovista yrityksistä huolimatta kyseiseen sarjaan hirveästi kiintymään yksittäisiä tähtihetkiä enempää), We Want More (liian hidastempoinen, eivätkä bändit Don Huonoja ja Kwania lukuun ottamatta kiinnosta itseäni), Jukebox (en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä en ole vielä nähnyt minuuttiakaan kyseistä ohjelmaa) ja The Voice Kids (en ole nähnyt jaksoakaan, enkä koe näillä näkymin tarpeelliseksikaan). Näiden lisäksi on joukko erilaisia viihdeohjelmia ja asiaohjelmia, joissa on mukana myös musiikilliesityksiä tai artistivieras.

SuomiLOVE on kuitenkin jotenkin erilainen. Tai pikemminkin, erityinen. Se on laadukas, inhimillinen, aidosti koskettava, älykäs, ei liian emotionaalinen, hyvin leikattu ja hyvin käsikirjoitettu. Grafiikat näyttävät hyvältä ja äänisuunnittelukin osuu maaliinsa. Ylen viihdeohjelmaksi SuomiLOVE ei ole ainoastaan nuorekas, vaan se on jopa nuorekkaampi kuin jotkut kaupallisten kollegoidensa vastaavat ohjelmat. Ohjelmaa katsoessaan muistaa taas, mitä tarkoittaa laadukas musiikkiviihdeohjelma. Eipä sillä, onhan Yle satsannut viime vuosina myös kahteen todella kovaan musiikkiohjelmaan – Rock-Suomeen ja Iskelmä-Suomeen (jälkimmäinen pyörii tällä hetkellä uusintakierroksella Ylen ohjelmistossa; Areenasta uusinnat katsottavissa täältä) – joten eihän tämä aivan puskista tullut (kuten ei myöskään Musiikki & Media 2014 -tapahtuman Industry Awardsin voittokaan. Edes juontajakaksikko Ilkka Villi ja Maria Hintikka eivät ärsytä minua lainkaan. Siis tässä ohjelmassa mikään ei onnistu ärsyttämään minua. Se on… epäilyttävää ja äärimmäisen hienoa. Hyvä Yle!

(SPOILER ALERT – Kuvan jälkeen tulossa paljastuksia ensimmäisestä jaksosta)

Kuva: Anna Greus / Eye Works Finland / Yle Kuvapalvelu

Lopuksi on pakko paneutua lyhyesti ensijaksoon. Ensimmäisessä jaksossa kuullaan koskettavia tarinoita ja esityksiä Brädiltä, Samuli Edelmannilta, Kaija Koolta, Juha Tapiolta sekä Jarkko Martikaiselta. Viimeiseksi mainittu aiheutti Kalenterikarjussakin historiallisen ja ennenkuulumattoman tunnereaktion: MEIKÄ JARTSASI KOKO JARKON ESITYKSEN! En ole ikinä ennen liikuttunut yhtä paljon katsoessani mitään suomalaista ohjelmaa. Ei sillä, enhän minä tosiaan hirveästi televisiota katsokaan, mutta silti. Yllätyin tunnereaktiosta niin paljon, että päivitin tilannetietoja asiasta oitis myös Facebook-tililleni ja Twitteriini (jälkimmäinen näköjään löysi tiensä myös YleX:n nettiuutisointiin, hah hah!).

Näyttökuva 2014-11-18 kello 16.40.16

Jarkko Martikaisen esityksen liikuttavuus liittyi taustalla piilevään väkevään tarinaan: Ernon tuleva vaimo Katri yllättää miehensä, joka luulee olevansa matkalla tavallisiin hääharjoituksiin Levin Marian kappeliin. Tarinassa on kuitenkin koukku: Erno on nimittäin nuori mies, joka sairastaa MS-tautia. Jaksossa Jarkko säestää pelkän akustisen kitaran säestyksellä kappaleensa Valssi tanssitaidottomille (ihan oikeasti nyt – liikutun pelkästään, kun muistelen, mitä kohtauksessa tapahtuu) ja Erno ja Katri tanssivat. Tässä kaikki. Yksinkertaista ja erittäin hienoa. Tässä kyseisessä kohtauksessa kiteytyy mielestäni SuomiLOVE-sarjan hienous: henkilökohtainen tarina on liikuttava, kaunis ja oikeasti koskettava ja se on kuvattu ilman minkäänlaista sosiaalipornon häivähdystäkään. Tilanteesta välittyy aitous, rakkaus ja herkkyys. Ollaan suurten asioiden äärellä. Niiden asioiden, joilla on oikeasti väliä: kyllä me nimittäin osataan täällä Suomessakin, saatana, rakastaa ja sanoa se ääneen. Ja toivottavasti tämän ohjelman innoittamana vielä vähän useammin kuin nykyään.

SuomiLOVE Yle TV2:n lauantai-illoissa 15.11. alkaen klo 19.10

Katso ensimmäinen jakso Areenastahttp://areena.yle.fi/tv/2260293
Lisätietoa ja kulissien takana materiaalia SuomiLOVE-sivuilla: http://yle.fi/aihe/suomilove

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

4 kommenttia kirjoitukseen I love SuomiLOVE

  1. Annukka kommentoi:

    Joo voi TERVE! Olin kuullut tästä ohjelmasta, mutta vasta tänä iltana sain katsottua ekan jakson. Mulla oli jotenkin tosi kovat ennakkoluulot tätä kohtaan, mutta kyynelkanavat oli auki jo toisen kertomuksen kohdalla… Odotin ehkä jotain Tartu Mikkiin -tyyppistä myötähäpeäspektaakkelia, mutta ohjelma olikin just freesi eikä yhtään vaivaannuttava. Jee, hyvä YLE!

    1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

      Kiitos kommentista Annukka! Ja hei vähänkö siistiä – ollaanks me nyt niinku blogikavereita, kun näin komsaillaan toistemme blogeihin (jee!)? En ole pitkään aikaan ollut yhtä fiiliksissä jostain telkkariohjelmasta. Varmaankin silloin oon ollut yhtä fiiliksissä, kun Docventuresin eka kausi pärähti käyntiin. Mä en ehkä osannut oikein odottaa mitään – yhtäkkiä Twitter ja Facebook täyttyivät ylistyksestä ja pitihän sitä tarkastaa, mistä puhutaan. Tällä kertaa en pettynyt! PS. Ai säkin jartsasit? :)

      1. Annukka kommentoi:

        Tätä menoo ollaan ihan blogibestiksii! Ja meikkis todellakin jartsas koko jakson ajan. Pahin/paras tarina oli mullakin se Jarkon esitys. En muista millon olisin itkenyt millekään sarjalle tai elokuvalle niin paljon. :’-D

  2. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

    Hahaha! Voidaan tehdä jossain vaiheessa sellainen ”tässä on mun blogikaveri”-vaihtaripostaukset :D Ja ai vitsit se Jarkon esitys… Henkeäsalpaava!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.