Minulla on ollut pari viikkoa päällä pienoinen kriisi. Jep, musiikkikriisi. Viime aikoina lähes kaikki julkaistu musiikki (especially siis kotimainen) on kuulostanut jotenkin  skidisti laimeelta. Toki sellaisia ihan jeppisbiisejä on ilmestynyt Mira Luodilta, Uniikilta, Nopsajalalta ja Ida Paulilta. Ja eihän sen käy kieltäminen, etteivätkö Iken Kaikki sanat, Evelinan Sireenit, Nikke Ankaran Ettei nyt vaan sattuis mitään ja Antti Tuiskun Suurin fani olisi olleet kiitettäviä suorituksia – kaikkea muuta! Tai siis totta kai ne olivat hyviä, kun niistä kaikista bloggasin, haloo (ja kyllä olen useamman kerran sitä Stigin Original gigolo feat. Teflon Brothersiakin kuunnellut vapun jälkeen). Mutta sellaisia oikeasti tajunnan kankahalle räjäyttäviä biisejä kuten Sannin Että mitähän vittua (josta en kyllä blogannut) ja Tommishock & Kalifornia-Keke Ilmestyksiä feat. RPK ei ole hirveän montaa tälle keväälle vielä siunaantunut. Onneksi joukkoon liittyy nyt kuitenkin kaksi aivan tajuttoman hienoa biisiä. Kyllä, nyt on juurikin puhe Kuningasidean Sä saat mut ja Lauri Tähkän Morsian -kaksikosta.

SÄ SAAT MUT

Enemmän duoo ku sooloo ja Pohjolan tuulet -radiohiteillään paikkansa suomalaisessa rytmimusiikkimaastossa lunastanut Kuningasidea on ollut hiljaisempi muutaman vuoden. Kymmenikön aiemmat touhuilut ovat valuneet allekirjoittaneelta ohitse hieman puolihuolimattomasti. Pintapuolisesti olen kumpaankin albumiin niiden ilmestyessä tutustunut, mutta oma päällimmäinen fiilikseni on ollut se, että bändi on parhaimmillaan keikkaolosuhteissa. Aiempien kuulohavaintojeni vuoksi Sä saat mut pääsikin yllättämään toden teolla. Hieman Jukka Pojan Silkkii-kappaleen tyylisesti keveästi sykkivä kaunokki lataa heti alkuun himmailevan Väinöväinön haikeasti tulkitseman kertsin: ”Pidän sua niinku kukkaa kämmenellä / ja mun kämmenellä tykkään sun tukkaa hämmennellä / sä saat mut”. Siinähän on jo kaikki. Muutama rivi, pieni nerokas kielikuva, joka maalailee täydellisesti esiin tärkeän pienen tuokiokuvan. Samoja hienoja havaintoja löytyy myös säkeistöistä: ”silmät on kii / mut mä nään enemmän ku koskaan / kun sun silmät on siin”.  Häränsilmä. Povaan tästä tämän kesän suurimpia biisejä.

MORSIAN

Universal Musicilta levy-yhtiötä Warner Musicille vaihtanut Lauri Tähkä tekee uutta nousua. Tuplaplatinaa myyneen Poltteen (2012) ja platinaan yltäneen Hurmaan (2013) -albumin jälkeen on Tähkän leiristä kuultu vain joululevy Jouluni laulut (2014). En ole aina lukeutunut Tähkän suurimpiin ihailijoihin, mutta pakko on sanoa, että kun näin Laten ensimmäistä kertaa livenä vuoden 2014 Iskelmä-festivaaleilla, silmäni avautuivat ja ymmärsin, mistä kaikki kohkaaminen kys. artistin kohdalla oikein johtuu: Lauri Tähkä on aivan mielettömän kova live-esiintyjä. Aiemmista Tähkä-kappaleista olen ollut pähkinöinä ainoastaan Polte-biisistä (joka taisi itse asiassa olla miehen soolodebyyttisinkku?), mutta taas on muutettava kurssin suuntaa, sillä Morsian on aivan törkeän hieno biisi. Herkällä kitarannypläilyllä starttaava sinkku onnistuu tiivistämään reiluun kolmeen minuuttiin kaiken sen, mistä Latessa on kysymys: löytyy tulenpalava rakkaustarina, sopiva kuvasto (biisissä mainitaan ”povi”, ”kilpakosijat”, ”pyhäpuku”, minkä lisäksi pyydetään isältä kättä, kasvatellaan pihakoivuja ja rakennetaan talojakin) ja päähänjäävä kitaravälike. Ja onhan kertosäkeessä vielä se tamppaavan tarttuva kertosäe, joka on kuin tehty festareiden päälavoille: ”Kun mä oon vähän ajatellut / syysmyrskyissä miettinyt sua / keväthangilla haaveillut / jos tulevana suvena sä olisit mun morsian”. Voi että. Tippahan tässä tulee melkein linssiin. Täydellinen popkappale. 10+, papukaijanmerkki ja hattu pois päästä. Minä palvon.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter