Pääsiäisen kunniaksi ehdin istahtaa alas ja naputella vihdoinkin aiheesta, joka on jyskyttänyt omassa takaraivossani nyt muutaman viikon. Postauksen aihe ei nyt sinänsä ole mikään uusi, mutta ajattelin vähän päivittää, mikä asianlaita tänä päivänä on. Aihetta omissa postauksissaan ovat hieman sivunneet Jussi Mäntysaari Also Sprach Jussi -blogissaan tekstillään Suomalaisesta musiikkimediasta puuttuu innostus ja Nalle Österman otsakkeella Suomalainen musiikkilehdistö on jo kuollut. Oskari Onninen taas kirjoitti aiheesta vuonna 2012 Flow-lehteen: Blogit – Onttoa hypeä vai arvokasta pohjatyötä?.

Mikäli taas suomalaisten musiikkiblogien historia kiinnostaa, kannattaa tutustua 1000 Sparks-blogin Jyri Öhmanin teksteihin Skene (kirjoitettu joulukuussa 2009) ja mainioon jatko-osaan Skene, osa 2 (kirjoitettu lokakuussa 2014), jotka tarjoavat pienen kurkistuksen suomimusablogosfäärin menneisyyteen. Jos kiinnostaa tietää, minkälaisia ovat Rosvot-portaalin lukijat, suosittelen tutustumaan Joulukalenteri: Tällainen on Rosvojen lukija -postaukseen.

Jatkan osittain Jyrin viitoittamalla tiellä; oma marraskuussa herännyt Kalenterikarju-blogini kiteytyi startatessa kahteen johtoajatukseen: 1) halusin kirjoittaa musiikkiblogia, jossa yhdistyisi myös vahvasti oma elämäni lifestyle-henkisesti ja 2) toivoin, että voisin omilla kirjoituksillani edesauttaa suomalaisten musiikkiblogien tunnettuutta. Tiedän – jälkimmäinen tuntuu melko suureelliselta. Mutta nyt se on sanottu ääneen: näin minä ajattelin ja ajattelen edelleen. Onko se sitten edes hieman realistista vaiko vain ”blogiskenen” tekohengitystä Hipster Runoffin toitottamana post-Lana Del Rey -aikana, mene ja tiedä.

Tässä postauksessa tarkastelen sitä, miksi musiikkiblogit eivät kiinnosta yleisöä ja nimenomaan sitä, miksi musiikkiblogit eivät kiinnosta suurta yleisöä. Pidemmittä puheitta, lukuiloja! Kommenttiboksiin saa väittää vastaan tai kompata, mikäli siltä tuntuu. Postauksen tukena on käytetty eilen Twitterissä #MusaFI-tägin alla käytyä keskustelua.

1. Musiikkiblogit kirjoittavat bändeistä, jotka eivät kiinnosta ketään

Lukijan on vaikea samastua bändiin tai artistiin, josta se ei ole ikinä kuullut. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kannattaisi kirjoittaa pienemmistä bändeistä – päinvastoin – mutta pikkubändit pelkästään eivät ainoana sisältönä jaksa kiinnostaa suurinta osaa ihmisistä. Jos haluaa kirjoittaa blogia suurelle lukijajoukolle, kannattaa kirjoittaa myös bändeistä, jotka ovat suurelle yleisölle tuttuja. Ja kyllä, blogit ovat erilaisia eikä toisten tehtävä ole kirjoittaakaan suurelle yleisölle, mutta tässä tapauksessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että oma erityislukijakunta on kiinnostunut blogin sisällöstä. Tässä erityisen onnistunut on esimerkiksi Jazzpossu-blogi. Tunne siis kohderyhmäsi.

2. Musiikkiblogit ovat tylsiä

Ensiksikin on todettava, että suurin osa kaikista blogeista on melko tylsiä. Ei ole kiinnostavaa tekstillistä ja/tai visuaalista sisältöä tai mitään sanottavaa. Ollaan turhan sisäsiistejä eikä uskalleta haastaa. Jos jonkun bändin musiikki vituttaa, ei siitä kirjoiteta, että ”tämä on täyttä paskaa”, vaan kiltisti ”varmasti on oikein hyvää musiikkia omassa genressään” tai ”en kuulu artistin kohderyhmään, joten en osaa sanoa hänen musiikistaan”. Usein musiikkiblogien puolella ei osata provosoida kuten Nalle Österman, kyseenalaistaa kuten Oskari Onninen tai herättää keskustelua kuten Jussi Mäntysaari. Älkää pelätkö esittää omia mielipiteitänne. Kirjoittakaa niin että teitä joko rakastetaan tai että teitä vihataan. Mielellään molempia.

3. Musiikkiblogit ovat elitistisiä

Syväluotaavat analyysit biiseistä, levyistä ja artistien urista eivät kiinnosta ketään. Seriously. Se, kuka kappaleen on säveltänyt ja sanoittanut, tuottanut tai äänittänyt, ei kiinnosta sekään. On tietenkin erityistapauksia kuten Pepe Willberg viime levyllään. Ei kannata brassailla omilla kirjoitustaidoillaan tai sivistyssanoilla. Sen sijaan on hyvä olla informatiivinen, pysyä faktoissa ja tarjota linkit lähteisiin. Nippelitietoa voi jakaa muiden musiikkinörttien kanssa sitten vaikkapa Wizard of Loose -baarivisailussa.

4. Musiikkiblogit eivät ole tarpeeksi aktiivisia

Kukaan suomalainen musiikkibloggaaja ei elätä itseään blogillaan ja vain muutamat saavat bloggaamisesta aineellisia vastikkeita (usein keikkalippuja ja/tai levyjä). Tämä ei liene kenellekään yllätys? Jos blogi ei tuo edes osittaista toimeentuloa, kirjoittaa sitä luonnollisestikin omien mieltymystensä ja aikataulujensa mukaan; töiden ja/tai opiskeluiden lomassa. Puhutellakseen suurempaa yleisöä, pitäisi musiikkiblogin postata aktiivisesti ja koukuttaa näin lukijansa; luoda jatkuvuuden tunne. Suurin osa blogeista ei postaa säännöllisesti ja menettää siksi lukijansa.

5. Musiikkiblogit eivät osaa markkinoida itseään

Useilta musiikkiblogeilta puuttuu kunnianhimoa. Ei mietitä blogin sisältöä, yleisöä tai brändiä pitkällä tähtäimellä. Eikä missään nimessä ajatella kaupallista puolta – hyi olkoon! Ehkä ajatellaan, että no mutku se blogin sisältö ratkaisee ja hyvä sisältö kyllä leviää. Tämä on totta. Mutta se edellyttää, että joku tietää blogista. Suurella osalla musiikkiblogeista ei ole muuta nettipreesensiä kuin se kälyinen blogi, eikä sitäkään osata ohjata edes sinne omalle Facebook-seinälle tai jakaa ystäville. Jos kirjoittaa hyvää tai edes potentiaalista musiikkiblogia, miksi siitä ei kertoisi muillekin? Myös musiikkiblogien olisi hyvä pitää mielessä monikanavaisuus näin second screen -aikakaudella. Twitter ja Instagram laulamaan hei! Tai sitten tekemään sitä Suomen ensimmäistä musiikkivlogia. Ole erilainen, ole rohkea. Ja anna kuulua itsestäsi.

6. Musiikkiblogit eivät vastaa mihinkään tarpeeseen

Blogeja luetaan nähdäkseni kahdesta eri syystä. Joko niistä haetaan 1) ratkaisua (esimerkiksi sisustusideoita, reseptejä ruoanlaittoon tai tyylivinkkejä) tai 2) ajanvietettä (esimerkiksi lifestyleblogit). Musiikkiblogit eivät anna ratkaisua siihen kuinka jättää se paska poikaystävä tai täytä hömppätarvetta kuten Temptation Island Suomi.

7. Musiikkiblogit eivät kerro tarinaa, jota seurata

Mikä tekstissä kiinnostaa? Tarina. Kuka tarinan kertoo? Ihminen. Ihmisiä kiinnostaa toiset ihmiset ja heidän tarinansa. Alku, keskikohta ja loppu. Tarina. Musiikkiblogit eivät tarjoa sellaista. Ne eivät myöskään tarjoa sellaista viihdevirtaa, joka loisi jatkuvuuden tunteen. Pakko lukea ton Kalenterikarjun seuraava postaus ku toi edellinen jäi niin jännään kohtaan. Missä jatkuvuus? Musiikkiblogin pitää mielestäni blogimaailmassa pärjätäkseen antaa lukijoilleen jotain muutakin kuin vain tietoa musiikista. Jotain spesiaalia. Sitä kuuluisaa jotakin. Blogien tehtävä on saada ihmiset ajattelemaan uudesta kulmasta. Blogien tehtävä on inspiroida, ärsyttää, naurattaa ja itkettää. Herättää keskustelua ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä. Ja liian harvoin näkee edelleen laadukkaita postauksia ilmiöistä musiikin takana.

8. Musiikkiblogit kirjoittavat aihe edellä – eivät ihmisen näkökulmasta

Blogeissa tärkeää on henkilökohtaisuus ja vuorovaikutus. Henkilökohtaisuus tuo lukijoita ja kommenttiosion risut ja ruusut auttavat bloggaajaa näkemään, mikä sisältö toimii hänen lukijoilleen ja mikä ei. Suurin osa musiikkiblogeista ei palvele lukijoitaan niin hyvin kuin voisi. Osa bloggaajista ei edes vastaa niihin muutamiin lukijakommentteihin, joita siunaantuu ehkä kaksi kertaa vuodessa. Musiikkiblogit eivät osallista lukijoitaan; ne vain suoltavat sisältöä intternetsin ammottavaan tyhjiöön. Mitä lukija hyötyy siitä, että lukee juuri sinun musiikkiblogiasi? Niinpä. Ei ihmekään, ettei sitä lueta. Ja kun blogiasi ei lueta, sitä ei myöskään kommentoida tai jaeta eteenpäin. Ja nyt tulee avainasiaa: suurin osa lukijoista ei ole muusikoita tai musiikkikriitikoita. Silti usein blogitekstejä kirjoitetaan heitä varten, eikä tavallisille ihmisille. Jos siis haluat olla skenepetteri, turha tulla itkemään, ettei blogiasi lueta.

9. Musiikkiblogit kirjoittavat musiikista, mutta ketään ei kiinnosta lukea musiikista

Merkittävä osa ihmisistä pitää musiikin kuuntelemisesta. Uskaltaisin väittää, että noin 90% ihmisistä, jotka kuuntelevat musiikkia, eivät ole kuitenkaan kiinnostuneita lukemaan musiikista. Miksi? Suuren blogitutkimuksen mukaan ruoka-, lifestyle-, sekä muoti- ja kauneusblogit kiinnostavat naislukijoita eniten. Miehet taas seuraavat tekniikkaan sekä politiikkaan ja ajankohtaisaiheisiin liittyviä blogeja. Musiikkiblogien eräs ongelma onkin niiden käyttöliittymä: jotta lukija voisi innostua levystä tai bändistä x, on tunnettava lähdemateriaali. Lähes kaikissa muissa blogeissa on mahdollista selittää postauksessa käsiteltävä asia muutamalla valokuvalla, mutta musiikkiblogeissa on samaan aikaan käynnistettävä Spotify tai pysähdyttävä katsomaan Youtube-upotus, jotta tietää, mihin musiikkipostauksen sanallinen anti liittyy.

10. Musiikkiblogit eivät ole enää edelläkävijöitä

Mistä sinä löydät uutta musiikkia? Etsitkö sitä aktiivisesti musiikkiblogeista? Mukava kuulla. Anna Nevalaisen teettämän Rosvot-lukijatutkimuksen mukaan (kysymyksiin vastasi 101 lukijaa, joista 64% miehiä ja 36% naisia) portaaliamme luetaan siksi, että täältä etsitään uutta musiikkia (68 %), syventävää tietoa (42 %) ja levykritiikkejä (38 %). Jos itse etsin uutta musiikkia, kuuntelen useimmiten radiota (BBC, YleX, Radio Helsinki), selaan Facebook-feediäni tai plärään Spotifyta. Miksi käyttää aikaa musiikin etsimiseen blogeista, jos kuratoitua sisältöä löytyy vähemmällä vaivalla muutamalla klikkauksella streamauspalveluista ja soittolistoilta? Maailma on muuttunut 2000-luvun alusta, eikä kuluttamispäätöksiä tarvitse tehdä blogihehkutuksen perusteella, kun kaikki musiikki on kaikkien kuunneltavissa wifillä mistä päin maailmaa tahansa. Kuratoitua sisältöä tarvitaan yhä, mutta ovatko musiikkiblogit oikea paikka sellaiselle? Ehkä. Ehkä ei.

EPILOGI

Lopuksi on hyvä koota vielä hieman ajatuksia kasaan. Kuten huomasitte, tämä postaus sisälsi huomioita siitä, miksi musiikkiblogit eivät välttämättä puhuttele suurempaa yleisöä. Mutta: suomalaisilla musiikkiblogeilla on jo oma yleisönsä. Pieni, mutta uskollinen yleisönsä ja se tuntuu hienolta (Nevalaisen tutkimuksen mukaan yli puolet lukijoistamme kertovat käyvänsä sivustolla vähintään 2–6 kertaa viikossa). Mielestäni suomalaisilla musiikkiblogeilla on jo ihan tarpeeksi lukijoita. Miksi lukijoita pitäisi olla enemmän? Turha syyttää lukijoita – parempi katsoa peiliin ja miettiä, miten omaa blogia voisi kehittää.

Toisaalta – palatakseni takaisin alkuun – mielestäni olisi äärimmäisen hienoa, jos yhtäkkiä jostakin takavasemmalta nousisi musiikkibloggaaja, joka kirjoittaisi niin helvetin hyvää blogia, että saisi siitä elantonsa (todennäköisesti tämä olisi kylläkin blogin sijaan vlogi).

Vaikka kirjoitustyyli tässä tekstissä onkin kärjistävä, toivon, että postaus voisi kriittisyyden ohella tarjota eväitä heille, jotka ovat joskus pohtineet oman musiikkiblogin perustamista, mutta ovat jääneet empimään. Älkää empikö. Perustakaa se musablogi. Tai vlogi. (Ja mikä hienointa, eilen Twitterissä käydyn keskustelun myötävaikutuksella on jo syntynyt uusi musiikkiblogi.)

Loppujen lopuksi tärkeintä ei kuitenkaan ole musiikkilehdet tai musiikkiblogit – tietenkään. Tärkeintä on musiikki – tietenkin.

Lisäluettavaa aiheiden tiimoilta:

Suuri blogitutkimus 2014: http://www.aller.fi/wp-content/uploads/2014/11/Suuri_blogitutkimus_28.10.2014.pdf
Blogitutkimus: Ruoka ja lifestyle kiinnostavat eniten, videoblogien uskotaan vahvistuvan tulevaisuudessa: http://yle.fi/uutiset/blogitutkimus_ruoka_ja_lifestyle_kiinnostavat_eniten_videoblogien_uskotaan_vahvistuvan_tulevaisuudessa/7553491

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin