#minunhyllyni: Kristian Westerling / Satin Circus

Satin Circuksen Kristian Westerling. Alkuperäinen kuva täältä.

Satin Circus -yhtyeen Kristian Westerling. Alkuperäinen kuva täältä.

#minunhyllyni on blogisarja, jossa eri taustoista tulevat tunnetut ja/tai alallaan arvostetut tekijät – miehet ja pojat – kertovat omasta lukemisestaan ja antavat sen jälkeen viisi lukuvinkkiä. Blogisarja on osa #pojatkinlukee-kampanjaa, jota voit seurata FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kristian ”Krippe” Westerling on Paul Uotilan kanssa toinen vuonna 2010 perustetun Satin Circuksen voimahahmoista. Musiikin lisäksi Krippe tunnustautuu kovaksi gameriksi ja lukijaksi, jota kiinnostavat varsinkin scifi-kirjat ja dystooppiset maailmat.

1. Miten kuvailisit suhdettasi lukemiseen?

– Suhteeni lukemiseen on todella fiilispohjaista. Joskus saatan ahmia lukuisia kirjoja kuukaudessa tai sitten vietän saman kirjan parissa montakin kuukautta. Suosikkigenreni on scifi, mutta luen kirjoja laidasta laitaan. Harvemmin ostan kirjan, joten olen innokas kirjastokävijä. Usein menen kirjastoon ja valitsen sokkona jonkun kirjan, joka näyttää kiinnostavalta, ja siksi tulee myös luettua kaikenlaista. Olin lähellä Kindlen ostamista, mutta muutin mieleni, kun tajusin miten tärkeä se fyysinen kirja on mulle. Tulee muutenkin liikaa aikaa vietettyä ruudun edessä, siksi fyysinen kirja on mukava irtiotto. Ainoa äänikirja jonka olen ”lukenut” on Sun Tzun Art of War. Ensimmäiseksi äänikirjaksi se oli aika rankka. Sen jälkeen äänikirjat taisi jäädä siihen. Luen melkein kokonaan englanniksi.

2. Lukemiseen liittyvä positiivinen muisto? 

– Muistan kun lukiossa synkkänä syksynä oli paska fiilis, mutta aina kun avasin Michael Palinin Himalayan oloni helpotti. Aina kun kirja saa minusta täyden otteen, tunnen mukavia tunteita.

3. Miten lukeminen vaikuttaa konkreettisesti arkielämääsi?

– Minulle lukeminen on eskapismia, mutta en mitenkään näe sitä huonona asiana. Minusta tuntuu, että mitä enemmän luen, sitä enemmän opin mitä on olla ihminen. Saan sukeltaa toisen ihmisen maailmaan, onko se sitten hahmon tai kirjalijan. Tuntuu siltä, että minulla on ollut varsin helppo elämä ilman mitään erityisen isoja kriisejä, joten kirjojen kautta tunnen itseni enemmän eläväksi. Luen myös aika paljon popular science -kirjoja, joista konkrettisesti oppii asioita.

#MINUNHYLLYNI: KRISTIAN WESTERLING

1. ORSON SCOTT CARD: ENDER’S GAME

Ender’s Game oli yksi ensimmäisiä scifi-kirjoja, joita luin, ja siitä on tullut minulle todella tärkeä. Koko Ender’s-saga ja sen rinnakkaiskirjat ovat huikeita teoksia. Ensimmäisessä kirjassa on enemmän toimintaa, mutta mitä pidemmälle menee sarjassa sitä syvempiin teemoihin sukelletaan. Se mikä sai minut koukkuun oli tulevaisuuden poliittista spekulaatiota ja kysymys siitä, mitä tapahtuu, kun ihmisyys kohtaa muukalaisia avaruudesta. Nuoria neroja valmennetaan kohtaamaan sotilaallista uhkaa ja he kamppailevat näyttääkseen kuka on paras. Yhteenkuuluvuus, ryhmäkäyttätyminen ja ymmärtäväisyys ovat tärkeitä teemoja kirjassa. PS. Leffa on paska.

2. RAY LORIGA: TOKYO DOESN’T LOVE US ANYMORE

– Kirja kertoo myyjästä, joka kauppaa muistinmenetyslääkeainetta. Kirja ei seuraa kronologista aikajanaa, vaan sekoilee ympäriinsä vähän niin kuin protagonisti itsekin. Dystooppinen tunnelma ja tarinan monimuotoisuus vetosivat minuun. Vuosien varrella on tullut paljon mietittyä elämän tarkoitusta, ja tunnistan itseni kirjan surrealismista. Kirja avaa kysymyksiä siitä, mitä on olla ihminen. Koska luin kirjan kriitisessä vaiheessa elämää, se iski minuun entistäkin kovempaa.

3. HARUKI MURAKAMI: AFTER DARK

– Olen suuri Haruki Murakami -fani ja After Dark oli ensimmäinen kirja, jonka luin häneltä. Ehkä juuri siksi se on jäänyt mieleen niin vahvasti. Japanilainen kulttuuri on aina ihastuttanut minua ja se on myös yksi syy miksi tykkäsin After Darkista niin paljon. Taphtumat sijoittuvat kaikki yhteen yöhön Tokyossa, jossa kohdataan monta eri henkilöä. Kirjan unimainen ja herkästi poeettinen ote syrjäytymisteemasta lumosivat minut. Iso plussa kirjassa mainittuun jazzmusiikkiin, joka toimii vähän niin kuin kirjan soundtrackina.

4. BRET EASTON ELLIS: AMERICAN PSYCHO

– Sex, drugs and violence. Tykkäsin American Psychosta, koska lukiessani kirjaa koin niin ristiriitaisia tunteita. Ensin shokki, sitten räkänauru ja perään huono omatunto. Batemanin transgressiivinen väkivalta ja etääntyminen yhteiskunnan normeista puhtaan julkisivun takaa ällötti ja viehätti samanaikaisesti. Tuntuu siltä, että kirjan liikemiesten pinnalliset fasaadit  ja materialismi ovat entistäkin ajankohtaisempaa tänä päivänä ihmisten virtuaalisten kiiltokuvien takia.

5. ERNEST CLINE: READY PLAYER ONE

– Koska luin kirjan niin nopeasti, minun on pakko listata se myös tähän. Innokkaana gamerina Ready Player One kolahti ja kovaa. Eletään dystooppisessa tulevaisuudessa, jossa suurin osa ihmisten elämää sijoittuu OASIS-virtuaalimaailmaan. Oasiksen tekijä on koodannut piilotetun pelin ja päähahmo etsii johtolankoja ollaakseen ensimmäinen, joka suorittaa kaikki tehtävät ja siten voittaa pelin ja saa kontrollin koko Oasiksesta. Parasta kirjassa on se, että se on täyteen pakattu kulttuurisia referenssejä, etenkin viittauksia kasaripop kulttuuriin. Todella hauska kirja, joka imaisee mukaan täysin, etenkin jos on kiinnostunut virtuaalitulevaisuudesta ja elokuvasuosikki sattuu olemaan WarGames.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Ei kommentteja

Single: Kani – Lei (feat. Reino Nordin, Kube, VilleGalle, Stig)

KANI

No johan nyt. Juuri kun vähän aikaa sitten valittelin siitä, ettei mitään Kalenterikarjua puhuttelevaa uutta suomenkielistä musiikkia tuppaa juuri nyt ilmestymään, olen saanut huitoa itseäni takajättöisesti korville oikein urakalla: Töölön Ketterän EP (Ludoo selkeästi kovin, muttei muutkaan raidat heikkoja; Kipee feat. Pianomies -biisiin ilmestyi juuri videokin), Adi L Haslan Punasta luurii (ensimmäinen Hasla-biisi, josta diggaan) ja JVG:n Hehkuu (josta Wincave-blogin Lauri kirjoittikin vastikään). Samalla Karjun velhon korviin on kantautunut tieto siitä, että Just se somali ja Tonni -biiseistä tuttu Kingfish julkaisee Mikael Gabrielin Tasoi Recordsin kautta huomenna Koko kesä -sinkun musavideoineen. Luvassa on myös samanniminen EP. Yhtäkkiä siis joka puolelta iskeytyy korviin freshin kuuloista suomiräbää. Eipä vähä! Kovimman vaikutuksen uusista tekijöistä Karjuun on silti tehnyt alla olevan komean musiikkivideonkin maailman pykäissyt nuorimies.

LEI (FEAT. REINO NORDIN, KUBE, VILLEGALLE, STIG)

KANI aka Kani Kullervo aka Abdikani Hussein on kerännyt kehuja aiemmista omakustannebiiseistään. Youtube-levityksenä julkaistut Leppävaara ja Balotelli olivat omaan korvaani kategorioissa ”ihan kiva” ja ”lupaava”, mutta uusi biisi (tai no, uusi ja uusi) Lei ja varsinkin sen Spotifysta löytyvä remix-versio on soinut todella ahkerasti viime päivät Karjun luureissa. Warner Musicin alla toimivan DJPP:n kipparoiman Etenee Recordsin alla julkaistulla remixillä vierailee kova sakki kotimaisia rytmimusiikki- ja räppitekijöitä: Reino Nordin, Kube, VilleGalle ja Stig. Kertosäkeellä starttaava melankolisen toiveikas Lei sopii napaan kuin mansikka ja valuu korviin kuin Stigin biisissä kuvailema hunaja: ”Sinä plus minä olis lei / sinä ja minä olis lei / ainoo mitä sanon on lei / ylös alas tytöt lei”. Yhdelle tavulle hookin luovan kertsin lisäksi on nostettava esiin Kuben älytön eka säkeistö: ”Sinä vain sinä saat mut sanoo damn / sinä ja sun swägä liian lei / ja vaik välillä sä tyttö leikit / niin en sano sulle koskaan ei / sinä plus minä ollaan niin fly ettei noi voi / erottaa meit ei ikin hei vaik ne toivois / sä voit olla mun main bitch  / voit olla mun side bitch / mä en tarvi muita hoitoi”. Huikea biisi. Rohkeutta ja visiota selvästi löytyy ja nyt kun Kanilla on ympärillään sopivia tekijöitä, saa nähdä mihin tämä 22-vuotias kyky vielä yltääkään. LEI!

Ei kommentteja

Ping ping Pingis Khan eli kuinka minusta tuli möyhennettyä homosapiensmassaa

PING Helsinki. Alkuperäinen kuva täältä.

PING Helsinki. Alkuperäinen kuva täältä.

Ping ping Pingis Khan! Jeesuskristus. Viikonloppu on ohi ja maanantaikin lähenee loppuaan, mutta oloni on kuin ihmisrauniolla konsanaan. Kyllä, olen rikki. Säpäleinä. Lopussa. Hajalla. Olen pienen pientä möyhennettyä homosapiensmassaa. Pussillinen kinkkusuikaleita Alepan alelaarissa. Piha ilman sadettajaa. Just. Mikäkö tällaisiin infernaalisiin olotiloihin on syynä? No, perjantaina 13.5. vietetty sisältömarkkinoinnin oma festivaali PING Helsinki, of course. Supermahtava viikonloppu ja festarikrapula, luonnollisesti.

Långvikin ja Soneran suopealla avustuksella 400 content gurua ja business hippiä kokoontui yhteen keynote-puheenvuorojen, workshoppien, somettamisen ja verkostoitumisen merkeissä; lähes kaikki Suomen kovimmat somettajat olivat edustettuina. Paikalla no-fomottamassa oli tietenkin myös Kalenterikarju, joka itselleen epätyypilliseen tapaan kuittaa tällä kertaa festarin tiukan analyysin sijaan muutamalla kuvalla (okei, jos nyt vähän sulkeisiin: erityishatunnostot futuristi Gerd Leonhardin superkiinnostavalle The Future of Content, Technology, Society and Humanity -keynotelle, A-lehtien Tuuli Toivaisen Sisältömarkkinoinnin vaikuttavuuden mittaaminen: tavoitteet, mittarit ja tietolähteet -ja Veera Rusasen ja Konsta Linkolan Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -puheenvuoroille, järjestäjille, hotellihenkilökunnalle sekä tietenkin kaikille ihanille kanssapingaajille!)

PuheenvuoroOnlyConnectSayYES

Tuli

Ruoka

Poijjaat

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

1 kommentti

Erinin sydäntä särkee vaikka kaikki lääkkeet on jo vedetty

Erin

Vanha nainen hunningolta on taas täällä. Erin aloitti soolouransa vuonna 2011 platinaa myyneellä Hunningolla-albumilla, jota seurasi niin ikään platinakantaan yltänyt Sä osaat! (2013). Ensiksi mainitulta muistetaan hitit Vanha sydän, Vanha nainen hunningolla ja Popeda (joista viimeksi mainittu olisi Kalenterikarjun karaokebiisi, jos laulaisin karaokea). Sä osaat -levyltä taas lohkottiin Toiset tytöt ja Ei taida tietää tyttö, joista jälkimmäinen valittiin Suomen musiikkikustantajat ry:n vuoden biisiksi. Tokan levyn jälkeen koitti tauko, ja nyt siltä on palattu.

SYDÄNTÄ SÄRKEE

Kun ajattelee Erinin musiikkia, huomaa pohtivansa automaattisesti akustisia soittimia. Banjoja, viuluja ja akustista kitaraa. Vaihtobassoa, kevyttä ja ilmavaa rumpukomppia. Kaiken kaikkiaan folkrockahtavaa esillepanoa. Uusi Erin-biisi Sydäntä särkee on säilyttänyt jotakin samasta mielentilasta, jossa tuotanto on pidetty aakeana laakeana, mutta keskiössä on tumma ja matala synteettinen basso, kevyt synajousimatto ja konerummut (no okei, onhan siellä tietty myös se banjo taustalla). Edellislevyihin verrattuna jopa uskaliaan moderni tuotanto tuo kappaleeseen kiinnostavaa staattista hengettömyyttä, kylmyyttä, joka resonoi pienen totuttelun jälkeen hienosti tekstin kanssa: ”Mun sydäntä sydäntä särkee / Vedin jo kaikki lääkkeet / et se paranee / mut se on yhä kipee / mun sydäntä sydäntä särkee / mikään ei auta mitä mä teen sen eteen / se on yhä kipee”. Säkeistöt keskustelevat hienosti kertosäkeen kanssa. Pienet arkisen muka iloiset mutta lakoniset havainnot, tuokiokuvat (”mä juoksen / tyttölauman kanssa pitkin laivan käytävää / täynnä iloa, täynnä iloa”), ovat voimakkaassa ristiriidassa sydänsurujen kanssa. Kuulija osaa kuitenkin asetella palaset oikeaan asentoon, ja tarjoilluista tekstihippusista muodostuu sopivasti auki jäävä tekstikokonaisuus. Juuri moniulotteiset tekstit nostavatkin Erinin kovimpien suomalaisten naisartistien joukkoon. Kiinnostavaa nähdä kuinka uusi Erin otetaan vastaan radioissa. Itse soisin tämän kuuluvan kevään ja kesän suurimpian radiobiisien joukkoon.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Ei kommentteja

#minunhyllyni: Hende Nieminen

Kuva: Pasi Salminen

Kuva: Pasi Salminen

Lukuviikon (18.-24.4.) kunniaksi Kalenterikarju aloitti uuden #minunhyllyni-nimisen blogisarjan, jossa eri taustoista tulevat tunnetut ja/tai alallaan arvostetut tekijät – miehet ja pojat – kertovat omasta lukemisestaan ja antavat sen jälkeen viisi lukuvinkkiä. Blogisarja on osa #pojatkinlukee-kampanjaa, jota voit seurata FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä.

Pete eli Hende Nieminen on grafittitaiteilija, joka peinttaamisen lisäksi järjestää erilaisia tuunaus- ja graffitiworkshoppeja. Hende saattaa olla suurelle yleisölle tuttu varsinkin Hävetkää-graffittiteoksesta, joka kritisoi vallanpitäjien törsäilyä. Alkuvuodesta vapaaseen graffittiseinään tehty teos toteutettiin yhteistyössä graffititaiteilija Deoksen kanssa, mutta kaupunginjohtaja maalautti sen piiloon. Lisää aiheesta HS:n netissä ja YLE:n Kulttuuricoctailissa.

1. Miten kuvailisit suhdettasi lukemiseen?

– Mun lukeminen on oikeastaan kausittaista, koko ajan ei ole kirjaa menossa. Helsingin Sanomat tulee paperisena kotiin päivittäin, se on oikeastaan tärkein tietolähde, jota seuraan. Sitä on tullut muksusta asti luettua, vaikka oon Riihimäeltä kotoisin. Faija luki aikoinaan Hesaria mahallaan lattialla ja kurkin sen olkapäiltä sarjakuvia pikkusällinä. Siitä osittain myös johtuu mun kiinnostus poliittisiin pilapiirroksiin Kari Suomalaisen piirroksien innoittamana. Tosin viime aikoina on pitänyt tinkiä joka aamuisesta kahvi+sanomalehti -hetkestä ja nyt lehtistä on alkanut kertyä nippuja, jotka kahlaan läpi kerran viikossa, ikävä kyllä. Kirjoista kiinnostaa erityisesti luovien ja / tai sinnikkäiden ihmisten elämäkerrat, sekä sarjakuvat. Sarjiksista esim. Ville Tietäväisen ja Petteri ”Black Peider” Tikkasen tuotantoa seuraan suurimmalla mielenkiinnolla, mielenkiintoisia totuuspohjaisia tarinoita ja mestarillista piirrosjälkeä. Lastenkirja genre on vähän jäänyt vähemmälle, kun oma muksu on jo teini-ikäinen, mutta Mauri Kunnaksen mielikuvituksellinen tuotanto on ihan vertaansa vailla. Varsinaisesta kirjallisuudesta Jari Järvelän Tyttö ja pommi -trilogiaan oon ihan koukussa ja odotan seuraavaa Tyttö ja seinä -kirjaa kieli pitkällä.

2. Lukemiseen liittyvä positiivinen muisto? 

– Oma lapsi kainalossa on vietetty satoja hienoja tunteja, Astrid Lindgrenin ja Roald Dahlin kirjoja ääneen lukien. Tarinat on molemmilla usein kasvattavia, hauskoja sekä sopivasti totuttuja normeja kyseenalaistavia. Omasta nuoruudesta täytyy mainita kirjasarja 3 etsivää, jossa kolme poikaa pyörittää etsivätoimistoa. 1980-luvulla se oli monille pojille kiinnostavaa luettavaa. Itselleni vielä erityisesti siksi, koska yksi pojista on nimeltään Pete, joka lisäsi samaistumista kirjan hahmoihin. Takakannen kuvauksessa luki ”Pete Crenshaw puuttuu asiaan milloin tarvitaan väkivahvaa apua äkkitilanteissa. Hän tosin hermoilee.

Etsivillä on myös jokaisella taskussaan eri värinen liitu, jolla he jättävät viestejä toisilleen, jos joutuvat pulaan. Sitä matkimme myös ala-asteella parin kaverin kanssa, jonka omalla tavallaan näen myös ikäänkuin ensikosketuksena graffitiin, vaikken sitä silloin tajunnutkaan. Teininä ahmin S.E. Hintonin nuorisokirjat, joissa oli sopivasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka inspiroivat myös omia adrenaliinimetsästysreissuja.

3. Miten lukeminen vaikuttaa konkreettisesti arkielämääsi?

– Kulttuurin parissa toimivana säätäjänä on ollut varmasti hyödyllistä lukea monipuolisesti. Esim. Mato Valtosen ja Kalle Isokallion kirjaan Uutta Matoa koukkuun kannattaisi jokaisen kulttuuituotantoa opiskelevan ja alalla toimivan lukea. Valtonen on erittäin inspiroiva henkilö, joka ei helpolla luovuta vaan vääntää loppuun asti ja kirjasta selviää myös, että tyhmimmätkin ideat toimii joskus huikean upeasti. Ylipäänsä lukemisesta on varmasti ollut apuna myös kirjoittaessani Hendenvaara-blogia omista kikkailuistani, pääsääntöisesti graffitin parissa tapahtuvasta toiminnasta. Saamani palautteen perusteella olen kehittynyt kirjoittajana blogin myötä huomattavasti.

Kirjoista on myös valtavasti apua työskennellessäni graffitin keinoin eri ikäisille kohdistettuja työpajoja vetäessäni. Alalla on hyvin paljon eri tyylejä ja tekniikoita, joita esitellään kattavasti erilaisissa kirjoissa. Olen päässyt myös ihan käytännössä toteuttamaan Asan biisissään visioimaa verseä: ”Helsinki graffiti kirjaksi kouluun”. Pitkälle ollaan siis tultu Stop Töhryille -projektin nollatoleranssista ja hyvä niin.

#MINUNHYLLYNI: HENDE NIEMINEN
Graffiteja vauvoille ja vaareille

1. MAURI KUNNAS: HYVÄÄ YÖTÄ HERRA HAKKARAINEN

Mauri Kunnaksen ura kaiken kaikkiaan on itseäni kiinnostava; sanomalehti- pilapiirrosten ja Nyrok City -sarjakuvan kautta lastenkirjailijaksi. Kunnas on tässä kirjassa flirttaillut myös graffitin kanssa, kun eräänä yönä Hakkarainen tapaa junavarikolla tavarajunaa maalaavan kaksikon. Kunnas on itsekin kertonut Minä Mauri Kunnas – kirjassaan seinään piirtämisen kokemuksistaan jo opiskeluaikoina.

2. ROALD DAHL: ISKÄ JA DANNY MAAILMANMESTARI

Iskä ja Danny maailmanmestari liippaa tavallaan läheltä graffitia myös. Siinä ei kuitenkaan maalata seiniä, mutta isä ja poika metsästävät pimeässä salaa fasaaneja rikkaan miehen omistamilla mailla. Toimintamalli on melko samankaltainen kuin graffiti ja katutaide toiminnassakin: toimitaan luvatta pimeässä, tavoitteena fasaani säkkiin tai nimi seinään.

3. JARI JÄRVELÄ: TYTTÖ JA POMMI -TRILOGIA

– Jarin tuotantoon tutustuin, kun kuulin miehen kirjoittamasta jännäristä, jossa maalataan junia ja juostaan vartijoita karkuun. Viime vuosina kun graffitia on voinut toteuttaa luvallisesti Suomessakin, on mielestäni tärkeää että myös eri aihepiirejä voi yhdistää ennakkoluulottomasti, kuten kirjallisuus ja graffiti. Tutustuin Jariin kirjasarjan myötä ja olen voinut osittain auttaa kirjailijaa hieman lähdemateriaalinkin suhteen. Kävimme esimerkiksi kiertämässä ja kuvaamassa purkutaloja Jakomäessä, jossa oli mukana myös TMS Crewin kundeja oppaana.

4. TMS-CREW: COLORS OF TRUE GRAFFITI

– Ilman TMS- kundeja sekä muutamia muita 1980-luvulta saakka ahkerasti edustaneita graffitimaalareita ei Suomen skene olis välttämättä enää edes hengissä. Lue kuinka miesten tarina on edennyt spraypullo edellä ja kuinka kalliisti wraitterit on maksaneet rakastamastaan elämäntavasta sormet maalissa ja lahkeet piikkilankaan revenneinä. Kuvamateriaali on merkittävä osa urbaanin nykytaiteen historiaa.

5. RICHARD ”SEEN” MIRANDO: THEY CALL ME THE GODFATHER OF GRAFFITI, ARCHIVES 1973-1981

– Viimeisenä muttei vähäisimpänä tulee Godfather of graffiti, seinämaalausten James Brown: SEEN UA. Yksi suurimmista omista ja ikäpolveni esikuvista maalaa edelleen aktiivisesti 55-vuotiaana ja tekee taidetta myyntiin sekä kiertää tapahtumissa eri puolilla maailmaa. Seen on alan pioneereja, jonka maalaukset ”Spraycan Art” ja ”Subway Art”- kirjoissa olivat hyvin tärkeitä inspiraation lähteitä, kun oman ikäpolveni maalareiden kanssa olemme aiheen parissa aloitelleet.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Ei kommentteja