Vuosi loppuu huomenna. Minusta se on outoa. Se on outoa siksi, että vuoden vaihtuminen tuntuu noin lähtökohtaisesti tarkoittavan jonkinlaista käännekohtaa. Se on outoa siksi, että vuoden vaihtuminen tuntuu tarkoittavan aina jotain uutta alkua. Kaiken nollaamista. Rohkeammaksi ryhtymistä. Muuta sellaista.

Siltä minustakin tuntui vuosi sitten, koska silloin kaikki oli kutakuinkin 12 kuukauden verran ollut lähinnä harmaata. Sellaisesta kertovat laulut, joissa sanotaan esimerkiksi että

I waited for something, and something died, so I waited for nothing, and nothing arrived.

Päätin, että ehkä elämän on hyvä olla vähän toisenlaista. Vuosi sattui vaihtumaan sopivasti, ja aloitin harmauden vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet vuodenvaihteen kannustamana heti, ja harmaus väheni, ja kaikenlaista tapahtui.

Muun muassa sellaista, että:

– olen ollut joinain ajanjaksoina uneton.

– sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen.

– päätin muuttaa Lontooseen.

– muutin Lontooseen.

– etsin Lontoossa itseäni, koska vaikka se kuulostaa kliseiseltä, niin voi tehdä, eikä mikään klisee ole lähtökohtaisesti paha.

Lontoossa on esimerkiksi tällaista:

Vuoden lopussa voi aivan hyvin miettiä sitä, miten kaikki aiempi vaikuttaa kaikkeen seuraavaan. Vuodentakainen harmaudenvähentämispäätös johti asioihin, jotka johtivat seuraaviin päätöksiin, joista seurasi seuraavia asioita, joista seurasi paljon uutta, kuten uusia ihmisiä eli ihmisiä joita en ollut ennen kohdannut ja paljon kaikkea ylipäätään todella kivaa. Jotenkin tämä kaikki vain tapahtui.

Puolitoista viikkoa sitten saavuin Suomeen käymään, ja runsaan viikon päästä menen takaisin Lontooseen. Sen piti olla aivan normaalia, mutta olin ehtinyt unohtaa, ettei elämässä ole mitään normaalia eikä koskaan voi ennakoida, miltä kulloinkin sattuu tuntumaan.

Nyt tuntuu muun muassa siltä, ettei kuiskaaminen riitä:

Myös siltä, etteivät alasarjat riitä:

Ja koska siltä tuntuu, en tällä kertaa halua aloittaa kaikkea ihan uudestaan. En ainakaan sillä tavoin kuin vuosi sitten, koska asiat ovat paremmin. En tietysti tiedä, mitä tapahtuu 1) nyt tai 2) lähitulevaisuudessa tai 3) kaukaisemmassa tulevaisuudessa tai 4) puolen vuoden päästä tai 5) ylipäätään. Jotain tapahtuu.

All I feel is transition, mutta ei sekään ehkä ole huono asia. Minä tykkään siirtymisestä.