Uutta musiikkia: Radical Face

Runsas vuosi sitten löysin itselleni uuden yhtyeen. Yhtyeen nimi on Radical Face.

Tai oikeastaan se ei ole yhtye. Enemmänkin se on yhden floridalaisen, tarkemmin jacksonvilleläisen, laulaja-lauluntekijän esiintymisnimi. Hänen oikea nimensä on Ben Cooper. Hän on tässä vastikään (22. lokakuuta Amerikassa ja 1. marraskuuta Euroopassa) julkaissut neljännen pitkäsointtonsa The Family Tree: The Branches. Pidän siitä. (Levy on huomioitu Rosvoissa jo aiemmin: myös Alice & June -blogin Alice on sitä kuunnellut.)

Kuten yllä oleva videokin osoittaa, Radical Face nojailee kovasti tietyntyyppiseen itsetekemisen estetiikkaan. Cooper on koonnut ystäviään ja sukulaisiaan videontekotarkoituksiin, ja sitten video on tehty. Sama estetiikka kuuluu musiikistakin. Ehkä siksi minä tietyllä tapaa viehdyin Radical Facen julkaisujen tunnelmaan runsas vuosi sitten, kun oli jokin päivä marraskuussa. Marraskuu on ehkä yksi virallisimmista Radical Face -kuukausista, vaikka musiikin – tai etenkin tiettyjen musiikintekijöiden – kiinnittäminen vuodenaikoihin on aina hieman vaarallista. En silti voi sille mitään: Radical Facen musiikissa kaikkine kolinoineen ja tietyntyyppisine soittimineen on jotain hyvin vahvasti myöhäiseen syksyyn liittyvää. Ehkä kyse on minun päästäni.

En ole kovin hyvä nostamaan Radical Facen uudelta levyltä yksittäisiä kappaleita esiin, mutta jos minun pitää valita kaksi, valitsen nämä kaksi, jotka tähän ylle on upotettu. Etenkin Letters Home tuntui jo ensikuuntelun aikana jotenkin erityisen hyvältä. Ehkä minulle tulee sellainen toiveikas luovuttamisen tunne, ja toiveikas luovuttaminen jos mikä on marraskuista toimintaa. Etenkin levy toimii silti kokonaisuutena. Sen kuunteleminen tuntuu miellyttävältä. Aivan yhtä lailla Radical Facen kahden aiemman levyn kuunteleminen tuntui miellyttävältä yli vuosi sitten.

Sellaistakin minä mietin, että vastaako tämä musiikki nyt sitten yhtään kenenkään mielikuvaa Floridasta? Ehkei.

Yksi kommentti kirjoitukseen Uutta musiikkia: Radical Face

  1. Pekka Heikkinen kommentoi:

    Joo. Löysin tämän täältä. Kiitos! Minusta parhaita esim:
    Welcome home (Nikonin mainoksessa!), We’re on Our Way, Glory, From The Mouth Of An Injured Head, The Gilded Hand ja onhan noita n. 3 albumillista (ne kaksi Family tree-albumia ja Ghost) .
    Pitkästä aikaa uutta mutta hyvää!
    t. 63 vuotias isoisä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.