Suede ja Sueden viehätys ja yhteislaulu

2013-08-23 23.26.44

”Stop taking me over”, Brett Anderson lauloi, ja yleisökin lauloi.

Runsaat 11 vuotta sitten, kesällä 2002, koitti päivä, joka tavallaan oli historiallinen: näin Sueden ensimmäisen kerran. Olihan se ihmeellistä, mutta ihmeellisyyttä vähän laimensi vaikkapa se, ettei Suede enää jaksanut hurjimmassa määrin innostaa. En ollut enää 17-vuotias. Olin 18-vuotias. Lisäksi vastikään ilmestynyt Positivity-single oli alkuriffillään tuonut parhaimmillaankin mieleen Konevitsan kirkonkellot.

Sitten kului runsaat 11 vuotta, ja koitti viime viikon perjantai. Näin Sueden toisen kerran. Se tuntui ensi kertaa ihmeellisemmältä. Enhän ollut enää 18-vuotias vaan 29-vuotias enkä Ilosaarirockin täyttämässä Joensuussa vaan Lontoossa. Lisäksi keväällä oli ilmestynyt Sueden uusi levy, joka oli hyvällä tavalla tuttu. Se toi mieleen vanhat ajat, ja niin toi Hampsteadin puistossa soitettu keikkakin. Mitä nyt yhtye, etenkin Coming Up -aikojen vetreä teinikitaristi Richard Oakes, näytti vähän elämää nähneemmältä.

Mutta mitä sitten? Ei mitään. Keikka alkoi yhtyeen kolmannen singlen Animal Nitraten b-puolella, ja taas kiittelin päässäni, että tämä keikka on Lontoossa, eikä esimerkiksi 11 vuoden takaisessa Pohjois-Karjalassa.

Sitten tietysti soitettiin muitakin Sci-Fi Lullabies -b-puolikokoelman lauluja ja kaikkia varhaisia singlejä, kuten Animal Nitrate, Metal Mickey, The Drowners, So Young, New Generation ja The Wild Ones ja tietysti merkittävimmät Coming Up -hittilevyn laulut myös, ja yleisö lauloi, ja koska minäkin olin yleisöä, minäkin lauloin. En muista, milloin viimeksi olisin keikalla (jollain muulla kuin omallani) laulanut niin kuin nyt lauloin.

Kun Blur ja Pulp soittavat Lontoossa comeback-keikkoja, yleisöä on helposti esimerkiksi 60 000, minulle on kerrottu. Mutta kun Suede soittaa, yleisöä on vähemmän. Se oli mukavaa. Kesäilta, pimenevä puisto, kiva tunnelma, ja mikä hämmentävintä, ympärillä aika paljon sellaisia Brett Andersonin ikäisiä ihmisiä, yli 40-vuotiaita. Näkyipä eturivissä myös yksi perheenisä, joka oli pukenut sylissä kantamalleen lapselleen Suede-paidan, aivan samalla tavoin kuin suomalainen perheenisä pukee lapselleen Tappara-potkupuvun.

Oli melko ainutlaatuista. Lisäksi Brett Anderson vaikutti vilpittömältä ja sympaattiselta. En valita siitäkään.

9 kommenttia kirjoitukseen Suede ja Sueden viehätys ja yhteislaulu

  1. Miia Miia kommentoi:

    Tappara-potkupuku :)

    Tein muuten saman huomion Sueden yleisöstä pari vuotta sitten Berliinissä. Yhtyeen mukana vanhentunutta väkeä suurimmaksi osaksi – melko hienoa! Itse asiassa sama juttu näkyy myös esimerkiksi Manic Street Preachersin keikoilla, kun taas Blurin Provinssi-yleisö oli yllättävänkin kaskikymppistä. Hmmm.

    Onneksi en muuten ole koskaan törmännyt Manicsien keikoilla vauvaan, jolle olisi puettu esimerkiksi leopardikuosinen potkupuku ja pinkki puuhka.

  2. Lauri Lauri kommentoi:

    Sama oli Blurin Hyde Parkin keikalla. Isät oli poikineen tulleet katsomaan suosikkejaan. Oli todella hellyyttävä näky. Manicsien keikalla ei samassa kaupungissa samaa näkynyt, mutta olin sielläkin ihan selkeästi nuorimmasta päästä.

    Mitään en toivo tällä hetkellä enempää kuin Sueden keikkaa Helsingissä. Tai ensi kesänä ihan missä päin Suomea vaan. Kunhan tulevat.

  3. Miia Miia kommentoi:

    Kyllä ne tulee :)

  4. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

    Tokihan tälläkin Sueden keikalla oli myös n. 17-vuotiaita, mihin seurueemme suhtautui kovin epäillen, mutta no. Minäkin olin 17, kun kuuntelin Suedea aktiivisesti, ja silloin oltiin jo syvällä Head Musicin jälkihämärissä. 29-vuotiaana olin viikko sitten peräti vähän nuorempi kuin keikan prototyyppisin perusyleisö. Ikämielessä Manics ja Blur kiinnostaisi myös kokea brittiyleisön seassa, mutta vielä ei ole tarjoutunut tilaisuutta.

    Elämäni kolmannenkin Sueden keikan näkisin kyllä kovin mieluusti. Jos ne tulevat Suomeen joskus käymään, ehkä minäkin sitten.

  5. June June kommentoi:

    Suede. Livenä. Yksi suurimmista haaveista.

    (Ja ei, mulla ei kyllä olisi mitään noita leopardipukuisia Manics-vauvoja vastaan.)

  6. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

    Suede livenä ja leopardipukuiset Manics-vauvat – siistejä juttuja molemmat.

  7. Jaana kommentoi:

    Hauska löytää tämä juttu; olin itsekin paikalla, kolmas Suede-keikka tänä vuonna… neljäs tulossa lokakuussa, viides ja kuudes manner-Euroopassa; vanha rakkaus kolahtanut hiukan niinku kovaa uudestaan. Huikea bändi.

  8. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

    Moi Jaana! Mahtavaa kuultavaa. Itse en ole nähnyt bändiä yhtä useasti, mutta kyllähän tuo Bloodsports todellakin palautti Sueden kartalle mitä väkevimmin. Keikka oli mahtava ja bändi tosiaankin huikea!

  9. Jools kommentoi:

    Olin tsekkaamassa Coming Up -keikan Brixton Academyssä pari vuotta sitten, josta pari huomiota:

    1) Se oli paras näkemäni Suede -keikka (useita 1995 – 2002), ja parhaimpia kenen-tahansa bändin keikkoja.

    2) Siellä oli paljon suomalaisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.