Pääsiäinen. Tänä vuonna se on koostunut Manic Street Preachersin harvinaisuuksien kuuntelemisesta ja sen äimistelystä, miten niin hyviä b-puolia voi olla olemassa ja miten niin hyviä b-puolia on saatettu jättää pois Lipstick Traces -kokoelmalta (2003).

Tämä ajatus lähti liikkeelle pitkänäperjantaina, kun ystäväni Jani eli Jani Matti Juhani eli vanha kunnon Jann Wilde soitti minulle puhelun. Puhuimme niitä näitä, ja sitten puhuimme Manic Street Preachersin b-puolista, ja sitten puhuimme Lipstick Traces -kokoelmasta, ja sitten Jani mainitsi tämän laulun, Montana/Autumn/78:n.

Tänä pääsiäisenä olen kuunnellut sitä repeatilla. Montana/Autumn/78 on yksi Manicsin parhaista lauluista, ja SE ON B-PUOLI JOTA EI OLE MISSÄÄN MUUALLA KUIN IF YOU TOLERATE THIS YOUR CHILDREN WILL BE NEXT -SINGLEN KOLMOSRAITANA. Se on jätetty pois kokoelmalta. Se on käsittämätöntä. Melkein rikollista.

16-vuotiaana minä kuuntelin tätäkin laulua paljon, ja osasin tietysti sanat ulkoa, ja opettelin tietysti soinnut pianolla, ja soitin ja lauloin. Jotkin asiat syöpyvät päähän, kuten se, että tämä kyllä varmasti meni A:sta (meni). Pidin laulusta paljon, se oli yksi suosikeistani jo silloin. Nyt, vuosien jälkeen, laulu palasi mieleen, ja se oli vielä parempi kuin muistin.

If You Tolerate This Your Children Will Be Next on ehkä Manicsin tunnetuin yksittäinen laulu, mutta molemmat sen b-puolista olisivat aivan yhtä hyvin voineet olla singlejä. Niin kuin vaikka tämä Prologue to History.

Pannaanpa tähän vielä se a-puolikin, niin voitte ymmärtää, miten kokonaisvaltaisen hyvästä kolmen laulun kokoelmasta tässä puhutaan. Prologue to History ja Montana/Autumn/78 ovat vähintään yhtä hyviä lauluja kuin tämä alla oleva.

Yksi musiikillinenkin juttu näitä kolmea laulua yhdistää: Sean Mooren mahtavat ysärirumpukompit. Niin, Sean Moore, vanha rumpali-idolini ja vanha suosikkini Manic Street Preachersin jäsenistöstä. Siitä ehkä silti enemmän joskus toiste.