On taas se aika vuodesta – (melkein) 11 vuotta Elliott Smithin kuolemasta

Ylihuomenna se tapahtuu taas: Elliott Smithin kuolemasta on tullut kuluneeksi yksi vuosi lisää. Tähän aikaan vuodesta Elliott Smithistä kirjoittamisesta on näemmä muodostunut minulle perinne: kaksi vuotta sitten kirjoitin eräällä toisella alustalla noin ja vuosi sitten tällä näin vuosi sitten en näemmä kirjoittanutkaan aiheesta mitään.

Syy sille, että olen asian kanssa tällä kertaa näinkin rutkasti eli peräti kaksi päivää etujassa, on se, että menen tänään katsomaan elämäni ehkäpä ensimmäistä tribuuttikeikkaa. Koska en tokikaan koskaan päätynyt näkemään Elliott Smithiä esiintymässä – en tainnut edes tietää koko tyypistä, kun hän vielä eli – pitää nauttia korvikkeesta Lontoon Brixtonissa.

Koska olen kömpelöiden aasinsiltojen ystävä, voin kertoa aiemmin tänään, eli juuri nyt, olevani jalkapallostadionilla, jonka lähin metroasema on nimeltään White City. White City mainitaan Elliott Smithin kappaleessa Bled White. Laulu ei varsinaisesti ole elliottmainen, mutta se on silti – tai ehkä juuri siksi tai siitä huolimatta tai miten nyt ikinä – yksi suosikeistani. Kun kuulin laulun ensi kertaa, ajattelin, että se kuulostaa aivan Death Cab for Cutielta, ja sen jälkeen ajattelin, että itse asiassa Death Cab for Cutie kuulostaa tältä. Asiat ja musiikintekijät tärkeysjärjestykseen.

XO on ehkä Elliott Smithin paras levy, samaan aikaan lohduton ja toiveikas ja koko ajan kaunis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.