Lontoo on kaupunki, jossa voi unohtaa kaikenlaisia asioita. Voi unohtaa, että kun avaa oven, oven ulkopuolella on 12 astetta lämmintä ja aurinko paistaa ja että viikonlopuksi on ennustettu enimmillään jopa 17:ää astetta, vaikka nythän on maaliskuu. Voi unohtaa, että kun on avannut oven ja mennyt ulos, voi upottaa korviinsa nappikuulokkeet ja päästää niistä päähänsä sisältöä. Voi unohtaa, että on runsaan kolmen kuukauden takaisena keskiviikkoiltapäivänä sattunut ostamaan lipun runsasta kolmea kuukautta myöhäisemmän keskiviikkoillan keikalle (olen kuullut ihmisistä, joille on käynyt näin niin voimakkaasti, että he ovat unohtaneet lopulta mennä keikalle kokonaan).

Tällaisia asioita minä unohdin eilen, mutta tänään enää en. Minä muistin astua ovesta ulos, minkä jälkeen muistin kuunnella musiikkia, minkä jälkeen muistin, mitä tänä iltana tapahtuu. Tänä iltana tapahtuu Matthew Caws.

Matthew Caws on Nada Surfin laulaja, ja Matthew Caws soittaa tänään Lontoossa soolokeikan. En minä tarkkaan ottaen tiedä, mitä Matthew Caws aikoo soittaa, koska hän ei varsinaisesti ole lähtenyt minkäänlaiselle soolouralle. Ehkä hän siis aikoo soittaa esimerkiksi vanhan yhtyeensä Nada Surfin lauluja ja uudemman yhtyeensä Minor Alpsin lauluja ja muita lauluja.

Tämä Minor Alpsin laulu kuulostaa niin paljon Nada Surfilta, että se on minusta Minor Alpsin paras, ja on siellä on eräskin hieno sointukuvio.

Olisin taas ollut ihan valmis kitisemään täällä siitä, ettei ole musiikki elämässä läsnä eikä mikään nappaa, mutta tuossa tunti sitten alkoi napata. Siten voi vaikuttaa ihmiseen syvän kevään ja Matthew Cawsin äänen yhdistelmä.