Matthew Caws, jälkipuinti

Kuten kirjoitin, olin viime keskiviikkona menossa katsomaan Matthew Cawsin keikkaa. Oli kannattavaa mennä.

Jos Matthew Caws yksinään ei kykenekään luomaan Nada Surfin kappaleisiin samanlaista rokkipontta, hän kykenee luomaan niihin erilaisen tunteen – sellaisen, että hän todella tarkoittaa jokaista lausumaansa tavua. Minusta oli hyvin koskettavaa esimerkiksi se, että Cawsin silmät olivat keikalla useiden kappaleiden aikana hyvin lasittuneen näköiset. Näytti siltä, että kohta hän itkee. Kerran seurasi välispiikki, joka kuulosti nieleskeleväiseltä. Siinä Caws sanoi vähän pahoitellen, ettei osaa tuoda aina innostustaan esille, mutta että hänestä tuntuu todella hienolta. Keikkapaikkahan oli täynnä ihmisiä, ja ihmiset vaikuttivat keskimäärin hyvin vakuuttuneilta siitä, että Matthew Caws nautti.  Tunnelma oli hieno.

Tämän kappaleen aikana Matthew Caws minusta melkein itki:

Tämänkin kappaleen aikana Matthew Caws minusta melkein itki:

Tämän kappaleen Matthew Caws soitti myös ja sanoi, että juuri välivuodeltaan treenikämpälle palannut Nada Surf on ottanut sen ohjelmistoonsa, ja mikäpä olisikaan hienompaa:

Avainsanat: ,

4 kommenttia kirjoitukseen Matthew Caws, jälkipuinti

  1. Miia Miia kommentoi:

    Kiva teksti!

    Matthew Caws soitti minulle kerrran Wienissä kera yhtyeensä. Luulen, että Nada Surfin The Weight Is a Gift oli ilmestynyt vähän sitä ennen. En ole ihan varma, vuosia on kulunut. Itse keskityin odottamaan Let Gon kappaleita – se on mulle se Nada Surf -levy, jonka kanssa olen kokenut.

    1. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

      Kiitti Miia! Minäkin olen nähnyt Nada Surfin Wienissä – oli vuoden 2008 lokakuun loppu tai marraskuun alku. Se oli Lucky-levyn jälkeisiä aikoja. Itsellenikin Let Go on ehkä tärkein, mutta pidän merkittävästi myös Weight Is a Giftistä. Siltikin. Matthew Caws on miellyttävä ihminen.

      1. Miia Miia kommentoi:

        Mietin aina Matthew Cawsia tarkastellessa, että miehen olemus ja ääni ovat jotenkin todella yhtä, tai samanlaisia. Ei ristiriitaa. Sellaisia lempeitä molemmat. Miellyttäviä!

        1. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

          Ne ovat nimenomaan sitä! Harmaatukkaisenakin se onnistuu myös olemaan jokseenkin hyvin poikamainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.