Marraskuista Helsinkiä romantisoi siitä vieraantunut

Tai mistä minä tiedän. Minusta tuntuu, että romantisoin Helsinkiä ihan kuukaudesta riippumatta. Tuntuu, ettei Lontoossa kulu päivääkään ilman Helsingin ajattelemista. Ajattelen Helsinkiä, kun Lontoossa paistaa aurinko ja kun Lontoossa ei paista aurinko. Ajattelen Helsinkiä, kun Lontoossa on yli kymmenen astetta ja kun alle. Ajattelen Helsinkiä, koska minusta tuntuu, että haluaisin pian asua siellä taas.

No, se on sivujuonne. Pääjuonne on tässä nyt se, että kävelin eilen 20 minuutin matkan isoon kauppaan, joka myy esimerkiksi ruokaa. Ostin kaupasta ruokaa. Kävellessäni kohti kauppaa näpertelin puhelintani, mutta en suinkaan kohmeisin sormin, koska marraskuinen Lontoo ei ole marraskuinen Helsinki, aivan samalla tavoin kuin Lontoo ei ole Helsinki. Kaupunkien välillä on eroa vähän yli 1800 kilometriä, sanoo Tinder.

No, se on sivujuonne. Pääjuonne on tässä nyt se, että kävellessäni näpertelin puhelintani siksi, että laadin Spotify-soittolistaa. Minulla ei ollut pienintäkään aikomusta kuunnella mitään musiikkia albumimitassa. Halusin jotain, jonka voi panna harmittomasti shuffle-tilaan. Samaan aikaan halusin, että se jokin, jonka voi harmittomasti panna shuffle-tilaan, olisi Absoluuttisen Nollapisteen esittämää.

No, se on sivujuonne. Ei maar’ (tai ei Marr, kuten olen joskus mainion seuramiehen ominaisuudessa lausunut). Se ei ole sivujuonne. Soittolista, jolle annoin nimeksi absoluuttinen nollapiste, joka siis on kirjoitettu minulle epätyypillisesti pienillä kirjaimilla koska en koskaan ajatellut tehdä tästä soittolistasta millään tapaa julkista (mutta koska tähän blogiin pitää tuottaa sisältöä, piti turvautua tämänkaltaisiin hyvinkin äärimmäisiin keinoihin), sisältää Absoluuttisen Nollapisteen kahdeksan ensimmäisen pitkäsoiton kaikki kappaleet ja lisäksi parhaat kappaleet Sortovuodet-kokoelmalevyn ykkös-cd:ltä (koska kakkos-cd pitää sisällään vain livenä esitetyn Suljettu-levyn, enkä minä lukeudu levyille tallennettujen live-esitysten isoihin ymmärtäjiin).

Kaupasta palatessani minä sitten kuuntelin soittolistaa shuffle-asetus päälle kytkettynä suurella mielihalulla. Vain hetkeä aiemmin olin kaupassa hivenen ärtynyt, koska olisin halunnut ostaa itselleni matkaevääksi patukan, missä epäonnistuin, koska en löytänyt patukkahyllyä. Kone arpoi korviin kappaleen Rarmos Ybrehtar. Kuljin kuusikaistaisen tien viertä. Patukattomuudessani tungin käteni kauppakassiin ja otin sieltä omenan. Hanattomuudessani – vain harva on pessyt omenaa moottoritien kaltaisen väylän varressa – en pessyt omenaa vaan söin sen välittämättä bakteereista. Mitä seurasi? Seurasi 24 tuntia elossa pysymistä ilman minkääntyyppisiä ongelmia.

Nauttikaa.

2 kommenttia kirjoitukseen Marraskuista Helsinkiä romantisoi siitä vieraantunut

  1. Johannes kommentoi:

    Käytännön kysymys: saako noita spotify-soittolistoja tuosta systeemistä jotenkin kätevästi osaksi omia spotify-listoja?

    1. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

      Nyt oli tainut käydä sellainen lapsus, että olin unohtanut vaihtaa soittolistan tilaan ”public”. Korjasin asian. Kokeilepa nyt, pystytkö tilaamaan, eli subscraibbaamaan, kuten kylillä puhutaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.