Lauantai oli kaunis päivä

koriabändi

Lauantai-iltana yhdeksän aikaan istuin junassa matkalla kohti Helsinkiä. Kuuntelin junassa matkapuhelimeni välityksellä levyä, jonka viimein olin saanut siirrettyä mobiilisti kuunneltavaan muotoon. Sillä kohtaa aloin ymmärtää, että tämä levy taitaa olla erityinen. Se levy on erityinen, ja se levy ilmestyy ensi perjantaina, ja ellen sattuisi omistamaan sitä jo, järjestäisin asiat niin, että omistaisin sen sitten.

Se oli onnekas hetki turhan onnettoman päivän loppupuolella. Istuin junassa, ja se levy soi, ja sen levyn sattui olemaan tehnyt sellainen yhtye, jonka keikkaa olin juuri menossa katsomaan. Ei minua silti vielä hymyilyttänyt, koska ei ollut hymyilemiseen kannustava olo. Koko keikalle lähteminenkin oli ollut uhattuna vain siksi, että oli väsyttänyt ja mahdollisesti ahdistanut.

Kului kaksi tuntia, ja keikka alkoi alle upotetulla laululla, enkä osaa kovin monin sanoin kuvailla, miltä se tuntui.

Olen nähnyt elämässäni useita keikkoja, ja useilla keikoilla olen myös pitkästynyt. Vaikka jostain yhtyeestä pitäisi, keikka voi olla hetkittäin tylsä. Jos jokin yhtye on ok, keikka voi olla enemmän kuin hetkittäin tylsä. On kuitenkin myös toisenlaisia keikkoja. Niitä, joiden ei toivoisi loppuvan koskaan. Niitä, joiden aikana tuntuu määrittelemättömän typerryttävältä. Niitä, joiden aikana muulla yleisöllä ei ole yhtään mitään väliä, koska vain musiikki merkitsee. Niitä, joiden aikana joko hymyilee tai itkee tai hymyilee ja itkee.

Siltä se keikka minusta tuntui: ihan näin henkilökohtaisesti (kuinkapa muutenkaan) todella tärkeältä. Pään sisällä oli kaikenlaisia asioita, mutta yhtäkkiä ne asiat näyttäytyivät vähän eri tavoin. Tuntui, että ne asiat ennemmin tai myöhemmin oikenevat. Tuntui, että oikeastaan niillä asioilla ei ollut paljonkaan väliä, koska vain musiikki merkitsi. Se oli toinen todellisuus, eräällä tavoin rinnakkainen ja hyvin kaunis.

Kotimatkalla kuuntelin levyä uudestaan, ja sitten kuuntelin sitä kotona uudestaan, ja sitten kuuntelin sitä eilen uudestaan, ja sitten olen kuunnellut sitä tänään uudestaan, ja sitten kuuntelen sitä nyt.

Levy, Koria Kitten Riot -yhtyeen Rich Men Poor Men Good Men, on kuunneltavissa ennakkoon Soundin sivuilla, ja aivan kuten tekstin ensimmäisessä kappaleessa mainitsin, levy on erityinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.