Vuoden loppupuolella tavataan laatia kaikenlaisia vuoden parhaat -listoja. Minäkin olen aina halunnut tehdä sellaisia, mutta yleensä kuuntelen niin kovin vähän uutuuslevyjä, että on vaikeaa saada päähänsä edes kymmentä, puhumattakaan, että niitä kaikkia olisi kuunnellut ihan ajatuksen kanssa ja tosissaan. Etenkin tänä vuonna uutuuslevyjenkuuntelemisrintamalla on ollut vähän vaikeaa. Syksyn aikana musiikin kuunteleminen – soittaminenkin – on jäänyt joinain viikkoina melkein kokonaan. Esimerkiksi metrossa on monesti tehnyt enemmän mieli kuunnella, millaista kieltä kukakin vastapäätäistuja puhuu. Ei ole tehnyt mieli työntää nappikuuloketta korva-aukkoon.

Joskus on silti tehnyt, minkä vuoksi päätin laatia jonkintyyppisen listan, ja samalla Rosvojen joulukalenterin yhdeksäs luukku saa lihaa luidensa ja ihonsa väliseen tilaan. En kuitenkaan puhu levyistä. Puhun esittäjistä. Alla on järjestyksessä kymmenen yhtyettä, joita olen Last.fm-profiilini perusteella kuunnellut eniten viimeisten 12 kuukauden aikana. (Mukana on siis myös muutama viikko 2013:a, mutta annetaanpa olla. Ettei tuu liian tehdyn tuntuista.)

1. Koria Kitten Riot

Tämän vuoden musiikin kuuntelemistani on leimannut nostalgia ja se, ettei oikein mikään levy inspiroi, mutta listan kärkeen on sentään päätynyt poikkeus. Millainen poikkeus se onkaan! Helsinkiläisen Koria Kitten Riotin tammikuussa ilmestynyt kolmas levy Rich Men Poor Men Good Men on niin hyvä, etten vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana kuunnellut oikeastaan mitään muuta. Se on niin hyvä, että se melko todennäköisesti yltäisi maailman kaikkien aikojen parhaat levyt -listallani kymmenen kärkeen. Se on niin hyvä, ettei siinä ole yhtään huonoa kappaletta. Se on niin hyvä, että tämän vuoden kymmenen eniten kuuntelemaani kappaletta ovat tämän levyn kymmenen raitaa. Kuten kaikki parhaat levyt, tämäkin tietysti liittyy hetkiin. Kuten keväiseen auringonpaisteeseen keskellä Etelä-Englannin historian sateisinta talvea. Levy sai minut melkein yhtä sekaisin kuin Arcade Firen Funeral oli saanut melkein päivälleen kahdeksan vuotta aiemmin.

Toista näin hyvää levyä ei vuoden 2014 aikana tehnyt kukaan muu. Alentuvansävyiset puheet kansainvälisestä potentiaalista ja suomalaiseksi yllättävän hyvästä yhtyeestä voi unohtaa, koska Koria Kitten Riot vetää vertoja mille tahansa missä tahansa sillä erotuksella, että on melkein kaikkia parempi.

2. Absoluuttinen Nollapiste

Alkuun tunnustus: en ole kuunnellut Absoluuttisen Nollapisteen tänä vuonna ilmestynyttä Pisara ja Lammas 2 -levyä ollenkaan. Silti, niin vain, Absoluuttinen Nollapiste pitää hallussaan listan kakkossijaa ja kiri loppuvuodesta kovaa. Mikä hämmentävintä, Nollapiste saavutti sijoituksensa pitkälti kahdeksan ensimmäisen pitkäsoittonsa kappaleilla. Lopullinen niitti tapahtui todennäköisesti viime kuussa, kun päätin laatia yhtyeen kahdeksan ensimmäisen levyn kaikista kappaleista soittolistan, jota sen jälkeen kuuntelin shuffle-asetus päälle kytkettynä voimallisesti jopa juostessani tai kuntosalilla (on a side note: kuntosalit ovat kamalia ja vastenmielisiä paikkoja) käydessäni. Kuunnelluimmaksi levyksi nousi Muovi antaa periksi. Se on sekopäinen levy, jota promotessaan laulaja Tommi Liimatta muun muassa kävi Jyrkin vieraana ja osoitti olevansa pitkälti kaikkea muuta kuin unelmahaastateltava.

3. Manic Street Preachers

Myös Manic Street Preachersilta ilmestyi tänä vuonna uusi levy, mutta taaskaan en välittänyt siitä samalla tavoin kuin välitin yhtyeen seitsemästä ensimmäisestä levystä. Itse asiassa kuuntelin Manic Street Preachersia hyvin samankaltaisesti kuin Absoluuttista Nollapistettä: jättisoittolistan avulla. Sillä jättisoittolistalla olivat kaikki yhtyeen ensimmäisten seitsemän levyn laulut ja parhaat b-puolet. Nollapistettä ja Manicsia erottaa tässä kohtaa kuitenkin se, että Manicsin olen nähnyt tänä vuonna livenä kerran ja näen ensi maanantaina vielä toistamiseenkin. Tiedän ainakin 13 laulua, jotka sillä keikalla soivat varmasti. Tämä on niistä yksi.

4. The Pains of Being Pure at Heart

Kesällä ilmestynyt Days of Abandon selittää vain osan Painsin korkeasta sijoituksesta. Moni Painsin kappale on nimittäin osa urheilemissoittolistaani. Sijoitus on yksinkertaisesti yllättävän korkea.

5. Frightened Rabbit

Rakastan Frightened Rabbitia, mutta en minä yhtyettä tähän vuoteen enää olisi osannut liittää. En ehkä keksinyt muutakaan. Ainakin tämä mahtava Fuck This Place voisi olla sopiva teemalaulu Lontoolle. ”I don’t know these buildings. I think I am lost.” Siltä minusta on toisinaan Lontoossa tuntunut, mutta en minä tätä laulua täällä ole sanottavammin kuunnellut. Se on kuitenkin sikäli hieno, että olkoon nyt tuossa.

6. Death Cab for Cutie

Nyt jotain rajaa! Death Cab for Cutie on varmaan ollut kaikkina Last.fm-profiilinomistamisvuosinani mukana tällä listalla (jos siis olisin joskus aiemmin tällaisen laatinut). Ainakin se on ykkösenä kaikkien aikojen kuunnelluimpien yhtyeiden listalla. Esimerkiksi alkukeväästä muistan harhailleeni Hampstead Heathin pusikoissa ja metsiköissä ja kuunnelleeni Transatlanticismia. Olihan siinä jotain, vaikka sitä jotain olisi voinut olla oikeastaan myös milloin tahansa muulloin nykyhetken ja vuoden 2006 kevään välissä. Onkin ollut.

https://www.youtube.com/watch?v=F-wLgrRNFS0

7. Guided by Voices

Guided by Voices on tämän listan kummajainen, ja sen mukanaolo selittyy melkein pelkästään sillä, että jostain syystä yhtyeen kokoelmalevy on Spotifyssani vanhasta muistista offline-soittolistana, minkä vuoksi levystä on tullut otollista metromatkoilla kuunneltavaa päästelyä. Näistä kymmenestä tämän listan yhtyeestä Guided by Voices merkitsee minulle vähiten, vaikka niillä on oivallisia poplauluja (lo-fi-kännisesti tuotetun oloisia kylläkin).

https://www.youtube.com/watch?v=wl1965lkmTA

8. Suede

Kun ideat loppuvat, voi aina palata siihen, mitä kuunteli 17-vuotiaana. Voi kuunnella vaikka Sci-Fi Lullabiesia ja Dog Man Staria. Vuoden hienoimpiin keikkakokemuksiin toki ehdottomasti kuuluu se, kun Suede soitti kaksi ja puoli tuntia Royal Albert Hallissa ja minulla oli istumapaikka. Kaiken lisäksi – tai siis kaikkea muuta, eli puolentoista tunnin mittaista kakkossettiä, ennen – soittivat Dog Man Starin alusta loppuun, mikä toki oli koko homman idea.

https://www.youtube.com/watch?v=P-RiRVmDOxE

9. Augustines

Augustines, eli vanhalta nimeltään We Are Augustines, julkaisi tässä syksyllä uuden levyn, ja levyssä oli järkeä. Lisäksi levyllä on useita hyviä ja hyvätunnelmaisia lauluja, ja sitten on tietysti tämä Cruel Cityn video, jonka paikkojen ohi olen pyöräillyt tämän tästä. Siksi se on yksi vuoden hienoimmista videoista.

10. Radical Face

Kun vuosi lähestyy loppuaan, on aina hyvä hetki kuunnella Radical Facea. Radical Face on tämän listan kovin loppukirijä, ja voi itse asiassa olla, että Radical Face on jo tämän julkaisemisen hetkellä ehättänyt ohittaa Augustinesin vuoden yhdeksänneksi kuunnelluimpana yhtyeenä. Vuoden 2013 lopulla ilmestynyt The Family Tree: The Branches -levy on loppusyksystä ollut taas kovassa kuuntelussa. Se on parempi levy kuin olisin voinut muistaa. Floridalaisyhtye tunnetaan kuitenkin yhä parhaiten tästä laulusta, josta olen viime päivien aikana rakentanut itselleni niin kutsutun teemasävelmän – olenhan muuttamassa runsaan kuukauden päästä takaisin Helsinkiin (mikä muuten tuntuu aivan erinomaisen mahtavalta ja hienolta, vaikka tänäänkin Lontoossa paistoi aurinko koko päivän siinä missä Helsingissä satoi aivovaurioita aiheuttavalla tavalla melkein kiinteää vettä, kertovat raportit).