Johanneksen musiikkiblokin sisustusnurkkaus

Tervehdys täältä viihtyisästä kaupunkiyksiöstä, jossa olen käyttänyt murrettuja värejä (en tosin välttämättä ole, mutta jos kirjoittaa sisustamisesta, noin voi sanoa vaikkei oikeasti tarkoittaisi mitään), ripustanut tauluja (no en ole, kyllä te tiedätte, etten ole yhtään etevä ostamaan kehyksiä tai mitään niiden keskelle) ja sinitarran avustamana kiinnittänyt seinille hyvin rumia ja täysin ryppyisiä julisteita (olen oikeasti! Yksi julisteista on Vilnan joukkoliikennekartta, koska siinä on liettuankielisiä paikannimiä, ja liettua tietysti kiinnostaa, koska kylillä puhutaan – ”kylillä puhutaan”, olkaa hyvä ja ampukaa – , että liettua on yksi parhaiten säilyneistä indoeurooppalaisista kielistä).

Keskityn tässä tekstissä tuohon sinitarraa ja rumia ja ryppyisiä julisteita käsittelevään osuuteen. Kävi nimittäin niin, että kolme seinille kiinnittämääni julistetta – Absoluuttisen Nollapisteen melko häiritsevä Sampsi Namipala -juliste, lontoolaisen Scared to Dance -indieklubin melko mitäänsanomaton juliste ja liettualaisen pääkaupungin melko halvalta näyttävä joukkoliikennekartta – olivat kukin pudonneet seinältä alas sinä aikana, kun olin tapaamassa kummityttöäni Helsingin Lauttasaaressa maanantai-illan verran. Viihdytin kummityttöä heiluttelemalla silmälasejani hassusti. Tyttö melkein nauroi. Näin se tapahtui: tartuin molemmilla etusormillani kiinni korvieni takaa, silmälasieni sangoista, ja aloin nytkyttää. Syntyi vaikutelma, jossa silmälasit heiluivat päässä keskenään, ilman näkyvää syytä. Puolivuotias ei ehkä tajunnut mitään ja olisi ehkä melkein nauranut myös muuntyyppisestä syystä. Tarjoan silti maljakollisen olutta sille, joka tekee saman piilolinsseillä.

Tällä tavoin se Absoluuttinen Nollapiste -juliste ennen putoamistaan roikkuu. Huomatkaa valokuvan paska laatu.

Niin ei minulla nyt kovin paljon ollut siitä sisustamisesta itse asiassa sanottavaa. Upotan tähän kuitenkin kaksi laulua.

Absoluuttisen Nollapisteen laulun Savu meihin siksi, että siinä lauletaan julisteiden kaatumisesta niskaan.

Death Cab for Cutien laulun Death of an Interior Decorator otsikkonsa vuoksi.

2 kommenttia kirjoitukseen Johanneksen musiikkiblokin sisustusnurkkaus

  1. June June kommentoi:

    Mulla oli paska aamu, koska lumimyrskyn jälkimainingeissa pyörätie oli puuroa, ja joku mies ajoi mun päälle (saatoin olla vähän huolimaton) ja suuttui mulle. Mut sitte tulin lukemaan tän tekstin, ja alkoi taas naurattaa. Kiitos!

    Ja siis kommentoida pitää aina, kun DCFC <3

  2. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

    Ole hyvä! Olen iloinen, mikäli tämänkaltaisilla asioilla on mahdollista parantaa päiviä. Sitä paitsi se oli varmasti sen miehen vika. Ja DCFC on semmoinen bändi, että se ei näemmä poistu päästä ikinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.