It starts and ends with Oasis – asiaa urheilunkatsomislauluista

Syyskuu, 2013, Tbilisi

Olen joskus ollut ottelussa. Olen ollut ottelussa muun muassa puolitoista viikkoa sitten, kun Suomen jalkapallomaajoukkue kohtasi Georgian jalkapallomaajoukkueen Georgian pääkaupungissa. Ottelua edeltävä stadionin äänimaisema oli saanut pohjamatokseen kaiuttimista soitettavat 90-lukupainotteiset laulut, missä ei tietysti minusta ollut kovin paljon vikaa, ja vielä vähemmän siinä oli vikaa, kun pärähti soimaan eräskin klassikko.

Alkoi heti hymyilyttää. Silmäkulmaan nousi neste. Siinä minä istuin, kaukana kotoa, kaukana mistään paitsi monesta tbilisiläisestä paikasta, ja stadionia valaisivat valot, ja stadion täyttyi vähitellen, ja minusta yhtäkkiä tuntui, että tämä on hyvä ilta. Että tämä on hyvä hetki.

Jotenkin sellaista on, kun urheilun katsomiseen yhdistyy musiikki. Tai muun muassa jotenkin sellaista. Joskus on tietysti epämiellyttävämpää, sillä joskus soi hevitekno. En upota tähän heviteknoa. Vaihdan tapausesimerkkiä.

Lokakuu, 2010, Vuosaari

Olin eräänä melko toimettomana arkipäivänä saanut päähäni, että lähden illalla silloisesta kodistani Helsingin kantakaupungista katsomaan jalkapalloa itään piskuiselle yleisurheilukentälle, joka sijaitsee kuopassa. Olin liikenteessä sikäli myöhässä, että joukkueiden sisääntulomusiikki alkoi soida, kun en vielä ollut kuopassa sijaitsevan kentän laidalla vaan sijainnissa, josta näin havupuiden väleistä loimottavat kuoppaa valaisevat valaisimet. Se hetki oli hieno, koska pidän havupuiden väleistä näkyvistä valoista ja tästä nimenomaisesta sisääntulomusiikista.

Kuoppa oli Heteniityntien urheilukenttä. Ottelu oli FC Viikingit vastaan joku. Sarjataso oli Suomen toiseksi korkein, eli siis Ykkönen. Ainakin vielä silloin kaikkia Ykkösen otteluita ennen soitettiin tätä nimenomaista sisääntulomusiikkia, Arcade Firea, ja vaikka olin ollut asiasta tietoinen jo otteluun mennessäni, yllätyin uudestaan.

Maaliskuu, 2005, Tampere

En tuohon aikaan, 20-vuotiaana, aina kovin hyvää musiikkia kuunnellut. Jotkin yhtyeet ovat silti onnistuneet säilyttämään asemansa niistä ajoista näihin aikoihin jotenkin, tai ainakin osa levyistä, tai ainakin kolme ekaa levyä. Tämä yhtye oli yksi niistä yhtyeistä, ja sitä vahvemmin äimistykseni oli suuri, kun jäähallin kaiuttimista alkoi soida laulu omasta levyhyllystä. Keskimäärinhän sellaista ei jääkiekko-ottelussa tapahdu. Ei ainakaan Ilveksen ja Kärppien välisessä jääkiekon SM-liigan ottelussa kahdeksan ja puoli vuotta sitten, paitsi tässä tapauksessa.

Tietystihän Liekki oli jo silloin muuttunut jäähallimusiikiksi, koska alkupään tuotannon tiettyyn seeisteiseen pehmeyteen oli kolmoslevyllä Rajan piirsin taa tullut mukaan peräti raskaita sävyjä. En minä silti silloin osannut ajatella, että.

Helmikuu, 2007, Tapiola

Koripallo ja rap eli räppi eli räbä kuuluvat yhteen. Olen aina suhtautunut rapiin eli räppiin eli räbään vähän kielteisesti, koska olen melodioiden ystävä. Tästä syystä en odottanut kokevani Hongan ja Hongan vastustajan välisessä koripallon miesten liigaottelussa mitään kovin ihmeellistä, mitä kaiuttimista kuuluviin ääniin tulee. Sitten ottelu päättyi. Alettiin palkita ottelun parhaita.

Hämmennyin isosti.

Ehkä tulevaisuudessa, Manchester

Olen joskus katsonut ottelua televisiosta. Olen joskus katsonut televisiosta Englannin Valioliigassa pelaavan Manchester Cityn ottelua. Olen joskus katsonut sellaista niin, että vaikka ottelu on jo päättynyt, en ole vaihtanut kanavaa tai sulkenut televisiota. Yleisön mölyn ja ääntä pitävän Mikko Innasen tai vastaavan alta on paljastunut toisinaan tuttu melodia siltä yhdeltä levyltä, jota kuuntelin 16-vuotiaana elämänäni syksynä mainittavan paljon.

Tätä nykyä Oasiksen Roll with It soitetaan jokaisen Manchester Cityn kotiottelun päätteeksi. Olisi miellyttävää päästä kuulemaan kappale juuri niistä kaiuttimista joskus, mikä on kiistattomasti toiveista absurdeimpia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.