Islanti on niin ihana, että korvissa surisee

Islannin jalkapallomaajoukkue poistui eilen Laugardalsvöllur-kotistadioniltaan Reykjavikissa hymyssä suin.

Islannin jalkapallomaajoukkue poistui eilen Laugardalsvöllur-kotistadioniltaan hymyssä suin.

Maailma on tullut sellaiseen pisteeseen, että televisioruutu Lontoon Shoreditchissa sijaitsevassa portugalilaishenkisessä pöytäjalkapallo- ja jalkapallobaarissa voi näyttää 23:a reykjavikiläisellä nurmikolla juoksentelevaa miestä, joista kunkin suusta nousee höyryä.

Tyhmempi luulisi, ettei missään ole mitään järkeä. Viisaampi ymmärtää, että kaikessa on paljonkin. Television ruutu nimittäin näytti jalkapallon EM-karsintaottelua, jossa Islanti kohtasi kotikentällään kesäisen MM-pronssimitalistin, Hollannin. Se, mikä ennen olisi ollut oranssipaitaiselle lajin mahtimaalle rutiininomainen vieraspeli jalkapallokääpiötä vastaan, on nykyään oranssipaitaiselle lajin mahtimaalle aivan hemmetin vaikea vieraspeli jalkapallossa etevää joukkuetta vastaan.

Niin hemmetin vaikeaa oli Hollannilla eilenkin, että Islanti voitti 2-0. Eilistä ennen Islanti oli voittanut ensin kotonaan Turkin 3-0 ja sitten vieraskentällä Latvian samoin lukemin. Viime kesän MM-kisoihin pyrkiessään Islanti ylsi jatkokarsintoihin, joissa se kuitenkin hävisi Kroatialle. Tämä kaikki on sellaista, josta Suomen jalkapallomaajoukkue on voinut valitettavasti vain haaveilla. Milloin Suomi on voittanut oikean jalkapallon suurmaan samalla tavoin kuin Islanti eilen Hollannin? Ei kutakuinkaan koskaan. Milloin Suomi on saanut peleistään yhtä monta hyvää tulosta peräjälkeen? Ei kutakuinkaan koskaan. Milloin Suomi on ollut MM-jatkokarsinnassa? Ei koskaan. Lupaavista tämän vuosituhannen Saksa-otteluistakin on ollut tuloksina vain tasapelejä.

Ei silti mennä syvemmälle. Minusta Suomen nykyinen jalkapallomaajoukkue on ihan kiva. Islanti vain on parempi. Se urheilupuheesta. Kaikkein eniten haluaisin kiinnittää huomioni siihen, että Islannin joukkueen kapteeni Aron Gunnarsson näyttää viikingiltä.

Tämä islantilaisen jalkapallon varsin äkkinäinen nousu on saanut taas viehtymään maasta vähän lisää. Kuten aivan varmasti ihan kaikki maailman ihmiset, liitän Islantiin mystiikkaa. Sehän on etäinen, historiallisesti maantieteellisistä syistä eristynyt ja vulkaaninen saarivaltio, jonka ihmiset ovat kauniita ja puhuvat muinaisnorjaa.

On selvää, että sinne pitäisi päästä.

Lisäksi Islannista tulee musiikkia, kuten Sigur Rós. Olenkin riemulla seurannut, että yhtyeen Islannin jalkapallomaajoukkueelle lanseeraama Með suð í eyrum við spilum endalaust -taktiikka on alkanut kantaa hedelmää, joita tosin Islannin luonnossa kasvaa rajallisesti. Saarihan on lähtökohtaisesti puuton.

 

2 kommenttia kirjoitukseen Islanti on niin ihana, että korvissa surisee

  1. Juhani Juhani kommentoi:

    Islanti on kova futismaa, ollut jo useamman vuoden. Eikös sieltä aika ahkerasti päädytä Brittein saarille palloilemaan? Musta Islannin menestys osoittaa sen, ettei heikkoja futismaita, ainakaan Euroopassa, ole ollut enää pitkään aikaan. Eikä Suomikaan voi pitää mitään pisteitä itsestään selvinä. Sikäli harmi ettei ole tärpännyt vielä.

    Tietty viikinkiveri ja -look saattavat auttaa.

    1. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

      Kyllä vain! Euroopassa on tosi vähän totaalisia heittopusseja, mutta tämä nykyinen Islanti on siltikin poikkeus. Se ei missään tapauksessa ole esimerkiksi samassa kategoriassa kuin Baltian maat, joiden maajoukkueet ovat hyvin vaatimattomia. Islannilla sen sijaan on joukkueessaan esimerkiksi Valioliigan syöttötilaston kärkimies (Gylfi Sigurdsson, Swansea) ja avauskokoonpanon pelaaja Ajaxissa (Sigthórsson), Cardiffissa (Gunnarsson) ja FC Københavnissa (Gíslason). Kullekin heistä olisi Suomessakin käyttöä.

      Islannin menestyshän taitaa pitkälti perustua siihen, että agentit järjestelevät junioreita pelaamaan jo nuorina ulkomaisiin – ilmeisesti etenkin brittiläisiin – akatemioihin, ja kovan harjoittelun kulttuuri (kahdet treenit päivässä yms.) iskostetaan pelaajiin jo varhain.

      Mitään pisteitä ei tosiaankaan voi pitää Suomelle itsestään selvinä. Islannin menestys on osoitus eurooppalaisen jalkapallon tason laajentumisesta, mutta ehkä vielä enemmän siitä, mitä Islannissa on viime vuosina jalkapallopiireissä tehty. Oudolla tavalla harmittaa, etteivät Islanti ja Suomi ole nyt sattuneet samaan lohkoon, koska se kiinnostaisi nähdä. Samaan aikaan se on kyllä iso onni – Islannin joukkue olisi vastustajana pelottavan kova.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.