Hyvää syntymäpäivää, Transatlanticism

Moi, Transatlanticism.

Olet niin hyvä levy, että ajattelin tällä kertaa heittäytyä poikkeukselliseksi ja huomioida sinut merkkipäivänäsi. En välitä siitä, että näyttää ja kuulostaa ja vaikuttaa tyhmältä kirjoittaa tällä tavoin toiselle persoonalle ikään kuin levy olisi persoona. Levy ei ole. Levy on jo syntymänsä hetkellä täysimittainen. Persoona ei ole. Tai mikä nyt on persoona. Sinä olit syntymäsi hetkellä 44-minuuttinen ja 11-sekuntinen, Wikipedia kertoi minulle äsken. Senmittainen olet edelleen, tasan kymmenen vuotta myöhemmin.

Tämä ei tietenkään ollut täysin oma ideani tämä tällainen yhtäkkinen sinulle kirjoittaminen, Transatlanticism. Minä vain inspiroiduin, kun luin toisaalta tällaista.

Kaltaisiasi levyjä pitäisi olla enemmän. Sinulla on niin kauniita lauluja.

So this is the new year, and I don’t feel any different.

Sitten sinulla on tietysti tämä, jossa mainitaan, että hansikaslokero on epäosuvasti nimetty, koska hansikaslokero on hansikkaaton. Ainakin ne hansikaslokerot, joista minä mitään tiedän, ovat, ja sormiin tulee kylmä, jos hansikaslokerosta löytää jotain muuta. Ainakin voin uskoa, että tulee. En omista autoa.

Sitten sinulla on tämä, jossa sanotaan, että this if fact, not fiction, for the first time in years ja jossa joku on mennyt pois ja jolle soitetaan puhelu kolmea yli seitsemän.

Ennen muuta sinulla on tämä, jossa on iso meri ja jonka voi panna soimaan silloin, kun lähinnä lattialla makaaminen nappaa, ja joka on yksi parhaista kaikista.

Syntymäsi hetkellä en mitään sinusta tiennyt, koska kuuntelin kaikenlaista tyhmää ja pidin kädessäni esim. pyssyä. Olisin mieluummin pitänyt kädessäni sinua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.