Hei, olen Unkarissa

En taaskaan valehtele otsikossa. Olen totisesti tässä maassa, joka on kiinnostavasti matkalla kohti diktatuuria, kuten uutisissa on sanottu ja lehdissä kirjoitettu. Ei se mitään (tai kyllä se jotain, mutta en mene siihen nyt). Sijaitsen maan pääkaupungissa Budapestissä. Pidän kaupungista valtavasti. Tunnelma on miellyttävä, mutta kaikkein eniten miellyttävää on sittenkin se, että Unkarissa puhutaan unkaria. Minulla on jostain syystä sairaalloinen kiinnostus kaikkea suomalaisugrilaista kohtaan ja tuplavokaaleja. Niitä unkarissa piisaa. Joskus päädyn ajattelemaan, että mitä jos suomenkin kaksoisvokaalit kirjoitettaisiin kuin unkarissa. Sís näin, nín kutsutuin aksenttimerkein. No, tähänhän tilantésén ei ole koskaan tultu, vaikka harkittu on, luki Kúkausilíttéssä joskus. Ei mennä syvemmälle. Tässä teille kumminkin vähän unkarinkielistä tekstiä suoraan liikennemerkin lisäkilvestä.

kyltti

Tämä syksy on ollut tietyssä mielessä jännittävä syksy, ehkä vain eri tavoin jännittävä kuin ennen. Ei ole ollut paljon keikkoja. En ole vakavissani valmistellut uutta levyä. Olen kuitenkin järjestänyt itselleni runsaasti erityyppisiä matkoja, joiden aiheena on keskimäärin ollut jalkapallo. Siksi siis Budapest, jossa olen jo tehnyt vähän töitäkin ja teen kohta lisää. Lontoossa asumisessa on nimittäin se jännittävä puoli, että sieltä pääsee varsin edullisesti vähän kaikkialle Eurooppaan. Kun tähän yhdistää freelanceriuden, päästään tilanteeseen, jossa olen viime aikoina päätynyt käymään varsin monessa eri maassa. En voi valittaa.

Siitä voin ehkä valittaa, että minulla ei oikein ole ollut kapasiteettia musiikin tekemiselle, soittamiselle tai kuuntelemiselle. Ehkä tämän blogin nimi voisi vastedes olla Johanneksen musiikki- ja lifestyleblokki, ellei se kuulostaisi niin ankean tönköltä ja typerältä. Ehkä musiikin aika on joskus myöhemmin. Musiikilla ei juuri nyt ole siis paljon väliä, mutta samaan aikaan rakastan kirjoittamista siinä määrin, että kirjoitan tähän blogiin muusta. Esimerkiksi elämästäni.

Ja siitä, että Budapest toden totta on hieno kaupunki, hienompi kuin olisin edes muistanut. Seuraavaksi menen räkäiseen underground-baariin haastattelemaan ilmeisen nuorta suomalaista miestä ja sen jälkeen äimistelemään, kuinka nuori suomalainen mies jakaa jalkapallo-ottelun pääsylippuja kuudellesadalle. Ne sellaiset ovat hetkiä, joina unohtaa itse asiassa olevansa töissä.

Olen pohtinut, haluanko olla toimittaja myös isona. Joskus tuntuu enemmän siltä, joskus vähemmän. Nyt enemmän. Onhan tässä nimittäin jotain järkeä. Toisaalta ei ole paljonkaan. En osaa sanoa. Kivaa on yhtä kaikki.

5 kommenttia kirjoitukseen Hei, olen Unkarissa

  1. Jyri Jyri kommentoi:

    Johanneksen musiikki- ja elämäblokki!

  2. Joonas kommentoi:

    Pakko kommentoida näin ulkomusiikillisesti lifestyleblokkiisi, että Budapest todella on hiton kiva paikka. Oman sydämeni sinne olen jättänyt, ja kolmesti käynyt. Viime kesän reissusta taisin tehdä lähemmäs seitsemän postaustakin :) Toivottavasti ehdit nauttia kaupungista kunnolla!

    1. Joonas kommentoi:

      Korjaan lähemmäs kymmenen…

  3. Johannes Laitila Johannes Laitila kommentoi:

    Jyri, jotain semmoista ehkä!

    Joonas, tämä kaupunki on yksinkertaisesti ihana. Olen käynyt kahdesti aiemmin, joskin molemmat kerrat vähän ohimeneviä. Mutta nyt kun keskiviikkoiltana kuljin katuja Jozsefvárosissa, tuli heti olo, että tässä on nyt tosiaan jotain. Tunne on vahvistunut. Hipsterikahvilan tytöllä on maailman kaunein hymy ja hostelli on yksi parhaista missään. Paljon paljon hienompi paikka kuin olisin osannut muistaa.

    1. Joonas kommentoi:

      Paljon se kaupunki on lyhyessä ajassa kehittynytkin, juuri tuo alue, mutta erityisesti Erzsébetváros on sydäntäni lähellä. Se kun on se koko kaupungin ydin mitä hipsterialueisiin tulee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.