Yazz Ahmed – La Saboteuse

Trumpetisti Yazz Ahmedin loppukeväästä ilmestynyt uusi levy La Saboteuse tuntuu olevan vahvasti kiinni monissa tämän ajan keskeisissä jazzin ympärillä pyörivissä ilmiöissä.

Se on ennakkoluulotonta modernia fuusiota jossa eri musiikkityylejä sekoitetaan vapaasti – tämän uuden sukupolven käsissä ei enää ole kyse jazz-muusikoista jotka yrittävät vedota suurempiin yleisöihin pop-vivahtein vaan aidosti luovaa musiikintekemisestä omaksi koetuista lähtökohdista – nyt vahvimpina vivahteina Bahrainissa syntyneen, mutta jo 9 vuotiaasta asti Isossa-Britanniassa asuneen trumpetistin musiikissa kuuluvat toisaalta arabialainen musiikki ja toisaalta melodinen, moderni brittijazz, mutta myös nykypäivän indie rock on paikoin eksplisiittisestikin läsnä.

Se on mainio esimerkki nyt nousevan sukupolven kasvavasta naisedustuksesta myös instrumentalisteina ja vahvoina bändin johtajina – usein mieleen nousee levyä kuunnellessa toinenkin huomiota herättänyt nuori brittitrumpetistinainen Laura Jurd.

Ennen kaikkea se on jälleen vahva näyttö siitä, miten Lontoosta on tullut yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista jazzmusiikin skeneistä, erityisesti erilaisten kulttuurien sulatusuunina ja paikkana jossa ennakkoluuloton ja persoonallinen musiikin tekeminen on vanhoja vakiintuneita instituutioita vahvempi tie suurempaan huomioon ja menestykseen.

Tyylillisesti levyltä löytyy skaalaa hyvinkin abstraktista ja elektronisin efektein murretusta tunnelmoinnista (The Space Between the Fish and the Moon) vahvasti rytmivetoiseen materiaaliin. Näkyvimmät hahmot ovat luonnollisesti Ahmed itse, vibrafonisti Lewis Wright, mutta erityisesti viime vuosien aikana uuden brittijazzin keskeiseksi hahmoksi noussut Shabaka Hutchings joka tällä kertaa soittaa tutun tenorisaksofonin sijaan bassoklarinettia niin tyylillä kuin taidolla. Kuten arvata saattaa kun keskeiset instrumentit ovat trumpetti, flyygelitorvi, vibrafoni ja bassoklarinetti niin on levyn äänimaailma viimeisen päälle ihanaa pumpulia korville.

Kolmella raidalla kolmestatoista levyllä vieraileva ruotsalaiskitaristi Samuel Hällkvist tekee myös hienoa jälkeä Al Emadi kappaleessa takaperin äänitetyltä kuulostavilla soundeilla jotka tuovat vahvasti mieleen Bill Frisellin vahvimmat hetket maailmanmusiikin vaikutteiden parissa.

Vielä parantamisenkin varaa tosin on, mikäli jazzissa tärkeimmäksi kokee sen improvisoinnin ja taidokkaan sooloilun – levyn helmiksi nousevat nimittäin sen kaksi indie rock -versiointia joissa alkuperäisen sävellyksen rooli jää sooloja tai muotojen rikkomista keskeisemmäksi. Ahmed on aiemmin tehnyt yhteistyötä Radioheadin ja These New Puritansin kanssa – molempien tuotannosta mukana on nyt yksi biisi, Bloom Radioheadin King of Limbsiltä jossa alkuperäiselläkin kuullaan Ahmedin flyygelitorvea ja These New Puritansilta Organ Eternal. Molemmat ovat aivan nappiversioita ja ainakin tälle kuulijalle selvästi alkuperäisiään parempia raitoja. Kummassakin tapauksessa hieman eteerisestä ja elektronisesta alkuperäisestä on tiivistetty melodiasta olennainen joka hieman epävarman laulun sijaan soi nyt kauniisti itsevarmana puhallinmelodiana. Mahtavia biisejä, erityisesti Organ Eternal lienee allekirjoittaneen ehdottomasti eniten toistosoittoa osakseen saanut uusi kappale tänä vuonna.

Jos haluaa ymmärtää mihin jazz on menossa vuonna 2017, on tämä levy yksinkertaisesti pakkohankinta.

Levyä voi tilata CD:nä tai aivan erinomaisen komeana LP:nä Bandcampin kautta. Sitä voi myös kuunnella Spotifyssa.

  • Yazz Ahmed, trumpetti, flyygelitorvi
  • Shabaka Hutchings, bassoklarinetti
  • Noel Langley, trumpetti
  • Lewis Wright, vibrafoni
  • Samuel Hällkvist, kitara
  • Dave Manington, basso
  • Dudley Phillips, basso
  • Corrina Silvester, lyömäsoittimet
  • Martin France, rummut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.